Pukit kaalimaalla ja asiantuntijatieto

Kolumni TEK-lehdessä 12.3.2010

Kuva Suomesta maailman vähiten korruptoituneena maana on nopeasti muuttunut, kun eturyhmien ja firmojen kytkentöjä päättäjiin on kuorittu esiin kerros kerrokselta. Ensin paljastui salaista vaalirahoitusta kummisetineen ja sitten ydinvoimapäätöksen jäävi valmistelija. Viime viikolla Hesari paljasti VTT:n teknologiajohtajan kytkyn turvebisnekseen. Kuinka ollakaan, juuri VTT:n selvityksillä perusteltiin energiaveromalli, jossa kivihiiltä ja varsinkin turvetta kohdellaan silkkihansikkain, vaikka niiden päästöt ovat pahimmat. Päälle päätteeksi VTT on pannut tutkijoilleen suukapulan, joka rikkoo perustuslain suojaamia kansalaisoikeuksia.

Kiitos Hesarille ansiokkaasta tutkivasta journalismista! Ja kiitos Oras Tynkkyselle, joka arvosteli energiaveromallia jo ennen kuin siitä nousi kohu. Tieto on valtaa ja se, joka haluaa vaikuttaa päättäjiin, pyrkii usein vaikuttamaan päättäjille annettavaan tietoon. Joskus vaikutusyritykset ovat sangen karkeita. Olen kuunnellut professoria, joka väitti, etteivät ilmansaasteiden korkeat päiväarvot vaikuta terveyteen, ja toista, joka väitti, ettei lisääntyneellä sokerin syönnillä ole mitään yhteyttä lasten ja nuorten yleistyvään ylipainoon. Vuoden 2002 ydinvoimaäänestyksen alla silloisille ministereille esiteltiin selvitystä, jonka mukaan energiaveroilla ei voida alentaa Suomen hiilidioksidipäästöjä, paitsi jos verot nostetaan niin tähtitieteellisiksi, että kansantalous menee pyllylleen. Näin pyrittiin todistelemaan, että ydinvoima on ainoa tapa hillitä ilmastonmuutosta.

Nyt sitten VTT:n laskelmilla on annettu sivustatukea turvebisneksen mielen mukaisille veropäätöksille. Ilmiö ja ongelma ei rajoitu VTT:hen vaan on laajempi. Muistatteko vielä ne taloustieteen professorit, jotka alkukesästä erosivat valtiovarainministeriön yhteydessä toimivasta taloustieteellisestä neuvostosta? He kokivat, että Suomessa ensin tehdään linjapäätökset ja asiantuntijoita kuullaan vasta jälkikäteen vain näön vuoksi.

Eron jälkeen professori Pertti Haaparanta, joka on itsekin ollut samaisessa neuvostossa, kirjoitti Akateemisessa talousblogissa siitä, että Saksassa ja Tanskassa ja monissa muissakin maissa ulkopuolisia asiantuntijoita käytetään politiikan vaikutusten arvioimiseen ja myös verojen suunnitteluun. Suomessa näin ei tehdä, kolmen suuren puolueen virkamiesten miehittämä valtiovarainministeriö ei halua ulkopuolisten arvioivan politiikkaansa. Olen kuullur vastaavaa kritiikkiä tutkijoilta ennenkin.

Suomen poliittinen kulttuuri pitäisi kerta kaikkiaan päivittää 2000-luvulle. Pitää mahdollistaa, että riippumattomat tutkijat arvioivat politiikan vaihtoehtoja jo ennen päätöksiä, eivätkä vasta jälkikäteen. Valinnan vapaus kuuluu demokratiaan, mutta ilman tietoa valitsemme sokkona. Eikä laadukasta tietoa synny ilman tutkijoiden sanavapautta.