Olkiluodon myöhästyminen maksaa melkein yhtä paljon kuin itse voimala

Olkiluodon vaikeudet vain paisuvat. Siemens-yhtiön osavuosikatsaus paljastaa TVO:n vaativan Arevalta ja Siemensiltä 2,4 mrd euron korvausta ydinvoimalatyömaan viivästyksestä. Eipä ihme, että Siemens haluaa irti Arevasta, viivästyskorvaus on kohta samaa suuruusluokkaa kuin koko voimalaitoksen kauppahinta, joka on noin 3 mrd euroa. Voimalan oli alun perin määrä valmistua suunnilleen nyt. Sen nykyinen ”virallinen viive” on yli kolme vuotta, ja viive on kasvanut joka vuosi.

EU:n komissio on tänään julkaissut tiedonantonsa “Kohti Kööpenhaminaa”. Kööpenhamina viittaa tämän vuoden joulukuussa siellä pidettävään ilmastokonferenssiin, jossa on tarkoitus neuvotella kasaan seuraava kansainvälinen ilmastosopimus. Päästövähennysvauhdista komissio sanoo vanhat tutut asiat: kasvihuonekaasupäästöt koko maailmassa on leikattava puoleen vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä, vuoteen 2020 mennessä teollisuusmaiden päästöjä tulee leikata 30 % verrattuna vuoteen 1990 ja kehitysmaiden 15-30 % verrattuna ”business as usual” -kehitykseen. Nämä luvut ovat ilmaston tutkimuksen näkökulmasta ikävä kyllä jo vanhentunutta tietoa. Uusimpien tutkimusten mukaan ilmastonmuutoksen hillintään tarvitaan vielä reippaampi päästövähennysvauhti. Mutta reaalipoliitikko minussa sanoo, että hyvä jos Kööpenhaminassa saadaan sovittua edes EU:n nykyisen virallisen linjan mukaisesta päästövähennysvauhdista. Seuraavaksi on sitten ruvettava kampanjoimaan sen puolesta, että päästövähennysvauhtia tiivistetään. Uskon sen mahdolliseksi siinä vaiheessa, kun uuden puhtaan energiatekniikan iso läpimurto markkinoilla on käynnistynyt. Siinä vaiheessa, kun aurinko, tuuli ja geoterminen energia ovat halvimpia tapoja jauhaa sähköä, tarvitaan enää aikataulut maailman hiilivoimaloiden sulkemiselle ja sopimukset siitä, miten varastoidaan maaperään hiiltä.

Komissio arvioi, että ne investoinnit, jotka maailmassa tarvitaan sen esittämän päästövähennysvauhdin toteuttamiseksi, maksavat vuosittain noin 175 mrd euroa enemmän kuin ”business as usual” -investoinnit. Yli puolet investoinneista tarvitaan kehitysmaissa. Mutta vuoteen 2020 asti yli puolet kehitysmaissa tarvittavista ilmastoinvestoinneista maksaa itse itsensä.

Komission tiedonannossa varsinainen pihvi, jota odotettiin, on se, miten tarvittavat investoinnit rahoitettaisiin, erityisesti se, miten rahoitetaan kehitysmaissa tarvittavat investoinnit. Tästä osasta on varsinainen konkretia pyyhitty pois komission sisäisessä käsittelyssä. En tiedä, johtuuko tämä enemmän erimielisyyksistä komission sisällä vai onko kyse neuvottelutaktiikasta, siitä että komissio ei halua paljastaa EU:n neuvottelukortteja vielä tässä vaiheessa. Sen komissio sanoo, että vuoteen 2015 mennessä tulisi saada aikaan OECD:n laajuinen (eli perinteiset teollisuusmaat kattava) päästökauppa, tai ”päästökatto ja –kauppa”, ja taloudellisesti vahvimmissa kehitysmaissa pitäisi saada aikaan sektorikohtainen päästökauppa.

