Olisiko jo aika muuttaa EU-parlamentin kokousrytmiä

Tällä viikolla EU-parlamentti kokoontuu täysistuntoon Strasbourgissa. Näin siis teoriassa. Viikonlopun aikana parlamentin pääsihteeriltä tai muiltakaan vastuuvirkamiehiltä ei tullut mepeille muuta tietoa kuin että laki vaatii avaamaan istunnon tänään maanantaina illansuussa normaaliin tapaan, mutta esityslistaa saatetaan muuttaa maanantaina illansuussa pidettävässä puheenjohtajakokouksessa. Vihreältä ryhmältä tuli tieto, että ryhmä vaatii lykkäämään tämän viikon äänestykset, koska kauempana asuvat mepit eivät pääse paikalle. Olisihan epäreilua, jos päätöksiä tehtäessä edustettuina olisi vain osa maista.

Mielestäni on aika surkuhupaisaa, että EU-parlamentin johtaville virkamiehille pääasia näyttää olevan kokoontuminen Strasbourgissa, vaikka tapahtuisi mitä, esimerkiksi katot romahtavat ja tulivuorenpurkaukset estävät matkustamisen.

Pari vuotta sitten kesällä, kun Strasbourgin parlamenttirakennuksen istuntosalin katto romahti, mepeille asiasta tulleet viestit keskittyivät usean viikon ajan siihen, että virkamiesjohto tekee kaikkensa, jotta syyskuun täysistunto voitaisiin pitää Strasbourgissa. (Oikeasti ainakin kaksi täysistuntoviikkoa pidettiin Brysselissä, useimpien meppien suureksi iloksi, koska katon korjaus kesti.)

Nyt kun ne mepit jotka viime viikolla ehtivät koteihinsa ennen kuin ilmatila suljettiin, odottavat tietoa siitä, onko järkeä yrittää järjestää peruuntuneiden lentojen tilalle jotain muita matkustusvirityksiä, ainoa saamamme tieto on, että maanantaina Suomen aikaa ehkä iltakuudelta tai seitsemältä saatte tietää (puheenjohtajakokous alkaa Suomen aikaa 17.45). Minusta tämä on tolkutonta.

Minulle on nyt varattu lento huomisaamuksi Helsingistä Kööpenhaminan kautta Strasbourgiin, mutta minulla ei ole mitään tietoa siitä, toimivatko kyseiset kentät huomenna oikeasti. En siis tiedä, pääsenkö tällä viikolla Strasbourgiin (enkä tätä kirjoittaessa sitäkään, onko se edes tarpeen).

Euroopan parlamentin työ perustuu aivan liikaa lentämiseen. Normaali kokousrytmi ei ole mahdollinen muuten kuin siten, että useimmat mepit lentävät työmatkansa. Niiden meppien, joiden perhe suostuu muuttamaan Brysseliin, tilanne on toinen. Mutta heidänkin pitää käydä kotimaassaan tapaamassa niitä ihmisiä, joita he edustavat.

Nykyisin kokoukset alkavat aina maanantaisin kello 15 ja ne päättyvät viikosta riippuen joko torstaina puolilta päivin tai torstaina kello 18.30. Kokouspäiviä on siis viikossa kolme tai kolme ja puoli.

Yhtä paljon kokousaikaa saataisiin, jos kokoukset pidettäisiin kahden viikon jaksoissa siten, että siinä välissä ei käytäisi kotona (ainakaan parlamentti ei maksaisi matkaa kotiin). Tällöin kokouksia voisi olla viitenä päivänä viikossa ja maanantaina voitaisiin aloittaa heti aamusta. Kolmannen viikon ja sitä ympäröivät viikonloput viettäisimme kotimaissamme. Kokouspäiviä olisi yhtä paljon mutta lentäminen vähenisi kolmasosaan nykyisestä. Tällaisessa kokousrytmissä olisi tolkullista kulkea junilla ja laivoilla ynnä muilla välineillä maanpintaa myöten silloin kun lentoliikenne olisi jumissa. Nykyisessä kokousrytmissä se ei ole mahdollista. Eihän se ole mahdollista, että Suomesta matkustaa kaksi tai kolme vuorokautta ollakseen perillä muutaman päivän, ja sitten sama takaisinpäin.

Parlamentin sähköpostissa on käyty tästä asiasta kärkevähköä sanailua. Sen aloitti brittivarapuhemies Edward McMillan-Scott toteamalla sunnuntaina, ettei ainakaan aio tulla Strasbourgiin, koska on selvää, että läheskään kaikki mepit eivät voi päästä paikalle. Jeanine Hennis-Plasschaert vastasi pyytämällä, että parlamentin pääsihteeri antaisi jotain tietoja. Parlamentin pääsihteeri ei ole tähän hetkeen mennessä (maanantai 16.30 Suomen aikaa) vastannut mitään.

Useat mepit lähettivät viestejä, joissa tuettiin ajatusta istunnon siirtämisestä ja parlamentin pääsihteerin vaikenemista paheksuttiin. Astrid Lulling Luxemburgista puolestaan paheksui meppejä, jotka eivät ole valmiita matkustamaan vaihtoehtoisin menetelmin. (Luxemburgista Strasbourgiin taitaa tulla junalla nopeammin kuin Tampereelta lentämällä, SH huom.)

Brittimeppi Chris Davies vastasi, että (veronmaksajille) kalliilla hinnalla hän on saanut varattua itselleen matkajärjestelyt, joiden avulla hän voi olla lyhyen aikaa Strasbourgissa istunnossa ja sovituissa tapaamisissa, vaikka hän on hyvin tietoinen siitä, että kaikki nämä kokoukset saatetaan peruuttaa. Kiitos siis oikein kovasti kaikista tiedoista ja ohjeista, hän päätti viestinsä.

Saksalaismeppi Michael Gahler ironisoi, että jos mepit olisivat yhtä luovia keksimään itselleen keinon päästä Strasbourgiin kuin olivat viime viikolla kotimatkan järjestämisessä, täysistuntoon tulisi suunnilleen normaali osanotto. Alexander Alvaro samasta maasta huomautti, että parlamentti on päätösvaltainen, jos kolmasosa jäsenistä tulee paikalle. Italialainen Sonia Alfano huomautti, että normaalisti häneltä menee 8-9 tuntia saapua Strasbourgiin ja kaikki junat Roomasta on varattu täyteen ensi perjantaihin asti. Romanialainen Renate Weber totesi, että päätösvaltaisuus voidaan toki saada, mutta olisi epädemokraattista tehdä päätöksiä vain niiden voimin, jotka asuvat tarpeeksi lähellä. Ville Itälä valisti kollegoja, että kaikki laivat Suomesta on varattu täyteen ja bussilla matka kestäisi 2 tai 3 päivää, siitä riippuen onnistuisiko saamaan paikan laivaan vai ei. Portugalilainen Maria Patrao Neves totesi, että jotkut kollegat eivät taida tuntea Euroopan maantieteellisiä mittasuhteita. Niinpä.