Rotia muoviroskalle
EU-parlamentin ympäristövaliokunta esitti maanantaina, että EU-maiden tulee vähentää kertakäyttöisten ohuiden muovikassien käyttöä 3 vuodessa 50 prosenttia ja 5 vuodessa 80 prosenttia. Kun tviittasin tästä heti tuoreeltaan, sain (yllätys yllätys) kommentin, jossa esitettiin, että paukut pitäisi panna ”muihin tärkeämpiin asioihin”.
No, tärkeitä asioita on paljon, ja varsin harvoin yhden asian hoitaminen estää toisen hoitamista. Mutta onko muovipusseilla väliä?
Lyhyesti: on. Kyseessä on iso ja kasvava ympäristöongelma. Samat ominaisuudet, jotka tekevät muovipusseista käteviä, eli keveys, kestävyys ja hajoamattomuus, tekevät niistä myös pahan ympäristöriesan. EU-komissio arvioi, että Euroopassa vuosittain 8 miljardia muovikassia lentää ympäristöä roskaamaan. Luontoon joutunut muovi ei häviä, vaan jauhautuu yhä pienemmiksi ja pienemmiksi paloiksi.
Pohjanmeren linnuista 94 prosentilla on muovia mahassaan, 20 linnusta siis keskimäärin vain yhdellä ei ole.
Moni on kuullut Tyynessä meressä kelluvasta valtavasta – ja kasvavasta – muoviroskalautasta, joka on yhtä iso kuin Eurooppa. Mutta myös Atlantissa kelluu oma muovilauttansa. Joskus linnut, kalat ja jopa valaat erehtyvät nielemään niin isoja muovinpaloja, että se tukkii suoliston ja tappaa otuksen. Useimmiten eläinten suuhun kuitenkin osuu pieneksi jahautunutta muovisilppua. Sitä on kasvavia määriä myös rantahiekassa. Surfrider-säätiö on tehnyt lyhyen videon muoviroskasta merissä.
Ikävä kyllä muovi kerää merivedestä pintaansa myrkyllisiä yhdisteitä, myös pysyviä orgaanisia ympäristömyrkkyjä, joihin kuuluvat esimerkiksi DDT ja PCB. Muovin pinnalla ympäristömyrkkyjä voi olla jopa miljoonakertaisesti verrattuna aineiden pitoisuuteen merivedessä. Kalojen ja äyriäisten syöminä nuo myrkyt kulkeutuvat myös ihmisten ruokalautasille.
EU-maissa kulutetaan melkein 100 miljardia muovikassia vuodessa, keskimäärin 200 EU-kansalaista kohti. Se on enemmän kuin pussi päivässä perhettä kohti. 90 prosenttia niistä on ohuita, alle 0,05 mm paksuisia kertakäyttöpusseja, jotka ovat ympäristön roskaantumisen kannalta pahimpia.
Viime vuonna EU-komissio julkisi ehdotuksensa muovipussien käytön vähentämiseksi. Valitettavasti ehdotus oli tosi löysä. Komissio toteaa vain, että jäsenmaat saavat itse keksiä toimia. Komissio sanoo, että jos eniten pusseja tuhlaavat maat petraisivat parhaan maan tasolle, muovipussien kulutus voisi vähetä 80 prosenttia.
Komission ehdotus olisi vain selkänoja niille maille, jotka haluavat kansallisin päätöksin rajoittaa muoviroskaa. Ehdotus varmistaisi että muovipusseja valmistavien firmojen ei kannata yrittää kaataa näitä päätöksiä EU-tuomioistuimen kautta.
Monissa maissa – ja kaupungeissakin – on jo tehty järeämpiä päätöksiä. Los Angelesin kaupunginvaltuusto päätti viime keväänä kieltää muovipussit ruokakaupoista. Kaliforniassa jo 40 kaupunkia on kieltänyt muovipussit, samoin Washington DC. Kieltoja ovat päättäneet myös useat Australian ja Intian osavaltiot sekä Afrikan maista ainakin Etelä-Afrikka, Kenia, Ruanda ja Kongo. Joissakin maissa, kuten Meksikossa ja Hong Kongissa, on kiellettyä antaa kaupoissa muovipusseja ilmaiseksi.
Nyt siis EU-parlamentin ympäristövaliokunta kannattaa, isolla enemmistöllä, komission ehdotusta järeämpiä toimia. Tehokkain tapa vähentää kertakäyttöisten muovikassien määrää on periä niistä maksu. Niissä maissa, joissa on biojätteen erilliskeräily, valiokunta sanoo, että biohajoavien muovikassien maksu voi olla alempi kuin perinteisten muovikassien. Mutta ”biohajoavina” myytävien kassien pitää myös oikeasti olla sellaisia, nythän näin ei välttämättä aina ole.
Julkaistu Vihreässä blogissa 12. maaliskuuta 2013