Parlamentti nuhteli Espanjaa laittomuuksista

Strasbourgissa on kolea sää, kevät ei juurikaan ole edennyt edellisen täysistuntoviikon jälkeen, joka oli kaksi viikkoa sitten. Kirsikankukkien nuput olivat kaksi viikkoa sitten sen näköisiä, että aukeavat kohta, ja näyttävät edelleen ihan samalta. Narsisseja ei vielä näy, yleensä ne ovat maaliskuun lopulla jo kukassa. Riippupajujen lehdet, jotka viimeksi olivat hiirenkorvalla, ovat kasvaneet vähän. Muissa puissa ei juuri näy lehtiä. Ainoat kasvit, jotka ovat selvästi edistyneet kahdessa viikossa, ovat onnenpensaat, joiden keltaiset kukat ovat auenneet.

Tämän päivän eniten intohimoja herättänyt asia oli vihreän tanskalaismeppi Margaret Aukenin raportti Espanjan kaupunkirakentamisesta. Raportin taustalla ovat tuhansien espanjalaisten tekemät valitukset Europarlamentin vetoomusvaliokunnalle. Valiokunta on käynyt myös paikan päällä tutustumassa tilanteeseen. Monissa Espanjan kaupungeissa ihmisiä on häädetty taloistaan, ”tehokkaamman” rakentamisen tieltä, kunnioittamatta ihmisten omistusoikeutta taloihinsa ja tontteihinsa. Näin on tuhottu yli miljoona kotia. Samalla on rikottu ympäristölainsäädäntöä, muun muassa vesistöjä ja luonnon monimuotoisuutta suojaavia lakeja. Kaiken kaikkiaan rakentamismeininki Espanjassa näyttää olevan aivan uskomatonta.

Aukenin raportti on tietenkin Espanjassa kuuma peruna. Espanjalaiset konservatiivit tekivät oman vaihtoehtoisen päätöslauselmaehdotuksensa yksittäisten meppien nimissä. Sosialistiryhmän nimissä jätettiin toinen vaihtoehtoehdotus, joka sisälsi paljon Aukenin raportin asioita, mutta tiukimmat kohdat oli pyyhitty pois. Ne olivat vaatimus moratoriosta ja viittaus siihen, että laittomuuksien jatkuminen voi johtaa Espanjan EU-rahahanojen panemiseen kiinni.

Jännitimme siis kovasti, miten äänestyksessä käy. Ensin hylättiin konservatiivien vaihtoehtoraportti ja sitten myös sosialistiryhmän nimissä jätetty. Lopuksi Aukenin raportti hyväksyttiin äänin 349-110, eli tosi selkeällä enemmistöllä. Vihreät olivat tyytyväisiä, mutta niin tietysti moni muukin.

Toinen jonkin verran jännittävä äänestys käytiin Lasse Lehtisen raportista, joka koskee tilaajan vastuuta alihankkijoidensa menettelystä. Raportin tavoite on kitkeä erityisesti rakennusalalla rehottava harmaa talous muuttamalla vastuusuhteita niin, että tilaajalla on vastuu alihankkijoidensa toiminnan laillisuudesta, mukaan lukien työehtojen noudattaminen ja verojen maksu. Päätösehdotuksessa tuomittiin alihankkijaketjujen taa piilotetut laittomuudet ja vaadittiin komissiota laatimaan tästä lakiesitys, jolla vastuu laillisuudesta olisi selkeästi tilaajalla. Ehdotus hyväksyttiin. Vastaan äänestivät konservatiiviryhmä EPP ja sen lisäksi saksalaiset ja brittiliberaalit.

Torstain äänestysten jälkeen en kiiruhtanut tavanomaiseen tapaan kohti Frankfurtin tai Stuttgartin lentokenttää vaan läksin junalla Brysseliin, koska perjantaina siellä alkaa Euroopan vihreiden kokous ja ”Green New Deal” -konferenssi.

