“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Poimintoja maailman energiapolitiikan murroksesta

Pikaisesti tehtäväkseni saamani raportööriyden ja muiden hommien takia olen päivittänyt nettipäiväkirjaa turhan laiskasti. Tässä muutamia poimintoja viime viikkojen uutisvirrasta, erityisesti siitä miten maailman energiapolitiikka on murroksessa.

Ydinvoima:

Suomessa ydinvoimaloiden purkukustannuksia ei ole päivitetty 1990-luvun alun jälkeen. Ydinvoimasähkön hinnassa peritään maksua, jonka on tarkoitus kattaa voimalan purun ja jätteen loppusijoituksen kustannukset. TVO arvioi purkukustannuksiksi 1600 euroa megawatilta. Todellisuudessa maailmalla toteutetut ydinvoimaloiden purkamiset ovat tulleet kalliimmiksi kuin itse voimalaitosten rakentaminen, esimerkiksi Saksan Niederaichbachin laitoksen purku maksoi megawattia kohti 1,91 miljoonaa euroa ja USA:n Seabrook-voimalan purku 1,39 miljoonaa euroa.

MIT:n (Massachisetts Institute of Technology, yksi maailman johtavista tekniikan alan yliopistoista) on julkaissut uuden raportin ydinvoiman tilasta maailmalla, edellinen julkaistiin 2003. Uusi raportti kertoo, että Aasian ulkopuolella on hyvin vähän päätöksiä uusien ydinvoimaloiden rakentamisesta, vaikka eriasteisia aikomuksia kyllä riittää. USA:ssa vain yksi keskeytetty ydinvoimalatyömaa on käynnistetty uudelleen, uusia laitoksia ei ole pantu rakenteille. Raportin yhteenvedossa todetaan: ”Vakava varoitus on, että ellei enempää tehdä, ydinvoima kutistuu käytännöllisenä ja oikea-aikaisena investointivaihtoehtona, jonka mittakaava myötävaikuttaisi ilmastonmuutoksen riskin vähentämiseen.”

Samassa raportissa todetaan Olkiluoto kolmosesta: ”Vaikka Korean ja Japanin laitosten rakentaminen jatkuu aikataulun mukaisesti, jotkut uudet kokemukset rakentamisen kustannuksista ja aikataulusta, kuten Suomessa rakenteilla oleva laitos, eivät ole rohkaisevia.”

Työ- ja elinkeinoministeriön Arto Lepistö on Ylen (18.5.) mukaan sanonut, että jos kaksi uutta ydinvoimalaa valmistuu suunnitellussa aikataulussa, Suomi voi vuona 2020 viedä sähköä 5-9 TWh eli kolme neljäsosaa ydinvoimalan vuosituotannosta. Greenpeace arvostelee ministeriötä ydinsähkön vientiaikeiden vähättelystä. TEM on muutellut sähkönkulutusarvioitaan, kulutusarvioihin on lisätty 19 TWh eli puolentoista ydinvoimalan verran. Tämä tarkoittaa, että vähintään yhden ydinvoimalan sähkö menisi kokonaan vientiin. Sähkönkulutusennustetta nostettiin ensin metsäteollisuuden vaatimalla 5 TWh:lla ja sen jälkeen vielä 2 TWh:lla. Mainittakoon, että vihreät julkaisivat ”vihreän kasvun mallin”, joka osoittaa, että metsäteollisuudenkin vaatiman keinotekoisen korkean kulutusarvion mukainen sähkö kyettäisiin tuottamaan ilman lisäydinvoimaa.

Ydinvoimaa mainostetaan nykyisin aina ratkaisuna ilmastonmuutokseen. Oikeasti ne firmat, jotka ovat innokkaimpia rakentamaan ydinvoimaa, ovat myös suurimpia fossiilivoimalaitosten rakentajia. Greenpeacen julkaiseman tutkimuksen mukaan Suomessa suurimmat fossiilisiin investoijat ovat PVO (TVO:n suurin omistaja) ja Fortum. Niiden hankkeet on aikataulutettu niin, että laitokset ehtisivät valmistua juuri ennen uusien EU-päästörajojen voimaanastumista. Yäk, sanon minä!

Hollantilainen tutkimuslaitos CE Delft julkaisi 17.5. tutkimuksen, jonka mukaan energiavaltainen teollisuus on käärinyt jättivoittoja ilmaiseksi saamillaan päästökaupan päästökiintiöillä. ”Laajan” evidenssin mukaan teollisuus on rahastanut asiakkailtaan päästöoikeuksien hinnan vaikka saikin päästöoikeudet ilmaiseksi. Öljynjalostamoiden sekä raudan ja teräksen tuottajien saamat ansiottomat windfall-voitot olivat suuruusluokkaa 14 mrd euroa vuosina 2005-2008. Nämä teollisuudenalathan itkevät itkemästä päästyään, että päästökauppa romuttaa niiden kannattavuuden, koska kovan kilpailun vuoksi kustannuksia ei pysty siirtämään hintoihin. Todellisuudessa esimerkiksi Saksassa päästöoikeuden hinnan nousu heijastui kahdessa viikossa huoltamoilla myytävän dieselin ja bensiinin hintaan.

Öljystä:
Useampikin taho varoittaa siitä, että ”helpon öljyn” (easy oil) aika on päättymässä. Brittihallituksen entinen pääekonomisti Sir David King ennustaa, ettei mene enää montakaan vuotta siihen, kun vuotuinen öljyn kysyntä maailmassa ylittää vuosituotannon. Tällöin hinnan rakettimainen nousu on väistämätöntä. IEA:n (maailman energiajärjestö) pääekonomisti Fatih Birol varoittaa, että ”meidän ei tulisi puristaa raakaöljyä viimeiseen tippaan – meidän tulisi jättää öljy ennen kuin se jättää meidät.

Meksikonlahden öljykatastrofi antaa esimakua siitä, mitä on tulossa, jos öljyriippuvuudesta yritetään pitää kiinni kaikin keinoin. Silloin öljyä joudutaan poraamaan entistä hankalammista paikoista, kuten meren syvänteistä tai Pohjoiselta jäämereltä. Lisäksi tullaan tuottamaan kuumaisemaa Kanadaan ja muihin sellaisiin maihin, joissa on öljyhiekkaa. Näitä maita on myös Afrikassa.

EU pystyy vaikuttamaan öljyhiekasta tehdyn öljyn kulutukseen. Uusittu polttoainedirektiivi nimittäin vaatii alentamaan liikennepolttonesteen elinkaaren aikaisia kasvihuonekaasupäästöjä 10 % vuoteen 2010. Komissiossa valmistunut ehdotus tarkemmista säännöistä antaa kuitenkin fossiilidieselille ja –bensiinille vain yhden laskennallisen hiilidioksidipäästöluvun. Tämä olisi täysin epärehellistä ja löisi korvalle direktiivin tarkoitusta, koska silloin öljyhiekasta valmistettua menovettä kohdeltaisiin samalla tavoin kuin ”tavallista” bensaa ja dieseliä, vaikka öljyhiekasta valmistettujen polttonesteiden tuotanto aiheuttaa keskimäärin kolmannesta isommat hiilidioksidipäästöt.

Earth Policy Instituten Janet Larsen huomauttaa, että valtaosa USAn kuluttamasta öljystä palaa liikenteessä. USAn autot seisovat ruuhkissa 4,2 mrd tuntia vuodessa, mikä maksaa yhteiskunnalle 87 mrd dollaria.