“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Parlamentti kannatti geenimuunnellulla rehulla tuotetun lihan merkintää – miten toimii Suomi?

fEilen illalla ja tänä aamuna käytiin aika monta käytävä- ja kuppilakeskustelua Tshekin hallituksen kaatumisesta.

Täysistunnossa oli kauan odotettu äänestys uuselintarvikeasetuksesta, eli “novel food” –asetuksesta, joka koskee kaikenlaisten modernin tieteen ja tekniikan mahdollistamien jippojen käyttöä ruoassa.

Vihreät saivat parlamentin enemmistön tuen monille ajamillemme asioille. Parlamentti tuki muun muassa sitä, että geenimuunnellulla rehulla ruokituista eläimistä saadut liha, maito ja munat tulee merkitä.

Tätä samaahan vaativat pääministerimme Vanhanen sekä maa- ja metsätalousministerimme Anttila suureen ääneen pari vuotta sitten. Kesällä 2007 suuret suomalaiset lihatalot ilmoittivat ryhtyvänsä käyttämään geenimuunneltua rehua, mikä tyrmistytti monia suomalaisia. Mielipidetiedustelujen mukaan valtaenemmistö suomalaisista tukee tällaisen lihan merkitsemistä, jotta kuluttaja saa tietää, mitä syö. Myös Vanhanen ja Anttila vaativat sitä. Sen jälkeen pari ministeriövirkamiestä väitti, että EU kieltäisi tämän (mikä ei kylläkään ole totta). Sittemmin Vanhanen ja Anttila ovat olleet asiasta hiljaa.

Nyt Vanhasella ja koko Suomen hallituksella on tilaisuus olla sanansa mittaisia ja tukea Europarlamentin vaatimusta EU:n ministerineuvostossa. Tämän lain hyväksymiseenhän tarvitaan sekä parlamentin että ministerineuvoston siunaus.

Eurooppalaisten valtaenemmistö vieroksuu geenimuunneltua ruokaa, ja koska geenimuunnelluista kasveista valmistetut tuotteet pitää merkitä, niitä ei kauppojen hyllyillä juurikaan edes ole tarjolla. Mutta eläintuotteiden kohdalla on ammottava porsaanreikä, joka on salakuljettanut geenimuuntelun ruokapöytiimme. EU on rehun suhteen sangen tuontiriippuvainen, ja suurin tuontiriippuvuus on soijasta. Juuri soijaa tuodaan eniten sellaisista maista, joissa geenimuunneltujen kasvien viljelyn osuus on suurin, kuten Brasiliasta ja Argentiinasta.

Parlamentti siis tukee kuluttajien tiedonsaantioikeutta. Toivottavasti myös ministerineuvosto tukee ja toivottavasti Suomi vääntää siellä tämän puolesta.

Suomalaisista tämän merkinnän puolesta (muutosehdotus 60) äänestivät minun lisäkseni Seppänen, Pietikäinen, Lehtinen, Myller, Paasilinna. Vastaan äänestivät Jäättenmäki, Virrankoski, Takkula, Pohjamo, Lax, Itälä, Korhola, Siitonen ja Vatanen.

Saman asetuksen yhteydessä parlamentti tuki myös muita tärkeitä asioita. Nanomateriaaleja ei saa lisätä ruokaan ilman erillistä riskinarviointia. Nanomateriaalithan ovat aineita, jotka on jauhettu todella pieneen hiukkaskokoon, millimetrin miljoonasosan suuruusluokkaan. Näin pienessä hiukkaskoossa aine käyttäytyy toisin kuin “tavallisissa” mittasuhteissa. Nanohiukkaset esimerkiksi pystyvät tunkeutumaan soluihin ja monet tutkijat., Suomessakin, ovat varoittaneet siitä että nanomateriaaleihin saattaa liittyä asbestin veroisia terveysriskejä.

Tätä kuluttajien terveyden suojelun kannalta tärkeää asiaa (muutosehdotus 50/1) tukivat suomalaisista minun lisäkseni Seppänen, Itälä, Korhola, Pietikäinen, Siitonen, Vatanen, Lehtinen, Myller, Paasilinna. Vastaan äänestivät Jäätteenmäki, Virrankoski, Takkula, Pohjamo ja Lax.

