Piru ja pikkusormi

Krimin valtaus ja sotatoimet Itä-Ukrainassa ovat nostaneet presidentti Putinin kannatusta Venäjällä. Ei ole ensi kerta tätä lajia.
Vladimir Putinista, turvallisuuspalvelu FSBn johtajasta tuli pääministeri elokuussa 1999. Syyskuussa 1999 Moskovassa ja kolmessa muussa Venäjän kaupungissa räjäytettiin sarja pommeja kerrostaloissa.
Putin syytti terrori-iskuista tshetseenejä ja aloitti toisen Tshetsenian sodan. Putinin kansansuosio nousi ja muutamaa kuukautta myöhemmin hänet valittiin Venäjän presidentiksi.
Totuus siitä, ketkä olivat pommien takana, ei ehkä selviä koskaan. Duuman jäsen Sergei Kovalev ryhtyi vetämään riippumatonta selvityskomissiota, mutta viranomaiset eivät vastanneet sen kysymyksiin ja komission lakimies Mihail Trepashkin pidätettiin.
Toimittaja Anna Politkovskaja ja entinen FSBn upseeri Aleksander Litvinenko syyttivät kerrostaloräjähdyksistä FSB:tä. Molemmat on sittemmin murhattu. Litvinenko myrkytettiin vuonna 2006 Lontoossa radioaktiivisella poloniumilla, jota eivät käytännössä pysty saamaan käsiinsä kuin valtiolliset toimijat.
Putinin valtakaudella on asteittain kavennettu kansalaisten, median ja vähemmistökansojen oikeuksia ja toimintavapautta. Nyt kansalaisten tärkein tietolähde televisio on käytännössä täysin hallituksen valvonnassa. Laki määrää järjestön, joka saa avustusta ulkomailta, rekisteröitymään ”ulkomaiseksi agentiksi”.
Vuonna 2007 Suomen silloinen vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtaja Heidi Hautala sai vastaansa suuren paheksunnan, kun hän eduskunnan satavuotisjuhlissa vertasi duuman valtaa ja oikeuksia vuotta 1905 edeltäneeseen tilanteeseen tsaarin Venäjällä.
Nyt venäläiset saavat oman maansa valtamediasta täysin toisenlaisen kuvan maailman menosta kuin me. En väitä, että meidän lännessä saamamme kuva esimerkiksi Ukrainasta olisi täysi totuus. Mutta ainakin meillä on mahdollisuus vertailla eri lähteiden uutisia.
Venäjän kehitys muistuttaa siitä, miten tärkeitä sananvapaus ja kansalaisten toimintavapaus ovat. Jos ne olisivat Venäjällä hyvällä tolalla, Putin tuskin voisi toimia niinkuin nyt tekee. Mutta kun niitä Venäjällä on kavennettu, kritiikkiä esittivät pitkään lähinnä jotkut kansalaisjärjestöt.
Sananvapauden ja kansalaisoikeuksien rajoituksiin kannattaisi reagoida ajoissa, ennenkuin piru haukkaa pikkusormen lisäksi paljon muutakin.
Julkaistu Aamulehdessä 21.9.2014