“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Ollaanko lähellä riittäviä ilmastositoumuksia?

Tätä viikkoa ovat hallinneet uutiset Kööpenhaminan neuvotteluista ja niiden liepeiltä. Itsekin olen ollut kolmessa ilmastoaiheisessa tiedotustilaisuudessa, eilen Sirpa Pietikäisen ja minun yhteisessä infossa suomalaisille toimittajille, tänään Globen tilaisuudessa, jossa julkistettiin 120 eurooppalaisen kansanedustajan vetoomus EU:n tavoitteen tiukentamisesta 30 %:n päästövähennykseen, ja sitten heti perään vihreän ryhmän tilaisuudessa, jossa julkistettiin uusi raportti.

Alkuviikosta Kööpenhaminassa vuoti tai vuodettiin julkisuuteen tanskalaisten valmistelema kokonaisratkaisuehdotus, jota huhujen mukaan ovat olleet sorvaamassa myös USA ja Britannia ja joka suututti kehitysmaat. Kehitysmaiden mielestä ehdotus antaisi liian ison osan vallasta teollisuusmaille päätettäessä ilmastoinvestointien avustamiseen annetun rahan käytöstä. Lisäksi ehdotus antaisi vielä vuonna 2050 teollisuusmaille isommat päästöoikeudet henkeä kohti kuin kehitysmaille. Teollisuusmaiden potti henkeä kohden olisi 2,67 tonnia vuodessa, mutta kehitysmaiden vain 1,44 tonnia.

En pysty syventymään “Tanskan paperiin” tarpeeksi hyvin voidakseni kommentoida, onko ehdotus enemmän hyvä kuin paha. Mutta aika moni tutkija on sitä mieltä, että vuonna 2050 päästöt henkeä kohden koko maapallolla saavat enää olla enintään tonni henkeä kohden. Toisaalta tiedän myös, että näissä neuvotteluissa on paljon ylikorostettuja arvovaltakysymyksiä. Järkevän kokonaisratkaisun saaminen ei ole mahdollista, jos kaikki pitävät loppuun asti kiinni omista pyhistä lehmistään. Jossain vaiheessa pöydälle pitää myös ruveta lyömään ehdotuksia kokonaisratkaisuksi.

Nicholas Stern, kuuluisan “Sternin raportin” tekijä, julkaisi sunnuntaina toivoa herättävän laskelman. Sen mukaan maailman maiden esittämät päästölupaukset eivät enää ole aivan toivottoman kaukana siitä, mitä pitäisi. Sternin mukaan globaalit päästöt pitäisi saada painettua noin 44 mrd tonniin eli gigatonniin vuoteen 2020. Hänen laskelmansa mukaan kun kaikkien maiden päästölupaukset lasketaan yhteen, se tarkoittaisi 46 gigatonnia vuonna 2020, jos laskelma tehdään lupausten yläpään mukaan. Esimerkiksi EU:n osalta se tarkoittaa 30 %:n päästövähennystä vuodelle 2020 (eikä 20 %:n vähennystä, joka on jo säädetty ns ilmastolakipakettiin). Laskelma sisältää myös oletuksia metsänielujen laskentasäännöistä. No, jos Sternin laskelma pitää kutinsa, se tarkoittaisi “vain” 2 miljardin päästötonnin kaulaa siihen, mitä tarvitaan. Sen ei luulisi olevan mahdoton asia, jos kukin maa sitoutuu vähentämään päästöjään alustavan lupauksensa tiukemman pään mukaan, ja lisäksi jokainen vielä vähän petraa.

Juuri tällaista kirikierrosta Kööpenhaminassa tarvitaan.

