“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Olkiluodosta tullut varoittava esimerkki

Eilen matkalla kohti Strasbourgia luin Hesarista Heikki Arolan kirjoituksen, jossa on Suomen nykyisen ydinvoimakeskustelun kannalta hyvin mielenkiintoisia pointteja. Hän sanoo muun muassa: “Suomi ja Olkiluodon ydinvoimatyömaa ovat isossa roolissa raportissa, jonka Saksan hallitus tilasi kansainvälisiltä asiantuntijoilta. Kirjoittajat katsovat, että vaikka laitos tilattiin markkinatalousmaaahan, hanke oli alusta pitäen toimitettu ehdoilla, jotka eristivät sen tehokkaasti markkinaehdoista. … Myyjän riskin kantaa ranskalainen veronmaksaja.”

Niinpä. Suomessa on toitotettu toitottamasta päästyään, että ydinvoimaa rakennetaan puhtaan kaupalliselta pohjalta, veronmaksajaa ei huudeta hätiin. Voi olla, että suomalaisen veronmaksajan kukkarolla ei käydä. Mutta nyt on jo ihan selvä, että ranskalaisen veronmaksajan kukkarolla tullaan käymään, Arevan miljarditappiot Olkiluodon rakentamisesta ovat jo nyt nousseet niin jättimäisiksi. Viedäänpä kulut ihan minkä tahansa maan veronmaksajien pussista, se tarkoittaa tukiaisia ydinvoimalle. Ja jos Areva onnistuu yrityksessään kaataa osa viivästyksen, keskeneräisen suunnittelun ja laatukompuroinnin kustannuksista TVO:lle, silloin suomalaiset maksavat.

Suomalaiset maksavat myös, jos Suomessa toteutuu pahin vaihtoehto eli iso ydinvoimalaonnettomuus. Kansainvälisen korvauspoolin maksuvelvollisuus korvaa onnettomuusvahingot vain tiettyyn rajaan asti. Jos vahinko menee tätä pahemmaksi, vahingon kärsijät maksavat viulut.

Hesari kertoo myös, että Areva tarjosi Arabiemiraateille neljää vastaavaa reaktoria 22 mrd eurolla. Toisin sanoen EPR-reaktorin hinta on noussut 5,5 mrd euroon kappaleelta. Nousu on siis ollut 72 % sen jälkeen, kun kaupat Olkiluoto kolmosesta tehtiin (3,2 mrd eurolla). Vuonna 2002 eduskunnalle ja suomalaisille vakuuteltiin, että ydinvoima on edullisin ja luotettavin tapa tuottaa sähköä. Nämä lupaukset ovat nyt osoittautuneet täysin stetsonista vedetyiksi.

Käteeni osui jokin aika sitten 9.11.2009 päivätty Citigroupin raportti ydinvoimasta investointikohteena. Raportin johtopäätös on, että ilman valtion rahallista tukea ydinvoimarakentaminen ei kannata. Raportissa eritellään ydinvoimainvestoijan viittä isoa riskiä, jotka liittyvät suunnitteluun, rakentamiseen, sähkön hintaan, käyttöön ja käytöstä poistoon. Näistä isoimmat ovat listan keskimmäiset, eli rakentaminen, sähkön hinta ja käyttö. Kaikkiin näihin kolmeen iittyvät riskit ovat raportin mukaan niin suuria, että yhdenkin niistä laukeaminen voi viedä isonkin sähköyhtiön polvilleen.

Raportissa viitataan myös Olkiluotoon, jossa kolmosreaktorin kustannukset ovat nousseet 3 miljardista 5,3 miljardiin euroon. ”Kustannusten nousu ja aikataulun lipsuminen edes murto-osalla siitä, mitä TVO on kokenut, olisi enemmän kuin tarpeeksi tuhoamaan investoinnin arvon, ellei kustannuksia voi jotenkin vyöryttää eteenpäin.”

Eilinen Financial Timesis muuten kertoo, että Shirin Ebadi, vuoden 2003 rauhan Nobelin saaja ja iranilainen ihmisoikeusaktiivi, peräänkuulutti rangaistuksia firmoille, jotka auttavat Iranin sortohallitusta ihmisoikeusloukkauksissa. Shrin Ebadi mainitsi tällaisina firmoina Nokia-Siemensin ja Ranskan Eutelsatin. Nokianhan on osoitettu toimittaneen Iraniin vakoiluohjelmat, joilla hallitus voi valvoa kaikkea sähköistä tietoliikennettä. Eutelsat on Ebadin mukaan mennyt vielä pitemmälle yhteistyössä sortohallinnon kanssa kuin Nokia-Siemens. Ebadin mukaan Eutelsat tarjosi Iranin hallitukselle satelliittitetoliikennepalveluja vaikka samaan aikaan katkaisi yhteydet BBCltä ja muilta läntisiltä tiedotusvälineiltä, kun Iranin viranomaiset sotkivat niiden lähetyksiä.

Parlamentin täysistunnossa keskusteltiin iltapäivällä EUn toiminnasta kansaonvälisessä ilmastopolitiikassa. Se oli ilmastokomissaari Hedegaardin ensiesiintyminen uudessa tehtävässään. Hän tuki sitä, että EU tiukentaisi ilmastotavoitettaan 30% vähennykseen vuoteen 2020. Hän lupasi komission tekevän analyysin siitä, miten tämä voidaan tehdä älykkäästi, miten voidaan parhaalla tavalla tukea innovointia ja uusien työpaikkojen muodostumista ilmastonsuojelualoille.
 
Totuttuun tapaan salin äärioikea laita piti melua “climategatesta”. Hedegaard kysyi, miksi he eivät suostu näkemään, että energiatehokkuuden parantaminen ja vihreät energianlähteet ovat joka tapauksessa hyviä asioita.