Komissio on myös julkistanut ehdotuksensa 5 miljardin euron elvytyspaketiksi. Se ei ole erityisemmin linjassa ilmastotavoitteiden kanssa. Paketista 3,5 miljardia suunnataan energiaan, mutta siitä 3 miljardia menee ilmastopahiksille eli kivihiili- ja öljyhankkeisiin ja vain 500 miljoonaa tuulivoimaan. Komission punakynä on vetänyt yli ehdotetun 500 miljoonaa ”fiksut kaupungit” (smart cities) –hankkeelle, jolla olisi edistetty kaupunkien energiatehokkuuden parantamista. Päätöskäsittelyssä parlamentissa vihreät tulevat takuuvarmasti vääntämään kättä uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden hankkeiden puolesta.

USA on nimittänyt uuden ilmastoerityislähettilään, Todd Sternin, josta tuli USA:n pääneuvottelija ilmastoneuvotteluissa. Olipa mukavaa lukea nimityksen julkistamistilaisuudessa pidettyjä puheita.

”Erityissuurlähettilään nimittämisellä lähetämme selkeän viestin, että USA tulee tarttumaan maapallon ilmastonmuutokseen ja siihen liittyvään kysymykseen puhtaasta energiasta energisesti, fokusoidusti, strategisesti ja vakavasti”, sanoi ulkoministeri Hillary Clinton.

Uutiset kertoivat Todd Sternin sanoneen aikaisemmassa elämässään muun muassa seuraavaa: ”… toivottavin politiikkavaihtoehto on Kioton pöytäkirjan perusrakenne – sitovat päästörajat – jotka sovitaan teollisuusmaille ja mahdollisimman monelle kehitysmaalle.” ”… jos ilmastoregiimi perustuu [päästöjen] yhteiskunnallisten kustannusten kattamiseen asettamalla hiilelle hinta, joko päästökaupalla tai hiiliverolla, voitaisiin panna tullit sellaisista maista tuleville tuontituotteille, joilla ei ole samanlaista politiikkaa.” Lupaavaa!

WWF tiedottaa konsulttiyritys McKinseyn (joka on todella raskaan sarjan konsulttifirma) tuoreesta tutkimuksesta, jonka mukaan ilmastonmuutoksen hillintä tulee halvemmaksi kuin tähän asti on ajateltu. Tutkimuksen tilasi joukko yrityksiä, muun muassa Vattenfall, Shell, Volvo, Honeywell ja rakennusyhtiö Holcim. Tulosten mukaan on olemassa potentiaali, jolla päästöjä vähennetään vuoteen 2030 mennessä sellaisella tavalla, että ilmastonmuutos voidaan rajoittaa alle kahden celsiusasteen, eli 35 %:lla verrattuna vuoteen 1990, eli 38 mrd tonnia. Vuosikustannus olisi 200-300 mrd euroa.

McKinseyn analysoimat päästövähennyspotentiaalit voidaan ryhmitellä kolmeen luokkaan, energiatehokkuus, vähähiiliset energianlähteet ja maaperän hiili. 14 mrd tonnia voitaisiin vähentää liikenteen, rakennusten ja teollisuuden energiatehokkuustoimilla, jotka maksaisivat itse itsensä. Lopuista päästövähennyksistä puolet saataisiin energian tuotannossa, toinen puoli metsiin, maanviljelyyn ja maankäyttöön liittyvillä toimilla. Kaikkien näiden mahdollisuuksien ottaminen käyttöön edellyttää hyvin voimakasta poliittista ohjausta, eli siis jämptejä päätöksiä, ja toimia tarvitaan useilla sektoreilla. Jos toimia vitkutellaan 10 vuotta, menetetään mahdollisuus rajoittaa ilmastonmuutos alle 2 asteeseen. Koko raportti löytyy linkistä http://www.mckinsey.com/globalGHGcostcurve

Anni Sinnemäki on kertonut asettuvansa ehdolle vihreiden seuraavaksi puheenjohtajaksi. Onnea matkaan, Anni!