“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Professori Korhola voisi itse tutustua ensi käden lähteisiin

Hiihtoa kauniissa lumisessa Kittilässä. Lumisella metsällä on melkein meditatiivinen vaikutus. Illalla savusauna ja avanto.

Professori Atte Korhola valittaa Helsingin Sanomissa, että ilmastonmuutosta liioitellaan julkisuudessa. Hän syyttää siitä muun muassa ympäristöjärjestöjä. Itse en ole huomannut ympäristöjärjestöjen väittäneen esimerkiksi, että Grönlanti sulaisi vuoteen 2100 mennessä. Sanomalehdissä nyt esiintyy epätarkkoja tietoja harva se päivä, ei se koske mitenkään erityisesti ilmastouutisointia, eikä ole ympäristöjärjestöjen vika.

Minusta on ihan riittävän dramaattista jo se, että Grönlannin sulaminen voi olla väistämätöntä, jos maapallo lämpenee yli 3 astetta, vaikka itse sulamiseen menisikin satoja vuosia. Maapallo voi hyvinkin lämmetä tällä vuosisadalla 3 astetta. Jos niin käy, se tarkoittaa että nyt elävät päättävät kaikkien tulevien sukupolvien puolesta, että merenpinta tulee vääjäämättä nousemaan 6-7 metriä ja valtava määrä alavia rannikkoalueita ympäri maailmaa hukkuu mereen. Suurin osa maailman nykyisistä suurkaupungeista sijaitsee merenrannoilla.

Esimerkkinä ”ilmastohöynäytyksestä” Korhola mainitsee joidenkin suomalaisten europarlamentaarikoiden aloitteen, ”jonka mukaan ydinvoimaloiden rakentamista rannikoille tulisi rajoittaa ilmastonmuutokseen liittyvän mahdollisden tsunamiriskin vuoksi. Ajatukseen näyttää innostaneen Risto Isomäen romaani Sarasvatin hiekkaa, jossa kerrotaan fiktiivinen tarina Grönlannin sulamisen aiheuttamasta valtavasta tsunamista. Vaikka romaanikirjailijalle tällaiset ajatusleikit sallitaankin, luonnontutkijoille ne ovat hölynpölyä.”

Tässä professori Korhola syyllistyy itse siihen, mistä arvostelee muita. Hän ei näköjään ole lukenut sitä muutosehdotusta, jonka viisi suomalaista meppiä teki ja jonka Europarlamentin ympäristövaliokunta hyväksyi. Se kuuluu: ”Huolestuneena riskeistä, jotka rannikkoalueilla sijaitseviin ydinlaitoksiin kohdistuu ilmastonmuutoksen ja tsunamien vuoksi, [parlamentti] kehottaa komissiota ja [ministeri]neuvostoa arvioimaan nämä riskit ja valmistautumaan niihin ja välttämään uusien ydinlaitosten rakentamista rannikkovyöhykkeille.”

Muutosehdotuksessa ei väitetä ilmastonmuutoksen aiheuttavan tsunameja. Mutta tsunameja esiintyy, niitä on vaikea ennustaa ja ne ovat riski ydinvoimalaitoksille merenrannoilla. Jos tsunami yllättää ja merivesi tunkeutuu ydinvoimalaitokseen, laitoksen kaikki sähköjärjestelmät menevät plörinäksi ja niiden myötä myös reaktorin jäähdytyspumput, mikä aiheuttaa reaktorin sydämen sulamisen vaaran. Lisäksi jokaisen ydinvoimalan laitosalueella on erillisissä rakennuksissa suuret määrät erittäin radioaktiivista käytettyä polttoainetta. Jos tsunami rikkoisi käytetyn polttoaineen varaston, laajat alueet saastuisivat.

Ilmastonmuutos puolestaan nostaa merenpintaa, ja todennäköisesti lisää voimakkaiden myrskyjen määrää sekä kasvattaa myrskyaaltojen korkeutta. Esimerkiksi Britanniassa ollaan varautumassa siihen, että myrskyaallot voivat 2080-luvulla olla 1,7 metriä nykyistä korkeampia. Tämä on tarpeen ottaa huomioon myös rannikon ydinlaitosten turvajärjestelyissä.

Tosin ei sekään ole aivan poissuljettu, että ilmastonmuutos aiheuttaisi tsunameja. Tämä ei perustu Isomäen romaaniin vaan New Scientist-tiedelehdessä viime keväänä olleeseen laajaan artikkeliin, jonka mukaan mannerjäätiköiden sulaminen voi lisätä maanjäristysten määrää. Maankuoren saumakohtiin kohdistuvat jännitykset muuttuvat, kun esimerkiksi Himalajaa, Grönlantia ja Etelänapamannerta painavat jäämassat kevenevät ja vastaava vesimäärä siirtyy valtameriin. Geologien mukaan maanjäristysten määrä on aina lisääntynyt jääkausien alkaessa ja loppuessa, kun mannerjäätä muodostuu ja kun sitä sulaa. Merenalaiset voimakkaat maanjäristykset aiheuttavat tsunameja.