Prahaan

Ennen lähtöä vihreän ryhmän opintokokoukseen Prahaan luin vanhoja lehtiä. Viikon vanha HBL kertoo vallan miesten keskiviikkokerhosta, joka on ollut olemassa vuodesta 1942 eli jo 65 vuotta. Jäseniksi hyväksytään vain valta-asemissa olevia miehiä. He tapaavat kerran kuussa, aina keskiviikkona. Tämä on hyvä esimerkki hyvä veli-verkostosta, joka on suomalainen korruption muoto. Johannes Koroma, entinen teollisuuden ja työnantajien toimitusjohtaja, kertoo kerhosta. Arvioisin että tämä klubi on paljon tärkeämpi kuin esimerkiksi vapaamuurarit, joista jotkut lehdet aika ajoin tekevät kohujuttuja. Koroma pitää hyvin hyödyllisenä, että ”tärkeät miehet” voivat tavata epävirallisesti ja keskustella ilman virallista protokollaa ilman että kukaan vuotaa keskustelujen sisältöä lehdille.

Tällainen herrakerho on tietysti omiaan voimistamaan miesvaltaa, koska naiset on suljettu ulkopuolelle. Enkä olisi yhtään hämmästynyt, jos ilmenisi, että keskiviikkoklubilla on ollut iso rooli vuoden 2002 ydinvoimapäätöksessä. Silloinhan suunnilleen koko ”establishment” kannatti ydinvoiman lisärakentamista, työnantajajärjestöistä ammattiliittojen johtoon ja isoimpien sanomalehtien päätoimittajiin.

Kun tulin Prahaan, taksikuski kierrätti minua ihmeellisiä kiertoteitä, metsiä ja serpentiiniteitä myöten. Olen kerran ollut Prahassa ja muistin reitin lentokentältä keskustaan paljon yksinkertaisemmaksi. No, tämä ylimääräinen sightseeing lisäsi matkan hintaa arviolta 100 korunaa, eli himpun verran yli 3 euroa. Haittaa tuli lähinnä ylimääräisen bensankulutuksen muodossa.

Prahassa tuntui mukavalta, kun tunnistin paikkoja, jotka olen nähnyt turistina joskus noin 10 vuotta sitten. Tshekin vihreiden – jotka muuten ovat hallituspuolue – isännöimän virallisen vastaanottoseremonian jälkeen löysimme mukavan illallisravintolan joen ”vuoristopuolen” portaiden luota.