Rautateiden uusi tuleminen?

Rautatieläinen-lehti 5.11.2009

Tulevaisuus ei ole entisensä. Kun olin teini, futuristisessa tv-sarjassa Jetsonin perheen isä kaasutteli aamuisin töihin raketillaan ja liittyi muiden työmatkalaisten ruuhkaan pilvenpiirtäjien huippujen lomaan. Toisissa visioissa moottoriteiden eritasoristeyksiä kasvoi joka niemeen, notkoon ja saarelmaan.

Nuo visiot ovat niin eilistä. Öljylähteet ehtyvät ja ilmastonmuutos uhkaa sivilisaatiomme tulevaisuutta.

Liikenne aiheuttaa Euroopassa neljäsosan ilmastoa muuttavista päästöistä ja mikä pahinta, liikennepäästöt kasvavat, mikä syö teollisuudessa ja energiantuotannossa toteutettujen päästövähennysten hyödyn. Näin ei voi jatkua.

Euroopassa ja Suomessakin noin puolet päivittäisistä automatkoista on alle 5 kilometrin mittaisia, 30 % alle 3 km ja 10 % alle kilometrin. Esimerkiksi Saksan päästöt alenisivat 4 %, jos vain puolet lyhyistä automatkoista siirtyisi busseihin, ratikoihin ja polkupyörille.

Paremmin palveleva joukkoliikenne sekä kunnolliset ja miellyttävät pyörätiet maksavat paljon vähemmän kuin yhä leveämpien autoteiden rakentaminen. Sitä paitsi tällaisessa ympäristössä on miellyttävämpää asua.

Pitemmistä matkoista merkittävä osa voidaan siirtää rautateille, mutta se vaatii jo isompia investointeja. Uusien ratojen ja nopeiden junien lisäksi tarvitaan muutakin.

USA:n rahdista 40 % kulkee kiskoilla, Euroopassa vain 14 %. Rekat ovat nopeampia, koska melkein joka rajalla juniin pitää vaihtaa sekä veturi että kuljettaja, koska rajan eri puolilla voi olla eri raideleveys, eri liikennesäännöt ja merkkijärjestelmä. Ennen kuin tästä sotkusta saadaan ihmisten ja yritysten sujuva palvelija, tarvitaan myös asennemuutoksia monessa kohtaa.

Yhtä ja toista onkin parantanut ihmisten palvelussa. Kiitos esimerkiksi siitä, että aika monen junanpenkin vierestä löytyy jo sähköpistoke. Siinä on oivallettu junan kilpailuetu, mahdollisuus tehdä matkalla työtä.

Parantamisen varaa on silti. Kuuntelin vuonna 1990 VR:n edustajan visiointia rautatieasemista solmukohtina, joilla voi kätevästi vaihtaa bussista tai polkupyörästä junaan ja takaisin. Miksi tämä ei tapahdu? Miksi VR ei tee edes sitä, minkä voisi tehdä omin päätöksin?

Miksi on ihan sattumanvaraista, osataanko rautatieasemalla kertoa, milloin lähtee linja-auto lähikuntaan ja missä on pysäkki? Miksi asemilla ei ole pyörätelineitä, joihin pyörän voi lukita ketjulukolla kiinni, eikä ylipäänsä tarpeeksi pyörätelineitä? Tampereen rautatieasemalla pyöriä on koko minun aikuisikäni aina ollut enemmän kuin telineitä. Miksi? Kun junamatkustajien pyörät eivät mahdu telineisiin ja pyöräilijät omaksuvat uuden paikan, VR on Tampereella ryhtynyt häätämään pyöriä, niistä on jopa katkottu lukkoja altistaen kalliitakin pelejä varkaille ja vahingoittumiselle. Miksi?

Miksi en tähän päivään mennessä ole saanut selville sähköpostiosoitetta, johon voisin kertoa, kun luvattu palvelu tökkii, ja josta myös saisin vastauksen? (Yritetty on.)

Kehittämistä riittää. Mutta toivon, että voin vielä elinaikanani asettua Helsingissä junan makuuvaunuun ja herätä aamulla Berliinissä.