Pellolta tankkiin?
Kolumni TEK-lehdessä 12.5.2006
Jo kauan on tiedetty, että emme voi polttaa öljyä ikuisesti. Öljy on uusiutumatonta ja vaikka ei olisikaan, ilmasto asettaa rajat. Vasta öljyn hinnan kaksinkertaistuminen 3 vuodessa näyttää kuitenkin aiheuttaneen varsinaisen herätyksen.
Jotkut väittävät, että ”oil peak”, eli hetki josta öljyn vuosituotanto lähtee laskuun, on jo käsillä. Toiset sanovat toista. Mutta selvältä näyttää, että öljyn vuosituotantoa ei pystytä nostamaan samaa vauhtia kuin kysyntä maailmassa kasvaa, jolloin hinta ei voi kuin nousta.
Pelloilla viljeltävien kasvien muuttaminen nestemäisiksi biopolttoaineiksi on saanut vauhtia joka puolella. Jotkut näyttävät uskovan, että se on taikasana, joka vapauttaa meidät niin ympäristö- kuin huoltovarmuushuolista. Toiset taas leimaavat biopolttoaineet suureksi valheeksi ja sanovat, että sokeriruokoa bioetanolin tuotantoon viljellään Brasiliassa orjatyönä ja Malesian sademetsiä hakataan palmuöljyviljelmiä varten, ja ilmastohyötykin on kyseenalainen. Erään laskelman mukaan Suomen liikenteen polttoaineiden tuottaminen omilla pelloillamme vaatisi raivaamaan pelloksi puolet Suomesta.
Kevään mittaan olen tavannut ja kuunnellut alan asiantuntijoita ja oppinut, että niin sanotut ensimmäisen sukupolven biopolttoaineet eivät tosiaankaan ole kovin hyviä, peltoa tarvitaan liikaa eikä ilmastohyötysuhteessa ole hurraamista.
Asia muuttuu aivan toiseksi, jos päästään toisen sukupolven biopolttoaineisiin, joiden tuotannossa hyödynnetään moderneja biojalostusmenetelmiä, kuten entsyymejä. Ensimmäisen sukupolven bioetanoli valmistetaan kasvin arvokkaasta syötävästä osasta, kuten maissinjyvästä. Hehtaarisato jää pieneksi. Toisen sukupolven biopolttoaineen raaka-aineeksi kelpaa koko kasvi, jonka ei tarvitse olla ruokakasvi. Orgaaninen jätekin käy. Tällöin saadaan biopolttoainetta, kuten etanolia, dieseliä, keroseenia, halvemmalla ja ekologisesti kestävämmällä tavalla. Sivutuotteina voidaan saada erilaisia biomateriaaleja.
Euroopan ympäristövirasto EEA on analysoinut, miten paljon energiaa biomassasta on mahdollista saada ympäristön kannalta kestävällä tavalla, sekä sähkön ja lämmön tuotantoon että liikenteen polttoaineeksi. Kriteerinä oli muun muassa, että luonnon monimuotoisuus ei kärsisi, maaperän ravinteita ei köyhdytettäisi eikä vesiä pilattaisi. Bioenergian takia ei muutettaisi niittyjä ja laitumia energiapelloiksi, eikä raivattaisi uusia peltoja.
Bioenergiaa tarvitaan noin 130 Mtoe jotta täytetään tavoite tuottaa 12 % EU:n primäärienergiasta uusiutuvilla vuonna 2010. Jos uusiutuvien osuus vuonna 2020on 20 %, bioenergiaa tarvitaan noin 210-250 Mtoe. EEA:n mukaan ekologisesti kestävä bioenergian potentiaali on isompi, vuonna 2010 noin 180 Mtoe ja vuonna 2030 noin 300 Mtoe.
Kuten tiedämme, tekniikoilla on taipumus kehittyä, kun niille muodostuu markkinat ja kysyntää. Bioenergialla tätä kysyntää on ilmiselvästi.
Tiesitkö muuten, että viime vuonna maailmassa kytkettiin verkkoon uutta tuulivoimatehoa kolme kertaa niin paljon kuin uutta ydinvoimatehoa?
Lisää tietoa aiheesta näistä osoitteista: http://www.ilmasto.org