“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Olkiluodosta superydinjätettä?

Tämän viikon New Scientist -lehti kertoo, että reaktorityypissä, jota parhaillaan rakennetaan Suomen Olkiluotoon, ydinpolttoainetta aiotaan käyttää eri tavalla kuin koskaan ennen missään muualla maailmassa, ja että tämä voi olla turvallisuusriski. Ydinvoima-ala on vuosikymmenien kuluessa kasvattanut niin sanottua uraanin “polttoastetta”. Toisin sanoen reaktoriin pannusta uraanipolttoaineesta otetaan yhä enemmän ja enemmän energiaa irti. Nyt tämä polttoaste on noin 40 GWd/tU. Olkiluodon uuden reaktorin suunniteltu polttoaste on kuitenkin peräti 60 GWd/tU tai yli, millaista ei vielä käytetä missään kaupallisessa ydinreaktorissa. Jos olen oikein ymmärtänyt, kyseisen reaktorityypin kannattavuuslaskelmien olennainen osa on juuri se, että uraanista otetaan enemmän energiaa irti kuin aikaisemmin.

USA ydinturvaviranomainen NRC on ryhtynyt selvittämään, onko korkea uraanin polttoaste turvallinen. Äskettäin kahdessa NRC:n järjestämässä konferenssissa tutkijatiimi, jota vetää Michel Billone (Argonne National Laboratory, Illinois), esitteli tuloksiaan. He sanoivat, että jos uraanin polttoaste ylittää 45 GWd/tU, se ei enää vastaa USA:n turvamääräyksiä, koska häiriötilanteissa ydinpolttoainesauvojen zirkoniumkuori voi rikkoutua.

Normaalistihan ydinreaktorin läpi virtaa vettä, johon uraanin halkeamisessa syntyvä lämpöenergia siirtyy. Yksi pahimmista häiriötilanteista on se, että reaktorista häviää vesi. Näin kävi Pennsylvanian Three Mile Islandissa 1979. Jos vesi häviää reaktorista, automaattinen turvajärjestelmä syöttää siihen hätäjäähdytysvettä. Tällaisessa tilanteessa on tärkeää, että ydinpolttoainesauvojen zirkoniumkuoret pysyvät ehjinä. Jos ne pettävät, polttoainesauvoista voi vuotaa reaktorihalliin plutoniumia ja muita radioaktiivisia aineita.

Zirkoniumkuoret haurastuvat korroosion ja hapettumisen johdosta myös reaktorin normaalissa toiminnassa. USA:n turvamääräys vaatii, että hapettunut kerros ei saa olla yli 17 % zirkoniumkuoren paksuudesta. Mutta Billonen ja kumppaneiden tutkimus on osoittanut, että tämä ei riitä, jos uraanin polttoaste on yli 45 GWd/tU. Heidän tekemänsä kokeet osoittivat, että tällöin zirkoniumkuori haurastuu jo ennen kuin hapettunut kerros on 17 %. He selittävät havaitsemansa ilmiön sillä, että uraanin korkea polttoaste johtaa siihen, että reaktorissa on aiempaa enemmän vetyä, joka imeytyy polttoainesauvan kuoreen ja kasvattaa hapen liukenevuutta. Jos lämpötila on välillä 650 oC – 1200 oC, voi tapahtua äkillinen hapettuminen, joka voi johtaa zirkoniumin äkilliseen rikkoutumiseen hätätilanteessa. Jos uraanin polttoaste on 60 GWd/tU, se tuottaa noin 40 % enemmän vetyä kuin nykyisin käytettävät ydinpolttoaineet.

New Scientist kertoo Union of Concerned Scientists -järjestön edustajan vaatineen, että tämä ongelma selvitetään ennen kuin käynnistetään sellaisia reaktoreita, joissa käytetään uraanin korkeaa polttoasetetta. Ydinturvaviranomainen NRC on käynnistänyt kolmivuotisen konsultaatioprosessin turvamääräysten tiukentamiseksi.