Parlamentti vaati myös ruoan sisältämien nanomateriaalien merkintää pakkausten raaka-aineluetteloon. Tätä (muutos 90) tukivat kaikki suomalaiset mepit.

Parlamentin enemmistö tuki sitäkin, että kloonattuja eläimiä ei saa kasvattaa lihan tuotantoa varten. Toisin sanoen kloonattujen eläinten ja niiden jälkeläisten lihaa ei saa käyttää ruoaksi. Tämä taas on ennen muuta eläinsuojelukysymys. Monien tutkimusten mukaan kloonaus aiheuttaa eläimille kipua ja kärsimystä. Kloonatuilla eläimillä on myös havaittu hyvin paljon terveysongelmia, “valuvikoja”.

Tätä eläinsuojeluasiaa (muutos 91/2) tukivat suomalaisista minun lisäkseni Lax, Takkula, Virrankoski, Pohjamo, Seppänen, Pietikäinen, Myller, Paasilinna, Lehtinen. Vastaan äänestivät Itälä, Korhola ja Vatanen. Tyhjää äänesti Siitonen ja Jäätteenmäki oli poissa.

 

Muita poimintoja uutisvirrasta:

EU:n komission ympäristöpääosaston uusi johtaja Karl Falkenberg tyrmää tiettyjen teollisuusjärjestöjen vaatimuksen siitä, että uusien ympäristölakien säätämisessä pitäisi pitää tauko laman vuoksi. Falkenberg sanoo ENDS Daily-nettiuutisissa, että suurin osa hänen tapaamistaan yritysten edustajista katsoo, että tiukkenevat ympäristövaatimukset ovat päivän sana ja ympäristönsuojelussa skarppaaminen on keskeinen osa kilpailukyvyn kehittämistä. (Minä huomauttaisin, etten ole koskaan kuullut perinteisten teollisuusjärjestöjen sanovan että juuri nyt on hyvä aika tiukentaa ympäristölakeja. Jos heitä tottelisi, koskaan ei olisi sopiva aika, perustelu vain vaihtelee.)

Kiinan ilmastokomitean johtaja Xie Zhenhua tyrmää USA:n energiaministeri Steven Chun ehdotuksen kiinalaisten tuotteiden hiilidioksiditullista. Niinpä, mutta toisaalta kiinalaiset ovat juuri itse vaatineet teollisuusmaita vastaamaan niistä hiilidioksidipäästöistä, jotka Kiinassa syntyvät teollisuusmaiden markkinoille tarkoitettujen tuotteiden valmistamisesta. Mikä olisi se tapa, jolla me vastaamme näistä päästöistä? Eikö se olisi juuri hiilidioksiditulli, joka lisättäisiin meidän ostamiemme kiinalaisten tuotteiden hintoihin?

YK:n ilmastosopimussihteeristön johtaja Yvo de Boer ja EU:n komission edustaja Jos Delbeke ovat viime viikolla kiistelleet julkisesti siitä, millaisilla summilla teollisuusmaiden tulisi osallistua kehitysmaiden ilmastoinvestointien avustamiseen. Kiista on käyty Kööpenhaminassa hiilidioksidin kansainvälisiä markkinoita koskeneessa tilaisuudessa. Yvo de Boer arvosteli EU:ta siitä, että EU ei ole esittänyt omaa tarjoustaan. Jos Delbeke taas on paljoksunut kehitysmaiden esittämiä vaatimuksia siitä, että ne menevät huimasti yli sen, mikä on mahdollista.

Olisipa ollut hauska olla paikalla todistamassa, kun nämä kaksi hollantilaista, jotka molemmat tunnen oikein hyvin, ovat kiistelleet julkisesti englanniksi. Tällaisia kiistoja tulee varmasti vielä lisää ennen kuin seuraava ilmastosopimus syntyy. Minusta on edistystä, että aletaan nostaa kissoja pöydälle.

Obama on luvannut uusiutuvalle energialle 129 mrd dollaria kaiken kaikkiaan 3000 mrd dollarin elvytyspaketista. Olen iloinen uusille energiaratkaisulle luvassa olevasta rahasta, mutta elvytyspaketin kokonaissumma alkaa kyllä jo huimata päätä tälläkin puolen Atlanttia.