Jukka 19.5.49-18.1.2021

Nyt joka ikä on yhtä totta.

Olet joka syksy ja kevät vettä valuen kotiin tuleva pikkupoika, joka vielä eläkeläisenä ylpeilee sillä, että jäihin pudottiin mutta saaren poikaporukasta kukaan ei hukkunut.

Olet 12-vuotias, jonka isä haluaa lauantai-iltana torkut, menee kajuuttaan ja komentaa pojan ohjaamaan kalastajavenettä meren selän yli.

Olet teini, joka kevätaamuisin herää viideltä lintuja kuuntelemaan.

Olet fyysikko, joka juhlii väitöskirjaansa tunturissa ja kulkee viikkoja kolmekymmentä kiloa selässään.

Olet bongari, joka viettää syntymäpäivät saarissa arktikaa kiikaroiden ja tunnistaa lajin parven muodosta ja siiveniskujen rytmistä.

Olet opettaja, joka kirjoittaa fysiikan ylioppilastehtäviä keittiöstä, linnuista, runoista, ja puhuu viisaasti siitä, mikä yhdisti ja mikä erotti Galileita, Kepleriä ja Newtonia.

Olet keski-ikäinen mies, joka vie vaimon merelle ja tunturiin aina kun voi ja huomaa, että lintukaukoputkella erottaa Kuun kraaterit, Jupiterin kuut, Saturnuksen renkaat ja Venuksen sirpin.

Olet nikkaroija, jonka käsi on alkanut vapista mutta hankkii remontoitavan satavuotiaan talon ja mökkisaaressa rakentaa huvimajan ja vierasmökkiin uuden katon ja aloittaa toisenkin vierasmökin.

Olet potilas, jonka hankkeet alkavat jäädä kesken ja joka hiljalleen turvautuu kävelysauvoihin, rollaattoriin, pyörätuoliin.

Olet seitsenkymppinen, joka haluaisi kirjoittaa kirjan vaelluksista parhaan ystävänsä kanssa, mutta jää toiseksi kilpajuoksussa ajan kanssa.

Missä oletkin, hyvää matkaa rakas Jukka.