USA:ssa siis selvitetään, onko uraanin korkea polttoaste turvallisesti toteutettavissa. Euroopassa sen sijaan rakennetaan täyttä häkää kahta reaktoria, joissa uraania aiotaan “polttaa” pitemmälle kuin ennen.

Muistan kuulleeni syksyllä 2005 Lontoossa ja keväällä 2006 Kievissä John Large -nimisen ydintekniikka-asiantuntijan esityksen, jossa hän arvosteli Suomen STUK:ia siitä, että Olkiluodon kolmosreaktorin turvallisuusarviossa on sivuutettu kysymys uraanin korkeasta polttoasteesta. Muistan ajatelleeni jo silloin, että tämä on aika vakavan luokan asia. Ja nyt siis USA:n ydinturvaviranomainen NRC selvittää samaa asiaa, ennen kuin USA:ssa on yhtään päätöstä uusien reaktorien rakentamisesta.

International Herald Tribune kertoo, että Kanadassa harkitaan bisfenoli-a -nimisen kemikaalin (eli BPA:n) kieltämistä elintarvikeastioissa. Nyt ainetta käytetään yleisesti esimerkiksi tuttipulloissa. Aine on hormonihäiritsijä ja lisäksi sen on havaittu aiheuttavan muutoksia eläimissä, muun muassa hermostollisia ja käyttäytymismuutoksia.

Sama lehti kertoo, että Australiassa on ollut kuivaa kuusi vuotta peräkkäin, ja maan riisisato on pudonnut 98 %. Aikoinaan massiivinen riisin vienti on tyrehtynyt. Eteläisen pallonpuoliskon suurin riisimylly Australiassa suljettiin äskettäin käytön puutteessa. Aikoinaan se käsitteli riisiä 20 miljoonan ihmisen tarpeisiin.

Lehdissä on yhtä ja toista myös Pekingin olympialaisista. Kiina suunnittelee aika rankkoja toimia ilman laadun parantamiseksi, muun muassa rakennustyömaiden ja raskaan teollisen seisokkeja ja huoltoasemien sulkemista. Tuollaista voi tehdä vain autoritaarisessa maassa.

Huvittavin Pekingin olympialaisiin liittyvä uutinen viime päiviltä on se, että Kiinassa on syntymässä ranskalaisten tuotteiden boikottiliike protestiksi sitä vastaan, miten olympiasoihtu otettiin vastaan Pariisissa. Kiinan tiedotusvälineet sensuroivat tietoja ulkomaisista protesteista Kiinan Tiibet-politiikkaa vastaan. Nyt Kiinassa leviävä kampanja ranskalaistuotteiden boikotoimiseksi levittää tietoa ainakin siitä, että Pariisin kaupungintaloon oli ripustettu ihmisoikeusjuliste ja olympiasoihtukulkua oli kohdannut Pariisissa protesteja. No, tiedonlevitystapa tämäkin.

Guardianin mainiossa G2-liitteessä on kaksi valokuvaa Britannian Norfolkin rannikolta, vuosilta 1998 ja 2007. Rantaviiva on siirtynyt selvästi sisämaahan päin. Useita taloja, jotka näkyvät vuoden 1998 kuvassa, on hävinnyt myöhemmästä kuvasta. Osan alta maa on yksinkertaisesti hävinnyt. Muutama on purettu, kun meri on tullut lähemmäs. Maan ympäristöministeriöstä on vuotanut julkisuuteen suunnitelma luovuttaa suosiolla merelle noin 40 km2 maata, mukana muun muassa 600 kotia, 6 kylää, 5 keskiaikaista kirkkoa, 4 järveä, historiallisia tuulimyllyjä ja luonnonsuojelualueita. Tässä on esimakua siitä, millaista on edessä monella puolella maailmaa.