Onko epäluotettava se ainoa, joka noudatti lakia ja toimi avoimesti?

Nyt tekee mieli kommentoida tämänpäiväisen Hesarin pääkirjoitusta ja Hanna Kaarton kolumnia sivulla 4.

Hesarin (toinen) pääkirjoitus, joka on otsikoitu ”vihreiden pitäisi jo päättää”, syyttää vihreitä kahdella tuolilla istumisesta ja päättyy: ”Tämänkertainen episodi on myös aiheellinen muistutus tuleville hallitusneuvottelijoille: kannattaako vihreitä maanitella mukaan hallituskoalitioon, vai syntyisikö toimiva enemmistöhallitus ilman ryhmää, jonka tukeen ei voi luottaa tiukan paikan tullen?”

On ihan ymmärrettävää, että lehdistö haluaa tasapuolisesti arvostella kaikkia, ja kun vihreiden vaalirahoituksesta ei löydy mitään hämärää, pitää yrittää keksiä vihreistä muuta arvosteltavaa.

Mutta jokin logiikka olisi hyvä säilyttää. Anteeksi nyt vain, mutta loogisesti otettuna Hesarin pääkirjoitus tarkoittaa ensinnäkin, että hallituspuolueiden pitäisi tukea toisiaan myös laittomuuksissa ja salailussa. Toiseksi se tarkoittaa, että hallituspuolueeseen kuuluva poliitikko ei voi julkisesti arvostella hallituskumppaneita – ei edes kun nämä kärähtävät laittomuuksista ja salailusta – ilman että oma puolue samalla lentää hallituksesta. Loogisesti ottaen Hesari siis vaatii, että poliittinen kritiikki pitää esittää vain ja ainoastaan suljettujen ovien takana.

Hesarin politiikan toimituksen uutispäällikkö Hanna Kaarto puolestaan kirjoittaa otsikolla ”kohu avasi vihreille kiristyksen paikan” siitä, miten vihreät nyt ovat ladelleet vaatimuksia vaalirahoituslain tiukentamisesta ja lopettaa: ”Vihreille avautui pelin paikka, jonka puolue myös härskisti käytti.” Anteeksi nyt taas, mutta onko se härskiä, jos iät ja ajat vaalirahoituksen avoimuutta ajanut puolue tarttuu tilaisuuteen, jossa tehdyt paljastukset ja yleinen mielipide ovat luoneen paineen uudistuksen toteuttamiseen ihan oikeasti, eikä vain feikisti?

Mielestäni salainen vaalirahoitus on politiikan dopingia. Se antaa vaaleissa epäreilun kilpailuedun. Onko härskiä, jos ilman dopingia toiminut urheilija vaatii kanssakilpailijoitaan dopingtestiin ja painaa päälle juuri silloin, kun joku toinen on kärähtänyt dopingista?

Olen sanonut, että mielestäni nyt olisi uusien eduskuntavaalien paikka ja pääministeri on menettänyt uskottavuutensa, joten hänen tulisi erota. Mutta joka kerran, kun olen tämän sanonut, olen myös vaatinut vaalirahoituslain uudistamista. Niin kauan kuin tämä hallitus ja eduskunta istuvat, vihreiden pitää mielestäni tehdä kaikkensa vaalirahoituslain tiukentamiseksi ja ottaa kaikki irti siitä, että vaalirahoituslain valmistelu kuuluu oikeusministerille, joka tässä hallituksessa on Tuija Brax. Tuija on mielestäni Suomen poliitikoista paras mahdollinen vetämään tätä uudistusta.

Hölmöin mahdollinen tulos vaalirahoitustunkion pöyhimisestä olisi se, että vaalirahoituslakia jäisivät ”uudistamaan” vain kaalimaan pukit.