Ympäristöjärjestöt ehättivät kuitenkin heti arvostelemaan Sternin laskelmaa. Kaksi muuta tuoretta raporttia antaa tilanteesta vähemmän optimistisen kuvan. Toisen on tehnyt McKinsey ja Project Catalyst ja toisen Ecofys yhdessä Potsdam-instituutin kanssa. McKinseyn mukaan tähänastiset lupaukset johtavat 49 gigatonnin päästöihin vuonna 2020. Ecofys ja Potsdam-instituutti taas sanovat maailman olevan matkalla ainakin 3 asteen lämpenemiseen vuoteen 2100 mennessä. Kummankaan raportin mukaan globaalit päästöt eivät tähän mennessä esitetyillä sitoumuksilla käänny laskuun ennen vuotta 2020. Tulosten ero selittyy ilmeisesti oletusten erilaisuudella. Stern on ilmeisesti tulkinnut erilaisia tulkinnanvaraisia asioita mahdollisimman optimistisesti, muut taas toisin.

Samainen Ecofys teki myös Europarlamentin vihreän ryhmän pyynnöstä selvityksen, joka julkistettiin tänään. Sen mukaan EU ei ole ilmastonsuojelussa niin erinomainen johtaja kuin väittää. Lähes puolet EU:n päästövähennyksistä on tosiasiassa tullut Itä-Euroopan vanhan talouden romahduksesta vuoden 1990 jälkeen ja lisäksi nykyisestä lamasta. Vain suunnilleen puolet on ilmastopolitiikan tulosta. Raportti tukee siirtymistä 30 %:n päästövähennystavoitteeseen. Muutoin päästökauppa uhkaa jääjä tehottomaksi, koska päästörajat ovat liian löysiä. Myös USA:n tulisi huomattavasti tiukentaa päästötavoitettaan. Japanin esittämä lupaus 25 %:n päästövähennyksestä vuoteen 2020, verrattuna vuoteen 1990, on Ecofysin (ja monen muun) mukaan selvästi tiukin teollisuusmaiden päästösitoumuksista, koska Japani on yksi maailman energiatehokkaimpia kansantalouksia.

Kööpenhaminan avajaispäivänä EU:n nimissä puhuneen Ruostsin ympäristöministeri Carlgrenin puhe on herättänyt hämmennystä. Carlgren sanoi, että EU voi tiukentaa päästötavoitteensa 30 %:n vähennykseen vain, jos myös USA tiukentaa omaa päästörajaansa. Financial Times ehätti ilmoittamaan, että EU on luopunut 30 %:n päästövähennyksestä. Carlgren oikaisi asian tiedotustilaisuudessa eilen ja sanoi, että “EU haluaa leikata päästöjä 30 %”. Myös Ranskan ympäristöministeri Borloo ja Britannian pääministeri Gordon Brown sanoivat haluavansa, että EU siirtyy 30 %:n päästövähennykseen.

USA:sta tuli hyvä uutinen. Maan ympäristönsuojeluvirasto EPA on maanantaina lopullisesti vahvistanut, että kasvihuonekaasupäästöjä voidaan pitää uhkana ihmisen terveydelle. Tämä on tärkeä juttu siksi, että USA:n voimassaoleva laki antaa EPA:lle oikeuden säädellä ihmisten terveyttä uhkaavia päästöjä. Toisin sanoen tämä päätös avaa EPA:lle oikeuden asettaa rajoja myös hiilidioksidipäästöille. tämä on valttikortti Obaman takataskussa. Jos senaatti ei hyväksy ilmastolakia, EPA voi säädellä päästöjä ilman uutta lakiakin. Voi hyvin olla, että lainsäätäjät valitsevat mieluummin sen tien, että säätävät itse lain, jolla hiilidioksidipäästöjä rajoitetaan, kuin antavat viranomaisten tehdä homman.

