“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

EU-parlamentti kannatti äitiysloman pidentämistä ja pohtii kalenteriuudistusta

Tänään sain yllättävää tukea ehdotukselleni EU-parlamentin istuntokalenterin uudistamisesta siten, että matkustaminen vähenisi.
Mutta kerrotaan ensin äitiyslomadirektiivistä, jota koskeva äänestys oli varmasti yksi koko syksyn odotetuimpia.
Äitiyslomadirektiivissä on kyse siitä, minkä pituinen äitiysloman pitää EU-maissa vähintään olla. Nykyinen vähimmäisraja on 14 viikkoa. Jäsenmaa saa säätää pitemmän äitiysloman, mutta ei lyhyempää. Tänään parlamentin enemmistö tuki vähimmäispituuden nostamista 20 viikkoon ja sitä, että äidin pitää saada tältä ajalta täysi palkka.
Minä ja Heidi ja muutkin vihreät äänestimme tämän puolesta.
Vielä eilen näytti epävarmalta, kuinka äänestyksessä käy. Enemmistön veikkailtiin tukevan 18 viikkoa (joka on komission ehdotus) ja 80 % palkasta. Mutta täysistunnossa parlamentin enemmistö tukikin tasa-arvovaliokunnan ehdotuksen mukaista 20 viikkoa täydellä palkalla.
Suomessa tätä on arvosteltu perustein, jotka mielestäni menevät asian vierestä. On väitetty, että tämä pakottaisi naiset kotiin. 20 viikon raja velvoittaisi kuitenkin vain EUn jäsenmaita ja työnantajia. EU-maa ei saisi säätää äitiyslomaa lyhyemmäksi kuin direktiivi vaatii. Eikä työnantaja tietenkään saa vaatia ketään työntekijää palaamaan äitiyslomalta töihin aikaisemmin.
Mutta jos äiti itse haluaa palata aikaisemmin töihin, EU ei todellakaan sitä estä. Äidille pakollista äitiyslomaa on vain 6 viikkoa synnytyksen jälkeen. Minun on vaikea kuvitella, että ainakaan kovin moni nainen haluaisi palata töihin tätä aikaisemmin.
Entä äidin ja isän tasa-arvo? Parlamentti linjasi, että jos jäsenmaassa on lailla säädetty vanhempainloma, niin sillä voidaan korvata äitiyslomasta sitä osuutta, joka menee 14 viikon yli.
Täysistuntokeskustelussa tuntui huvittavalta kun miehet salin oikealta laidalta itkivät krokotiilinkyyneleitä siitä, että äitiysloman pidentäminen syrjäyttäisi naiset työmarkkinoilta. Naisjärjestöt puolestaan toimittivat meille tutkimuksia, joiden mukaan äitiyslomaetuuksien parantaminen nostaa syntyvyyttä ja se vaikuttaa aikaa myöten myönteisesti maan taloudelliseen kehitykseen.
Lisäksi äidin on helpompi palata töihin, kun äitiysloma on kunnollisen pituinen. Se on aika järkeenkäypää. Jos lailla säädetty äitiysloma on kovin lyhyt, moni ottaa palkatonta lomaa omalla riskillään ja menettää työpaikkansa.
Tietenkin synnytysikäisten naisten työsyrjinnän vaara on todellinen. Siksi olisi tärkeää, että äitiys- ja vanhempainloman kustannuksia ei sälytetä vain äitien ja isien työantajien harteille, vaan ne rahoitetaan potista, jonka työnantajat kustantavat yhdessä. Äitiys- ja vanhempainlomien rahoitus on kuitenkin asia, jonka jokainen EU-maa päättää itse.
Kauneusvirheeksi parlamentin tänään hyväksymään kantaan jäi se, että äitiysloman korvaukselle ei tullut alarajaa. Se koskee naisia, joilla ei ole työpaikkaa, kuten opiskelijoita ja työttömiä. Tämän takia direktiivin loppuäänestyksessä vihreiden keskuudessa vallitsi jonkinmoinen hämminki.
Marije ja Raoul, jotka olivat toimineet vihreiden neuvottelijoina, olivat sitä mieltä, että tämän takia äänestämme kokonaisuutta vastaan. Suurin osa ryhmästä tekikin näin. Minä ja Heidi äänestimme puolesta, olimmehan voittaneet pykälä-äänestyksistä valtaosan. Vähän myöhemmin Marijelta tulikin sähköposti, jossa hän pyysi vihreitä kollegoja lähettämään pöytäkirjatoimistoon korjauksen, jossa loppuäänestyksen vastustus muutetaan kannatukseksi.
Tällainen äänestyskorjaus ei muuta äänestyksen lopputulosta, se vain tarkoittaa, että pöytäkirjasta näkyy, mitä kyseinen meppi oikeasti olisi halunnut kannattaa. Olen itsekin joitakin kertoja tehnyt tällaisia korjauksia. Monissa täysistunnoissa on satoja äänestyksiä peräkkäin, aina välillä tarkkaavaisuus herpaantuu ja äänestää eri tavoin kuin tarkoitti.
Mutta entä se kalenteri? Islannin viimekeväisen tulivuorenpurkauksen jälkeen olen aloittanut parlamentissa kampanjan, että kokousaikataulu uudistetaan ja matkustamisen tarvetta vähennetään.
Nykyisin meillä on joka viikko 3 ja puoli päivää kokouksia (maanantai-iltapäivästä torstai-iltapäivään). Viikonlopuksi useimmat menevät kotiin. Jos työviikot olisivat 5 kokonaisen päivän mittaisia, silloin kahdessa viikossa olisi 10 työpäivää, eli käytännössä yhtä paljon kuin nykyisin 3 viikossa. Tällöin joka kolmas viikko voitaisiin tehdä töitä kotimaassa.
Ehdottamassani 2+1 viikon mallissa matkustaminen vähenisi kolmanneksella, jos meppi menisi kotiin myös lyhyeksi viikonlopuksi. Jos taas olisi Brysselissä lyhyet viikonloput, matkustaminen vähenisi kahdella kolmasosalla.
Tänään oli tarkoitus päättää vuoden 2012 täysistuntoaikataulu. Vihreä ryhmä oli ottanut omakseen ehdottamani 2+1 mallin. En elätellyt toiveita, että se saisi tänään enemmistön, mutta sen sijaan toivoin, että tästä alkaisi kunnon keskustelu kokousaikataulujen uudistamisesta.
Mutta mallini alkoikin saada aika lailla tukea eri maista ja eri poliittisista ryhmistä, varsinkin saksalaisilta. Saksan Bundestagissa on nimittäin jokin aika sitten toteutettu samantapainen uudistus.
Ja ilokseni kuulin eilen, että illalla suurimpien ryhmien puheenjohtajat, EPPn Daul ja demarien Schulz haluavat miettiä asiaa ihan kunnolla, ja siksi he tänään pyysivät käsittelyn lykkäämistä.
Matkustamisen vähentäminen vähentää tietysti samalla myös kustannuksia ja päästöjä. Meidän meppien oman elämän kannalta tärkeä on myös matkustamiseen kuluva aika. Nykyisin itseltäni tärvääntyy matkustamiseen noin kahden normaalin työpäivän verran aikaa joka viikko. Se on aika iso pala elämästä. Lisäksi tulee matkustaminen erilaisiin tilaisuuksiin Suomessa, ja jonkin verran muuallakin maailmassa. Olenpa tosi onnellinen, jos saan läpi uudistuksen, joka vähentää istumista junissa, autoissa, lentokoneissa ja lentokentillä ja seisomista erilaisissa jonoissa.