Onneksi olkoon Saksan vihreät!
Tämän aamun uutisten mukaan vihreät ovat saamassa pääministerin paikan Baden-Württenbergin osavaltiossa Saksassa, jossa vihreiden kannatus kaksinkertaistui. Myös Rheinland-Pfalzissa vihreät menivät roimasti eteenpäin.
Baden-Württenbergissä punavihreä koalitio on saamassa enemmän ääniä ja paikkoja kuin ”mustakeltainen” oikeiston ja liberaalien liittouma. Vihreistä on tulossa isompi puolue osavaltioparlamentissa kuin demareista, joten vihreät saavat pääministerin paikan.
Uutiset selittivät vihreiden voiton Fukushiman onnettomuuden myötä kasvaneella ydinvoimavastaisuudella. Mutta kyse ei ole pelkästään siitä, gallupit ennustivat vihreille suurvoittoa jo ennen kuin Fukushiman reaktoreissa alkoi mennä pieleen.
Samalla Saksassa eri tahot tuntuvat ottavan ydinvoiman riskit paljon vakavammin kuin Suomessa.
Verrataan vaikka Kokoomusta ja sen saksalaista aatetoveria CDU-puoluetta. Jyrki Katainen kiiruhti sanomaan, että Suomen ydinvoimapolitiikassa mikään ei muutu. Kataisen aatetoveri Angela Merkel sen sijaan pani heti jäihin Saksan ydinvoimaloille viime vuonna myönnetyn toiminta-ajan pidennyksen ja sulki seitsemän vanhinta reaktoria.
Saksan demarijohtaja Sigmar Gabriel on ottanut selvästi kantaa ydinvoimaa vastaan jo ennen Fukushimaa. Hänen puoluetoverinsa Schröderin johtama punavihreä hallitus vei aikoinaan läpi Saksan ydinvoiman alasajoaikataulun.
Asenne-ero Saksan ja Suomen välillä näkyy myös liike-elämän puolella.
Viime torstain Handelsblattin (nimi merkitsee suomeksi kauppalehteä) etusivun otsikko oli ”Die wahren Kosten der Kernkraft” (ydinvoiman todellinen hinta).
http://www.onleihe.de/static/content/handelsblatt/20110324/HB20110324/vHB20110324.pdf
Artikkeli kertoo, että Fukushiman ydinreaktorit omistava TEPCO-sähköyhtiö on joutunut ottamaan jo nyt hätälainaa 17,4 miljardin euron edestä. Vertailun vuoksi: Olkiluodon rakenteilla olevan kolmosreaktorin kauppahinta oli 3,2 miljardia euroa.
Lehti kertoo etusivullaan münsteriläisten tutkijoiden Hans-Jürgen Ewersin ja Klaus Renningsin tutkimuksesta, jonka mukaan ydinreaktorin sydämen sulaminen Saksassa aiheuttaisi pahimmillaan 5000 miljardin euron kustannukset. Summa on kaksi kertaa niin suuri kuin Saksan kansantuote.
Jos tällaisen onnettomuuden riski pitäisi vakuuttaa, vuotuinen vakuutusmaksu nousisi silloin miljardeihin euroihin.
Lehden sisäsivuilla Paul J.J. Welfens kirjoittaakin otsikolla ”Atomström ist extrem teuer” siitä, että ydinvoimaa ei olisi, jos voimayhtiöiden pitäisi vakuuttaa riskit täydestä arvostaan.
Welfensin mukaan Fukushiman ydinvoimaonnettomuuden kustannukset Japanin kansantaloudelle tulevat olemaan yli 100 miljardia dollaria. Hännimittää ”maitotyttölaskelmaksi” (Milchmädchenrechnung) sitä ydinvoimateollisuuden rätinkiä, jonka mukaan ydinsähkö maksaa 15-20 euroa megawattitunnilta (1,5-2 c/kWh).
Hinta olisi ihan toisenlainen jos onnettomuuksien hinta laskettaisiin mukaan. Saksan nykylain mukaan ydinvoimalan omistajan vakuutuksen pitää kattaa onnettomuuden kustannukset 256 miljoonaan euroon. Jos vahinko on tätä suurempi, valtio eli veronmaksajat pulittavat korvausta 2,2 miljardia euroa lisää.
Jos vahingon kustannukset ylittävät tuon reilun 2,4 miljardin, sen jälkeen ydinvoimalan omistajayhtiö maksaa, mutta mikään ei takaa, että se pystyy siihen. Loput kustannuksista jäävät vahingon kärsijöiden harteille.
”Ellei valtio – Saksassa, Ranskassa, Japanissa, USA:ssa ja monissa muissa maissa – olisi vapauttanut ydinvoimayhtiöitä vastuusta, ydinvoimaloita ei olisi”, sanoo Welfens. Hänen johtopäätöksensä on ihan sama kuin vihreiden: vaikka asiaa katsoisi puhtaasti taloudellisesti, uusiutuvat energiamuodot ovat parempi vaihtoehto.