“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

”On uskallettava toteuttaa paradigman muutos”

Ranskalaisia pidetään usein omahyväisinä. Ranskan tuleva EU-puheenjohtajuus ei tätä käsitystä ole ainakaan lieventänyt. Kuulin jo monta viikkoa sitten huhuja, että ilmastopaketin raportöörit, myös minut, kutsutaan Ranskan isännöimään epäviralliseen ympäristöministerikokoukseen Pariisiin heinäkuun alussa. Olen ihmetellyt, missä kutsu viipyy. Tänään se selvisi. Ranskan hallitus on toimittanut kutsukirjeet kuriirilla Europarlamentin Strasbourgin toimitaloon. Ranskan hallitus siis ajattelee, että on meppien oma häpeä, jos parlamentti työskentelee enimmäkseen (3 viikkoa kuukaudessa) Brysselissä.

Sarkozy ja Merkel ovat eilen julkistaneet yhteiset tavoitteet autojen hiilidioksidipäästöjen rajoitusasiassa. Komission ehdotushan on 130 g/km päästöraja vuonna 2012, joka on lievennys aiemmin kaavailtuun 120 g/km rajaan. Nyt nämä kaksi autontuottajamaan pääministeriä ovat sopineet ajavansa yhdessä sitä, että päästöraja toteutetaan ”asteittain” ja että vuonna 2020 raja olisi 95-110 g/km. Autoteollisuuden lobbarit ovat tosi tehokkaita, valitettavasti! Jos autoteollisuus olisi vähentänyt päästöjä, jolloin autoista samalla olisi tehty pieniruokaisempia, ihmisten tuska kohonneiden bensanhintojen takia olisi paljon pienempi kuin nyt. Italia arvosteli Sarkozyn ja Merkelin lehmänkauppaa. Italiassahan tehdään paljon pieniä ja samalla pieniruokaisia autoja.

EU:n komissio miettii toimia öljyn hinnan nopean nousun johdosta. Barroso sanoi, että ”ilmastopolitiikka on paras vastaus”. Juuri niin!

Öljy-yhtiö BP:n johtaja Tony Hayward esittää Financial Timesissa mielenkiintoisen pointin öljyn maailmanmarkkinoista: Öljyn kysyntä maailmassa on nyt viidettä vuotta suurempi kuin tarjonta. Taustalla on paitsi talouskasvu, myös se, että useissa maissa polttoaineiden hintaa alennetaan tukiaisilla. Tällaisia maita ovat esimerkiksi Kiina, Intia ja kasvavassa määrin myös itse öljyntuottajamaat. Öljyn kulutus kasvaa nopeimmin juuri niissä maissa, joissa öljyn polttoa edistetään tukiaisilla. Tällaisessa politiikassa ei minun mielestäni ole kerta kaikkiaan mitään järkeä. Kun öljyn kulutusta edistetään tukiaisilla, pahennetaan vain sitä kysynnän ja tarjonnan epätasapainoa, joka nostaa öljyn maailmanmarkkinahintaa. Jos polttoaineen hinta halutaan pitää vakiona, tukiaiset joudutaan nostamaan tähtitieteellisiksi, ja tämä syö varat kaikelta siltä tarpeelliselta, jota verovaroin pitäisi kustantaa, kuten koulutus ja terveydenhoito.

Illalla olin mielenkiintoisella lobbausillallisella, sielläkin aiheena energia. Isäntänä oli kerrankin ympäristöjärjestö, Suomen WWF. Ympäristöjärjestöillähän ei yleensä ole varaa tarjoilla sanomaansa aterian säestyksellä, toisin kuin teollisuuslobbareilla. Siellä oli asiantuntijoita Sitrasta ja Itä-Suomen puuenergiaverkostosta.

Esille tuli muun muassa seuraavia pointteja: Ne teollisuudenalat, jotka nyt ankarasti lobbaavat saadakseen ilmaiset päästöoikeudet vuonna 2013 alkavalla päästökauppakaudella, vedoten epäreiluun ulkomaiseen kilpailuun, eivät itse asiassa niinkään pelkää kilpailua EU:n ulkopuolelta kuin uusien materiaalien taholta. Esimerkiksi erilaiset komposiittimateriaalit voivat alkaa korvata terästä yhä enemmän jos teräksen tuotannon hiilidioksidipäästöjen hinta sisältyy teräksen hintaan. Toisin sanoen ilmaisten päästöoikeuksien jakaminen vain viivästyttäisi sitä välttämätöntä rakennemuutosta, joka on toteutettava, jos halutaan estää sellainen ilmastonmuutos, joka muuttaa planeetta Maan ihmiskunnan kannalta aivan tuntemattomaksi paikaksi. Tämäntyyppiset rakennemuutokset ovat sinänsä teollisen kehityksen luonnonlaki.