Autossa matkalla Strasbourgin asemalle kollegat vitsailivat, että Naton päämaja pitäisi siirtää Strasbourgiin nyt kun Ranska on palannut mukaan Naton sotilaalliseen toimintaan (josta De Gaulle jo kauan sitten veti Ranskan pois). Näin saataisiin uusi sulka Ranskan ja Strasbourgin hattuun, ja Europarlamentin edestakainen sukkulointi voitaisiin lopettaa. Kaupunkiin muuttaisi hyväpalkkaisia virkamiehiä ulkomailta, he tulisivat kaupungin taloudelle paljon edullisemmiksi kuin kerran kuussa kolmeksi yöksi hotelleihin tulevat mepit. Tämä keskustelu virisi katuvarsien lyhtypylväsjulisteista, joissa mainostetaan Strasbourgissa huhtikuun alkupäivinä pidettävää Naton huippukokousta.

Oli mielenkiintoista kerrankin matkustaa ”työläisjunassa”, jossa siis Brysseliin palaavat meppien avustajat ja parlamentin virkamiehet. Vaunussa oli sangen hiljaista, useimmat joko torkkuivat tai tekivät töitä. Jälkeenpäin kuulin, että junan ravintolavaunu on aina täynnä. Sitä en käynyt katsomassa. Kun mainitsin työläisjunasta avustajalleni Ulriikalle, tämä puuskahti että en tiedä työläisjunista mitään, tämä uusi mukava suora junayhteys joka kulkee välin alle 4 tunnissa, ei anna lainkaan totuudenmukaista kuvaa siitä junasta, jolla avustajat ja virkamiehet joutuivat vuosikausia matkustamaan. Siinä matka kesti kaksi tuntia kauemmin suuntaansa.

Parlamentti ei tällä viikolla ole virallisesti keskustellut Lähi-Idän tilanteesta, mutta käytävässä suunnilleen täysistuntosalia vastapäätä on näyttely ”Gazasta Hebroniin”, joka käsittelee jälleenrakentamista. Omalla kohdallani samaan teemaan liittyi tapaaminen Israelin Helsingin suurlähetystön edustajan kanssa. Siitä ei tullut erityisemmin hyvä mieli. Yritin kysellä hänen ja Israelin hallituksen näkemyksiä siitä, millaisilla teoilla rauhaa kyettäisiin rakentamaan, mutta sain vastaukseksi vain litanioita siitä, miten mahdottomia palestiinalaiset ovat, erityisesti Hamas. Yritykseni keskustella siitä, millaisella politiikalla mielialat saataisiin otollisemmiksi rauhalle ja ääriainesten kannatus heikommaksi, eivät johtaneet kerta kaikkiaan mihinkään.

Poimintoja uutisvirrasta:

Uusi tutkimus kertoo, että Länsi-Antarktiksen jää on sulanut ennenkin ja voi sulaa uudestaan. Tutkimuksen tekijät ovat David Pollard Pennsylvanian valtionyliopistosta ja Robert DeConto Massachusettsin yliopistosta. He selvittivät tämän jääkentän muutoksia viimeisen 5 miljoonan vuoden aikana ja heidän saamiensa tulosten mukaan aluetta ympäröivän meriveden lämpeneminen 5 asteella riittäisi romauttamaan Länsi-Antarktiksen jään, mikä nostaisi merenpintaa 5 metrillä. Tuo 5 astetta on vain suuruusluokka-arvio. Sulamisen laukaiseva lämpeneminen voi olla mitä vain 3 ja 6 asteen väliltä. Pollardin mukaan sulaminen veisi kuitenkin tuhansia vuosia.

Britannian hallituksen uusi tieteellinen neuvonantaja John Beddington on sanonut, että maailma voi joutua ”täydellisen myrskyn” kouriin suunnilleen vuoteen 2030 mennessä. Hänen mukaansa ilmastonmuutoksen aiheuttama ruoka- ja vesipula sekä energiavarojen niukkuus voivat synnyttää mellakoita, siirtolaisvirtoja ja rajojen yli leviäviä konflikteja. Ennen siirtymistään nykyiseen tehtäväänsä Beddington oli populaatiobiologian professori Lontoon Imperial Collegessa.

