”Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Onnea Johanna Korhonen!

Tuntuipas mukavalta, kun Brysselin asunnossani aamiaisella sain kännykkääni tekstiviestin, joka kertoi, että Lapin Kansan päätoimittajuudesta heti kättelyssä potkut saanut Johanna Korhonen on voittanut hovioikeudessa oikeusjuttunsa Alma Mediaa vastaan. Päätös vastaa minun oikeustajuani.

Kun kaksi ihmistä kertoo eri tarinan tilanteesta, jossa ovat olleet paikalla vain nämä kaksi, ulkopuolinen ei tietenkään voi tietää täyttä totuutta. Mutta ymmärtääkseni suomalaisessa lainsäädännössä työnantajan näyttövelvollisuus siitä, että vähemmistösukupuolta ei syrjitty, on sangen vahva. Kaikki se, mitä julkisuudessa kerrottiin, viittasi päinvastoin aika vankasti siihen, että kyllä syrjittiin.

Olenkin koko ajan ajatellut, että ”luottamuksen menetys”, jolla Alma Media Korhosen potkut perusteli, on aika heikko selitys. Työhaastattelussa on laitonta ylipäänsä kysyä hakijan raskaudesta, sukupuolisesta suuntautumisesta ja muusta vastaavasta. Miten siis voisi olla laillista perustella ”luottamuksen menetys” sillä, että Korhonen ei haastattelussa oikaissut sitä, kun haastattelija ilmaisi luulevansa, että Korhosen puoliso on mies.