”On uskallettava toteuttaa paradigman muutos”, Sitran edustaja Jukka Noponen tiivisti.

Paljon valitetaan sitä, että EU:n ilmastopolitiikka nostaa sähkön hintaa. Päästökauppa onkin nostanut sähkön hintaa, mutta uusiutuvan energian osuuden nousu on alentanut sitä – päinvastoin kuin esimerkiksi paperiteollisuuden lobbarit väittävät. Jos EU:n uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden tavoitteet toteutetaan, Pohjoismaiden päästöt vähenevät peräti 40 %. WWF:n teettämän ”Virtaa Suomelle” -selvityksen mukaan. Suomi voi näillä kahdella keinolla vähentää päästöjään 30 % vuoteen 2020 mennessä, ja kannattavasti.

Se VATT:in selvitys, joka väittää EU:n ilmastopolitiikan vaikuttavan kielteisesti Suomen kansantalouteen, ei ota huomioon uusiutuvan energian kasvun myötä tulevia uusia vientiteollisuuden työpaikkoja. Vaikka tuulivoimainvestoinnit vaativatkin yhteiskunnan tukea, tuo tuki tulee enemmän kuin takaisin, kun otetaan huomioon investointien ja viennin verotulot.

Vuonna 2004 riskisijoittajat alkoivat voimakkaasti siirtyä ympäristöteknologiaan (vastaavasti kuin aikaisemmin telekommunikaatioon ja internet-bisnekseen). Tämä näkyy aina 3 – 7 vuoden viiveellä markkinaosuuksien valtauksina, eli toisin sanoen uusiutuvan energian nopea markkinaosuuden kasvu on odotettavissa (ja onhan se jo nopeaa, viime vuonna alan maailmanmarkkinat kasvoivat peräti 60 %).

Eri maat ovat reagoineet tähän markkinoiden murrokseen hyvin eri tavoin. Itävalta on keskittynyt lähialuemarkkinoihin, se on muun muassa valtion investointiporkkanoiden avulla kehittänyt kukoistavan pellettilämmitysbisneksen. Myös Japani on aktiivinen. Tanska ja Japani vievät tuulivoimaa myös kehitysyhteistyönä. Saksa on iso biokaasutekniikan alueella. Suomessa Sitra ja Tekes havaitsivat kasvun olevan tulossa, mutta osa suomalaisista alan yrityksistä lähti Saksaan, kun Suomen valtiovalta ei edistänyt alaa kannustein eikä kotimarkkinoita näin syntynyt. Suomella on sinänsä paljon osaamista, mutta meiltä puuttuu kyky ja tahto muuttaa tätä osaamista isoksi bisnekseksi. Suomessa pyörii kyllä ulkomaisia sijoittajia haravoimassa suomalaista osaamista. Jopa intialaiset tekevät tätä.

Ne muutokset, joita Suomen hallitus tavoittelee EU:n ilmastopakettiin, ovat melkein yksi yhteen paperiteollisuuden lobbauspapereista.

Itä-Suomessa puuenergiaan panostaminen on ollut valtava elvytysruiske paikallistalouteen. Ei ole kyse vain siitä, että puuenergian korjuu tuo työtä ja tuloja omalle alueelle, vaan toiminta on kehittänyt myös metsäkoneosaamista ja se on tuonut Itä-Suomeen noin 800 miljoonan euron vuotuiset vientitulot. Yksi lisäterawattitunti puuperäistä energiaa tuo aina työtä 200-250 henkilötyövuoden verran. Puuenergian kestävä lisäkäyttö olisi noin 30 TWh, se toisi noin 6000 uutta työpaikkaa, ja vielä lisäksi 700-800 voimalaitoksiin. Kone- ja laitevalmistukseen tulisi noin 2000 uutta työpaikkaa, eli yhteensä noin 10 000 työpaikkaa. Jos sähkön tuottamista bioenergialla tuettaisiin syöttötariffilla, moni pienehkö kaukolämpölaitos tekisi tarvittavat investoinnit tuottaakseen lämmön ohella myös sähköä, mikä olisi tosi järkevää.

Kuulimme myös WWF:n olevan sitä mieltä, että autoliikenne tulee sähköistää. Vaikka autojen käyttämä sähkö tuotettaisiin kokonaan fossiilisilla polttoaineilla, auton polttomoottorien hyötysuhde on sen verran huono, että sähköistys vähentäisi autojen päästöjä 25 % (verrattuna dieselmoottoriin, jonka hyötysuhde on parempi kuin bensamoottorin).