“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Roskaruoan vero alas?

Kaleva, kolumni 7.10.2006

Ruoan arvonlisäveron alentaminen näyttää nyt olevan poliitikkojen suosikkilupaus. Koska en ole ensi kevään vaaleissa ehdolla, uskallan esittää pari inhorealistista huomautusta.

Jokainen syö, siksi halvempi ruoka ilahduttaisi useimpia. Ruoan hinta-ale on tyypillinen ”lisää hyvää kaikille” -lupaus. Sellaisia ei yleensä ole tarkoitettu toteutettaviksi tai jos on, niihin sisältyy ikävämpi puoli, joka kerrotaan vaalien jälkeen.

Jos ruoan veroa oikeasti alennetaan, leikataanko lapsilisiä tai eläkkeitä? Vai nostetaanko tuloveroa tai bensaveroa? Viinaveron nosto kelpaisi monille, minulle ainakin, mutta ei tämä kansa sentään niin juoppoa ole, että sillä rahoitettaisiin ruoan hinta-ale.

Mikä ongelma ratkeaisi jos ruoka halpenisi? Ovatko suomalaiset nälkiintyneitä ja alipainoisia? Ei, päinvastoin. Koko maailmassakin ylipainoisia on jo enemmän kuin aliravittuja. Kaikissa teollisuusmaissa, meilläkin, ylipainoisten ja liikalihavien määrä kasvaa, myös lasten keskuudessa. Samaa rataa kasvaa ylipainoon yhteydessä olevien sairauksien määrä. Kakkostyypin diabetekseen sairastutaan yhä useammin ja yhä nuorempina. Tammikuussa julkaistun tutkimuksen mukaan puolet yli 45-vuotiaista suomalaismiehistä sairastaa kakkostyypin diabetesta tai sen esiastetta ja kolmannes naisista. Puolet heistä ei tiedä sitä.

Se joka haluaa, että suomalaiset ahmisivat entistä enemmän kaloreita, ei ole järjissään.

Ruokakauppojen kassajonoissa tekemieni havaintojen perusteella epäilen, että ihmiset syövät kerta kaikkiaan liikaa tehdastuotteita, joihin on upotettu järkyttävät määrät rasvaa, suolaa, sokeria ja valkoisia hiilihydraatteja.

Elintarviketehdas muuttaa raaka-aineita, jotka alun perin olivat ainakin suurin piirtein kelvollisia, enimmäkseen epäterveelliseksi roskaksi. Viljoista poistetaan kivennäis- ja hivenaineet. Jäljelle jääneet vitamiinit tapetaan kuumentamalla. Kasviöljyt muunnetaan kemiallisin keinoin koviksi transrasvoiksi. Tuho viimeistellään suolalla, sokerilla ja säilöntäaineilla sekä kemiantehtaan tuutista tulleilla aromeilla.

Tiesitkö, että kahden desin purkissa maustettua jogurttia on sokeria 8-9 palan verran ja puolen litran limupullossa melkein 20 palaa? Tiesitkö, että 250 gramman sipsipussissa on yli 10 voinapin verran rasvaa, joka tosin on lähinnä transrasvaa.

Jos ruoan arvolisäveroalen tavoitteena on saada suomalaiset syömään entistä enemmän tehdasvalmisteista moskaa, minä parkaisen kauhusta.

Transrasvoista muuten Suomessa puhutaan merkillisen vähän. USA:ssa ruokapakkauksiin pitää merkitä transrasvat, meillä ei. Viime viikon uutiset kertoivat, että New Yorkin kaupunki kieltää transrasvojen käytön kaupungin ravintoloissa, joita on 24 000 kappaletta. Hampurilaisbaarien ranskanperunoiden keitinrasvat menevät uusiksi.

Myös Britanniassa keskustellaan siitä, sopivatko transrasvat ihmisravinnoksi. Elintarviketeollisuus tykkää transrasvoista, koske ne ovat halpoja ja säilyviä, esimerkiksi keksipaketti säilyy kaupan hyllyllä härskiintymättä kuukausikaupalla.

Kesällä New Scientist-tiedelehti julkaisi tutkimuksen, jonka mukaan transrasvat nostavat apinoiden painoa ja aiheuttavat keskivartalolihavuutta enemmän kuin muut rasvat ja lisäksi kohottavat verensokeria. British Medical Journal vaati kieltämään lailla yli 2 % transrasvoja sisältävät elintarvikkeet, Tanskan esimerkin mukaan.

Halvemmat einekset eivät edistä terveyttämme. Tarvitsemme selkokieliset varoitusmerkit rasva-, sokeri- suola- ja lisäainepommeihin, jotta rahamme eivät tärväänny roskaan.

Satu Hassi