Puuhiilestä tai ”biohiilestä” näyttää tulevan ilmastonsuojelun uusi suuri kiistanaihe. Pitkin viime syksyä ja alkuvuotta olen lukenut useita artikkeleita siitä, että ilmakehästä kyettäisiin poistamaan erittäin merkittävät määrät hiilidioksidia, kun erilaista biomassaa, muun muassa maatalousjätettä ja puuta hiillettäisiin kuumentamalla sitä vähähappisessa tilassa. Tässä prosessissa, nimeltään pyrolyysi, muodostuu kaasuja, jotka kelpaavat polttoaineeksi ja kaasu voidaan myös nesteyttää. Jäljelle jäävä hiilletty biomassa voidaan kaivaa maaperään, jossa sen sanotaan parantavan maan viljavuutta. Tästä ovat puhuneet muun muassa YK:n ympäristöohjelman johtaja Achim Steiner ja Worldwatchin Maailman tila 2009-raportti. Olen nähnyt sangen huimui väitteitä siitä, miten paljon hiiltä näin voitaisiin varastoida maaperään.

Nyt noiden hyvin optimististen visioiden rinnalle on tullut kärkevää kritiikkiä. Tiistain Guardianissa George Monbiot nimittää näitä puheita ”vähähiilisen maailman Atkins-ohjelmaksi”.

Biohiili-innostus voi takuulla mennä liiallisuuksiin. Jos sademetsiä aletaan muuttaa nopeasti kasvavan biomassan plantaaseiksi jotta niistä saataisiin tiheästi korjattavissa oleva biohiilisato, mennään varmasti pieleen. Mutta sen sijaan kaupunkien biojätteet, mukaan lukien vessajäte, voisivat hyvinkin olla käyttökelpoisia raaka-aineita maahan haudattavalle biohiilelle, samoin rehevöityneiden merialueiden levät. Tärkeämpää on kuitenkin vähentää fossiilisten polttoaineiden polttoa. Meikäläisestä ei tunnu kovin järkevältä, jos syvältä maan uumenista kaivetaan öljyä ja
kivihiiltä ja syydetään sen poltossa syntyvää hiilidioksidia taivaalle, ja samaan aikaan toisaalla hiilletään kasveja, jotka ovat imeneet samaa hiilidioksidia ilmasta, ja kynnetään noista kasveista saatu biohiili peltoon. Mutta pidän tätä asiaa hyvin tutkimisen arvoisena, uskon että sille löytyy hyviä sovelluskohteita.

Saksan ulkoministeriö on julkistanut vihreästä elvytyksestä tutkimuksen, jota ovat johtaneet Potsdam-instituutin pääekonomisti Ottmar Edenhofer ja lordi Nicholas Stern, Maailmanpankin entinen pääekonomisti. Sternistähän tuli maailmankuulu, kun hän julkaisi raportin ilmastonmuutoksesta ja taloudesta. Edenhoferin ja Sternin mukaan elvytysvarojen suuntaamisesta ”vihreisiin” kohteisiin saataisiin hyötyä sekä välittömästi että pitemmällä aikavälillä. Näin autettaisiin ilmastonmuutoksen saamista kuriin ja pienennettäisiin niitä globaalien epävakauksien uhkaa, joka seuraa energian niukkuudesta ja luonnonvaroja koskevasta kilpailusta. Edenhofer totesi julkistamisen yhteydessä, että jos maailma ei siirry kohti vähähiilistä energiataloutta, seuraava kriisi on ennalta määrätty. Lordi Stern vetosi kohta pidettävään G20-maiden kokoukseen ja sanoi, että näiden maiden vastuulla on kolme neljäsosaa maailman vauraudesta, energiankulutuksesta ja hiilidioksidipäästöistä, ja näiden maiden vallassa on käynnistää muutos.