“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Puheenjohtajana päästökauppaseminaarissa

Saksan ympäristöministeri Sigmar Gabriel oli sekä ympäristö- että ilmastovaliokunnassa, hän selosti muun muassa Heiligendammin G8-kokouksen ilmastosopua. Hän kertoi, että äskettäin Euroopassa 10 isoa firmaa vetosi EU:n komissioon, että tavoitetasoa ilmastopolitiikassa höllättäisiin. USA:ssa taas 10 isoa firmaa äskettäin vetosi päättäjiin, jotta maahan säädettäisiin sitovat hiilidioksidin päästörajat. Hän lupasi, että Saksassa osa hiilidioksidin päästökiintiöistä teollisuudelle huutokaupataan ensi vuoden alusta.

Alkuiltapäivästä “vapautin apinan”. Kyse oli tempauksesta, jossa vaadittiin lopettamaan apinoiden käyttö eläinkokeissa. Joukko meppejä vapautti apinaksi pukeutuneita eläinsuojeluaktiiveja häkeistä. Opin muun muassa, että iso osa EU-maissa eläinkokeisiin käytettävistä apinoista tuodaan muualta maailmasta. Myös apinoiden kuljetus häkeissä pitkät matkat aiheuttaa eläimille voimakasta stressiä. No sen voi ymmärtää. Minusta on tosi vastenmielistä käyttää eläinkokeissa älykkäitä eläimiä, jotka ovat persoonallisuuksia.

Iltapäivällä johdin puhetta päästökauppaa koskevassa asiantuntijaseminaarissa. Olipa tosi mukavaa kuulla bisneksen edustajien puhuvan ihan järkeviä. Albert de Haan European Climate Exchange-päästöpörssistä kertoi, että useissa firmoissa se ihminen, joka oikeasti hoitaa päästökauppaa, puhuu ihan eri sävyyn kuin samaa firmaa edustavat lobbarit, jotka vain valittavat että kaikki menee myttyyn kun ei ole tarpeeksi päästöoikeuksia.

Päästömarkkinat kasvavat nopeasti. Nyt käydään täyttä häkää kauppaa vuosien 2008-2012 päästöoikeuksista, hinta heiluu välillä 20-25 €/tn. Kauppaa vuoden 2013 päästöoikeuksillakin on jo käyty, se alkoi heti maaliskuisen EU-huippukokouksen ilmastopäätöksen jälkeen.

Päästökaupan menossa olevalla “harjoittelukaudella” firmat ovat oppineet paljon. Monet firmat ovat oivaltaneet, että niiden pitää laatia erillinen hiilidioksidistrategia.

Pankit ovat alkaneet käydä päästökauppaa ja neuvoa asiakkaitaan siinä, miten hiilidioksidin hinta otetaan huomioon firman kustannuslaskennassa. Päästökaupassa on mukana myös USA:laisia firmoja, jotka uskovat, että päästökauppa on tulossa sinnekin. Myös nämä firmat, haluavat oppia tämän uuden liiketoimintamuodon. Myös japanissa firmat ihmettelevät, miksi Japanin hallitus ostaa päästökiintiöitä, kun firmat osaisivat hoitaa homman paljon paremmin.

Firmat eivät tule kertomaan poliitikoille, että ovat onnistuneet vähentämään päästöjään, myymään päästöoikeuksiaan, ja alentamaan tuottamansa sähkön hinta, sitä kuitenkin tapahtuu, kertoi Albert de Haan.

Michela Beltracci IETA:sta (International Emission Trading Association) kertoi, että monet isot amerikkalaiset firmat ovat alkaneet suorastaan kerjätä USA:n liittohallitukselta, että sielläkin säädettäisiin samantyyppinen “cap and trade” päästökauppalaki kuin EU:ssa.

Kysyin Albertilta, mitä he tekevät niiden lobbarien kanssa, jotka veivaavat virttä ilmastonsuojelun turmiollisuudesta. Hän vastasi, että niin monien toimintatapojen yrityksissä pitää muuttua, kaikki eivät halua hyväksyä sitä. Monet teollisuuden lobbarit ovat itse asiassa menettäneet alkuperäiset työpaikkansa firmoissa ja heidän käsityksensä siitä mitä teollisuus on, on jäänyt ajasta jälkeen.

Päivä oli varsinainen ilmastoteemapäivä. Illalla olin vielä kansainvälistä kauppaa ja ilmastoa koskevalla illallisella.