Ilahduttavaa on, että bisneksen puolelta tulee tukea tiukalle ilmastosopimukselle. The Climate Group tukee EU:n päästövähennystavoitteen nostamista 30 %:iin ja muistuttaa, että lama on halventanut savotan hintaa. Nykytiedon mukaan 30 %:n vähennykset tulevat halvemmiksi kuin miksi 20 %:n vähennykset arvioitiin 2008 alussa, jolloin komissio esitti ehdotuksensa EU:n ilmastolakipaketiksi. Firmoja, jotka ovat tässä poppoossa mukana, ovat esimerkiksi Alstrom, BP, Google, IBM, Coca Cola, Swiss Re, Tesco, Virgin. Koko listan löytää linkistä http://www.theclimategroup.org/our-members/

Myös Corporate Leaders Group vaatii Kööpenhaminassa “vahvaa sopimusta, joka mahdollistaa bisneksen toteuttamaan sen muutoksen, joka lähivuosikymmeninä tarvitaan maailmantaloudessa”. Tämäkin ryhmä, jonka on koonnut prinssi Charles, tukee EU:n 30 % päästövähennystä vuoteen 2020 ja sanoo, että “heikko sopimus olisi paha sekä ilmastolle että taloudelle”. Tähän ryhmään kuuluvat muun muassa kaivosyhtiö AngloAmerican sekä BP ja Shell, koko lista löytyy linkistä http://www.cpsl.cam.ac.uk/about_us/our_partners.aspx

Kolmas tällainen ryhmä on WWF:n Climate Savers. Sveitsiläisen IMD:n tekemä tutkimus osoittaa, että tähän ryhmään kuuluvien firmojen innovaatioilla ollaan toteuttamassa merkittäviä päästövähennyksiä. Nämä firmat aikovat vähentää omia päästöjään 50 miljoonalla tonnilla vuoteen 2010. Se on samaa suuruusluokkaa kuin Suomen hiilidioksidipäästöt. Tässä firmaryhmässä on mukana myös Nokia. Muut firmat löytyvät linkistä http://cleaneconomy.panda.org/

Insinööritkin kantavat kortensa kekoon, mikä meikäläistä tietenkin ilahduttaa. Tanskan Insinööriliitto on julkaissut yhdessä 12 muun maan insinööriliittojen kanssa, ja Maailman Insinööriliiton (WFEO) tukemana, julkilausuman jossa vaaditaan Kööpenhaminasta “kunnianhimoisia päästövähennyksiä, jotka tarvitaan kestävän tulevaisuuden turvaamiseksi”. Tanskan ja myös Euroopan insinööriliiton (FEAN
I) puheenjohtaja Lars Bytoft oli sanonut, että “Me pystymme siihen. Niin yksinkertaista se on. Teknologiat ovat olemassa, joko markkinoilla tai hyvin lähellä markkinoille tuloa. Tarvitsemme vain sitä, että maailman johtajat antavat vauhtia asettamalla kunnianhimoiset ja laillisesti sitovat päästövähennystavoitteet”.

Itse ilmastonmuutoksesta tuli uutinen WMO:lta eli maailman meteorologiselta järjestöltä. Sen mukaan tämä vuosikymmen on ollut lämpötilan mittausten historian lämpimin vuosikymmen ja vuodesta 2009 näyttää olevan tulossa viidenneksi lämpimin vuosi sitten vuoden 1850, josta alkaen lämpötilaa on mitattu.

Tämän pitkän litanian lopuksi siteeraan saksalaista professori Mojib Latifia, jota kuuntelin tänään lounasaikaan järjestetyssä seminaarissa. Hän näytti käyriä ilmaston lämpenemisestä ja totesi, että lämpenemistrendi on täysin selvä. Tämä vuosikymmen on lämpimämpi kuin edellinen. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on korkeampi kuin koskaan 650 000 vuoteen, mahdollisesti 25 miljoonaan vuoteen. Joka tapauksessa se on korkeammalla kuin koskaan ihmislajin olemassaolon aikana. Vaikka ilmaston lämpeneminen saataisiin pysymään kahden asteen alla (joka on hyvin haastavaa), sekin tarkoittaisi lämpimämpää planeettaa kuin ihmiskunta on koskaan kokenut.

Latif kommentoi myös väitteitä, että lämpötilatilastot olisi väärennetty. Jos näin olisi, mistä sitten johtuisi vuoristojäätiköiden sulaminen ja Pohjoisen Jäämeren jään dramaattinen väheneminen?