"Olemme turvanneet huomisen tänään"

Durbanin ilmastokokouksessa saatiin sopu sunnuntaina vähän ennen aamunsarastusta. Kokous meni pitkälti toista vuorokautta yliajalle ja välillä tunteet kuohuivat kuumina. Nuijittuaan päätöksen puheenjohtajana toiminut Etelä-Afrikan ministeri Maite Nkoana-Mashabane hehkutti: ”We have saved tomorrow, today”.

Tulos on valtava historiallinen läpimurto tai aivan riittämätön sen mukaan mistä näkökulmasta katsoo. Maailmanpolitiikan ja ilmastodiplomatian näkökulmasta mannerlaatat ovat rytisseet uuteen asentoon. Mutta ilmastotieteen näkökulmasta ei ole lähestulkoonkaan varmistettu, että pystytään estämään maapallon lämpeneminen yli kahden asteen. Se on kuitenkin jotenkuten mahdollisuuksien rajoissa. Päätöksessä nimittäin tunnustetaan niin sanottu gigatonnikuilu kahden asteen tavoitteen ja maiden tähän asti ilmoittamien vapaaehtoisten kansallisten päästörajojen välillä.

Ensimmäistä kertaa YK:ssa on tunnustettu, että kaikille maille tarvitaan sitovat päästörajat kansainväliseen sopimukseen. Prosessia veti täysin selkeästi EU. Intia ja Kiina löysivät itsensä yllättäen yksin Yhdysvaltojen ja Opec-maiden rinnalta. Tämän joukon jatkona oli joitakin kehitysmaita, kuten Venezuela, joiden retoriikka syyttää teollisuusmaita – ihan aiheesta kyllä – velttoilusta ilmastotoimissa, mutta käytännössä keskittyy estämään sopimista mistään mitään.

Kokouksen käännekohta oli, kun torstaina illansuussa tiedotustilaisuudessa köyhimmät kehitysmaat ja saarivaltioiden järjestö Oasis ilmoittivat kannattavansa EU:n ajamaa tiekarttaa, joka selkokielellä tarkoittaa sitovien päästörajojen neuvottelemista kaikille isoille päästäjämaille. Myöhemmin samana iltana Brasilia tuli mukaan. Kuulin yhdeltä Basic-maiden (Brasilia, Etelä-Afrikka, Intia, Kiina) poliitikolta, että Etelä-Afrikan ja Brasilian ilmoitettua kumppaneilleen niiden aikovan tukea EU:n ehdotusta tiekartaksi, Intia reagoi erittäin vihamielisesti. Kiina oli sovittelevampi.

Perjantaina puheenjohtajalta tuli siis ensin löysä päätösehdotus, jonka tiukentamista vaativat melkein kaikki 56 ministerin ”inadabassa”. Puolen yön maissa tuli paljon parempi ehdotus, jonka käsittelyä Saudi-Arabia ryhtyi sabotoimaan kokoustekniikkajarrutuksella. Lauantaina se taas vesittyi.

Tarvittiin koko lauantai ja vielä sunnuntaiaamuyötäkin, ennen kuin lopputulos syntyi. Väliin mahtui kiivaita puheenvuoroja, joissa Venezuelan edustaja syytti joutuneensa kiristyksen kohteeksi, Intian edustaja ilmaisi suuttumuksensa siitä, että heistä yritetään tehdä syntipukkeja Kiinankin edustaja näytti tärisevän raivosta sanoessaan että hänen maansa tekee ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tosi paljon, teollisuusmaiden pitäisi tehdä paljon enemmän. Saarivaltio Grenedan edustaja sanoi, että sillä aikaa kun te kasvatte, me hukumme.

Sanamuotojen sorvaaminen ilmastoneuvotteluissa on aina varsinaista munkkilatinaa, joka aukeaa vain vuosikausia näiden asioiden kanssa työskennelleille. Nyt kiivain munkkilatinavääntö kilpistyi siihen, sanotaanko ”uusien” maiden (siis niiden, joille Kioto ei aseta päästökattoja) päästörajoista, että niistä sovitaan ilmastosopimuksen alainen pöytäkirja (jollainen Kiotokin on) tai muu laillinen instrumentti, vai sanotaanko että neuvotellaan ”laillinen tulos”. Intia ajoi ”laillista tulosta”, joka on sisällöltään epämääräinen. Lopulta kompromissiksi tuli Brasilian ehdottama ”an agreed outcome with legal force”, eli sovittu tulos, jolla on lainvoima. Vastineeksi EU suostui Kioton sopimuksen toiseen sitoumuskauteen ensi vuonna päättyvän ensimmäisen kauden jatkoksi. EU:n toiminnassa huonoin puoli oli puheenjohtajamaa Puolan keskittyminen siihen, että Kioton sopimukseen sisältyvä ”kuuma ilma” säilyy. Lopulta tästä asiasta neuvottelu siirtyi ensi vuoteen.

Kokonaisuudessa huono puoli on, että uusista päästörajoista neuvotellaan vuoteen 2015 ja ne tulevat voimaan 2020, vaikka ilmastotieteen näkökulmasta tiukennettujen päästörajojen tulisi olla jo voimassa. Päästörajaneuvotteluista tulee takuuvarmasti tiukat ja vaikeat neuvottelut. Ennen kuin uudet rajat on sovittu, on olemassa vain eri maiden Kööpenhaminassa ilmoittamat ja Cancunissa virallistetut maakohtaiset päästörajat, jotka YK:n ilmastojärjestön UNEP:in mukaan johtavat todennäköisimmin 3,5 asteen lämpenemiseen. Se voi merkitä, että iso osa maapalloa muuttuu aavikoksi. Toisaalta Durbanissa päätettiin, että sovittavien päästötavoitteiden tulisi vastata ilmastonmuutoksen pitämistä kahden asteen alapuolella. Joka tapauksessa jo nyt ilmastoystävälliset ratkaisut kuten uusiutuva energia ja energiapihi tekniikka kehittyvät huimaa vauhtia, yksikköhinnat alenevat ja investoinnit kasvavat. Kaikki tämä helpottaa ilmastonmuutoksen saamista aisoihin.

Nyt on kuitenkin tehty selvä päätös, että päästörajat tulevat koskemaan kaikkia maita. Toivon mukaan tämä jouduttaa yrityksissä ja muualla niitä miljoonia päätöksiä, joiden kautta ilmastoystävälliset ratkaisut tulevat halvemmiksi, helpommiksi ja yleisemmiksi.