Pohjantikat suojelevat havumetsiä

Kello kahdeksalta aamulla pihaamme ajoi rakennustarvikeliikkeen auto ja herra Uun työmies kantoi harkot sisään kellarikerrokseemme.

Aamuyhdeksän maissa oveemme koputettiin ja sisään tuli nuorehko mies ja nainen. Mies sanoi, että Elisasta päivää, teille on tilattu talokaapeli. Täh, tokaisin minä. Jukka tuli työhuoneesta. Kerroimme, että puhelimen ja adsl-yhteyksien talokaapeli oli paikallaan jo tammikuussa, kun muutimme taloon. Mies kysyi jostain asiasta, että onko jokin se ja se kunnossa. Emme me tiedä, vastasimme, mutta puhelin ja tietokoneyhteydet ovat toimineet jo yli puoli vuotta. Jukka kertoi heille, että Elisasta oli soitettu myös keväällä ja sanottu että teille on tilattu talokaapeli. Myös silloin Jukka oli kertonut, että kaapeli on ollut paikallaan ja toiminnassa jo useita kuukausia. ”Tällaista se on, kun kaikki on ulkoistettu”, sanoi mies.

Tänään ja huomenna Vihreä eduskuntaryhmä kokoontuu Tampereella ja Pirkanmaalla. Tapasin Suomen eduskunnan vihreät jäsenet aamukymmenen maissa Tampereen rautatieasemalla, jatkoimme siitä bussilla Seitsemisen kansallispuistoon.

Kansallispuiston auditoriossa pidetyssä infotilaisuudessa Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava kertoi mielenkiintoisen esimerkin biodiversiteetin taloudellisesta merkityksestä. Suomessa on vielä niin paljon pohjantikkoja, että kun kaarnakuoriaiset alkavat levitä, seuraavana talvena tikat tulevat paikalle ja syövät kuoriaistoukat ja samalla kuorivat puut. Ruotsissa tämä ekosysteemipalvelu ei enää toimi, ja niinpä siellä ollut isoja kaarnakuoriaistuhoalueita. Kyselin häneltä asiaa tarkemmin. Sulkava selitti, että kaarnakuoriaiset eivät pysty elävään puuhun, jos niitä on vähän. Elävä puu pystyy tukehduttamaan pienen kuoriaistoukkajoukon pihkalla. Mutta jos toukkia on paljon, puu jää häviölle ja toukat tappavat sen.

Sulkava kertoi myös, että 10 % metsiensuojelu (joka siis on luonnonsuojelujärjestöjen vaatimus) ei ehkä riitä, ellei talousmetsienkin käsittelyä muuteta paremmin lajiston monipuolisuutta suosivaksi. Puolassa on kymmenen erilaista metsänkäsittelymallia, eli suojelun ja avohakkuun välissä on kahdeksan eriasteista välivaihtoehtoa.

Radiouutiset kertovat, ettei Säteilyturvakeskus pidä tarpeellisena Olkiluodon ydinvoimarakennustyömaan kansainvälistä arviointia (jota ainakin Heidi Hautala on vaatinut). STUK ei myöskään pidä tarpeellisena oman toimintansa kansainvälistä arviota. No, eipä urakoitsija Uukaan pitänyt yhtään tarpeellisena kutsua tavarantarkastajaa meidän taloon katsomaan vinoon muurattuja seiniä.

Kuka pitää tarpeellisena oman toimintansa kriittistä arviointia? Aika harva. Mutta tyytyykö Suomen hallitus tosiaan siihen, että Säteilyturvakeskuksen omasta mielestä sen toimintaa ei pidä tutkia?