“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

New York Timesissa Hansenin ja Lovelockin kanssa Korhola vastustaa biopolttoaineita – paitsi turpeesta tehtyä

New York Timesissa Hansenin ja Lovelockin kanssa Korhola vastustaa biopolttoaineita – paitsi turpeesta tehtyä

Tänään on New York Timesissa, International Herald Tribunessa ja Financial Timesissa koko sivun ilmoitukset, joissa joukko tutkijoita, poliitikkoja ja yritysmaailman edustajia eri maista vetoaa voimakkaampien ilmastonsuojelutoimien puolesta. Minun nimeni on siinä joukossa yhdessä muun muassa NASA:n johtaviin ilmastotutkijoihin kuuluvan James Hansenin ja Gaia-teorian kehittäjän James Lovelockin kanssa. Mukana on muutama muukin Euroopan parlamentin jäsen.

Vetoomuksen pointti on se, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on nyt jo noussut yli turvallisen tason. Ilmastonmuutosta aiheuttavia päästöjä pitää vähentää niin ravakasti, että emme vain lakkaa kasvattamasta vaan alamme myös vähentää ilmakehässä olevan hiilidioksidin ja muiden kasvihuonekaasujen määrää. Vetoomus perustuu NASA:n Goddard-instituutin johtajan James Hansenin tutkimuksiin. Hansen on tutkija, joka yhtenä ensimmäisistä maailmassa soitti hälytyskelloja ilmastonmuutoksen johdosta. Hänen uusin tutkimuksensa perustuu maapallon geologiseen historiaan. Hän on tutkijaryhmänsä kanssa analysoinut sitä, millainen ilmasto ja millainen merenpinnan taso maapallolla on aikoinaan vallinnut erilaisten ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuuksien aikaan. Tämän tutkimuksen johtopäätös on se, että kasvihuonekaasupitoisuuden tasoa 350 ppm (parts per million, miljoonasosa) ei ole turvallista ylittää. Se on jo tehty, pitoisuus on nyt jo yli 380 ppm, kun ennen teollista vallankumousta taso oli 270-280 ppm.

Juhannus sujui mukavasti Kotkan saaristossa, Jukan perheen mökillä. Tyttärenpoikani oli mukana, ensimmäisellä merimatkallaan. Sekä mennessä että palatessa oli aikamoinen aallokko, mutta poika veteli sikeitä. Oma isäni kommentoi, että pojan sukujuuret johtavat (isäni äidin kautta) Merikarvialle. Toisaalta oli myös haikeaa, koska perinteisen ”juhannusjazzimme” saksofonisti Jorma kuoli talvella. Nyt ei soinut naapurimökin Sakarin ja Jorman kitara-saksofoniduo.

Ympäristövaliokunnan kokous tänään iltapäivällä keskusteli ensin hiilidioksidin talteenotosta ja sen jälkeen EU:n uusiutuvan energian tavoitteista.

Omituisimmat muutosehdotukset uusiutuvan energian direktiiviin oli jättänyt Eija-Riitta Korhola. Ehdotukset olisivat omituisia joka tapauksessa, mutta kerta kaikkiaan kummallisia ne ovat sen valossa, mitä hän on viime viikkoina Suomessa julistanut.

Korholahan syytti yhdessä miehensä kanssa Hesarissa 8.6. ympäristöjärjestöjä siitä, että niiden ilmastopolitiikka on sarja virhearvioita, ja epäjohdonmukaista. He sälyttävät ympäristöjärjestöjen kontolle muun muassa biopolttoainebuumin ongelmat, ruoan hinnannousun ja sen että monien biopolttoaineiden ilmastovaikutus on tuhoisa.

Näin Korholat Hesarissa 8.6: “Syntyneen biopolttoainebuumin varjopuoli on kuitenkin karu, ja jälleen kerran uhreina ovat maapallon köyhimmät: monien perusruoka-aineiden maailmanmarkkinahinnat ovat kohonneet pilviin kolmen viime vuoden aikana – paljolti juuri biopolttoainekysynnän seurauksena. Science-lehdessä julkaistu tuore artikkeli kertoo, kuinka peltoenergian tuotantoon liittyvät maankäyttömuutokset ovat aiheuttaneet maailmanlaajuisen “hiilivelan”, jonka takaisinmaksuun kuluu pahimmillaan yli 400 vuotta.”

Ja mitä Korhola ehdottaa Europarlamentissa? Luulisi, että hän tukisi vihreiden ehdotusta luopua liikenteen biopolttoaineen 10 %:n tavoitteesta, mitä myös ympäristöjärjestöt vaativat, ja kasvava joukko tutkijoita. Luulisi, että hän tukisi kaikkia niitä uusiutuvan energian muotoja, jotka ovat ongelmattomampia. Mutta ei, hän tekee tasan päinvastoin.

Ensinnäkin hän ehdottaa, että EU luopuisi kaikkea uusiutuvaa energiaa koskevasta 20 % tavoitteesta vuodelle 2020, eli uusiutuvan energian lisääminen ei enää olisikaan jäsenvaltioita sitova, vaan se muutettaisiin vain ohjeelliseksi, suomeksi sanottuna hurskaaksi toiveeksi. Eikä siinä kaikki. Hän kuitenkin pitäisi pakollisena uusiutuvan energian ongelmallisimman osan, liikenteen biopolttoaineiden, 10 %: lisäämistavoitteen, vaikka hän kotimaassa ankarasti arvostelee biopolttoaineita – kunhan “kestävä turve” hyväksytään biopolttoaineen raaka-aineeksi.

Jos siis biopolttoaineen lisäämistavoite muuttuu tavaksi suosia turvetta, silloin Korhola ei enää välitä siitä, että biopolttoainebuumi edelleen on nostamassa ruoan hintaa ja että maissin ja palmuöljyn viljely biopolttoaineiksi vähintään epäsuorasti tuhoaa sademetsiä. Hesarissa Korholat puhuvat ”hiilivelasta”, jota syntyy kun biopolttoaineviljelmät valtaavat maata. Turpeen poltosta sitä ”hiilivelkaa” vasta syntyykin.

Turvelobbarit väittävät, että kuivatulle suolle perustetun metsän tai pellon turpeen voi polttaa ilman ilmastohaittaa, koska kuivattu turvemaa päästää joka tapauksessa hiilidioksidia ilmaan. Nämä päästöt maaperästä ovat luokkaa 1-2 tonnia hehtaarilta vuodessa. Jos metsän tai pellon alla oleva turve sen sijaan poltetaan, hiilidioksidipäästöt ovat noin 4000 tonnia hehtaarilta. Siitä tulee siis useamman tuhannen vuoden ”hiilivelka”.

Jos tässä on jotain logiikkaa, niin se logiikka ei perustu ainakaan ilmastonsuojeluun. Logiikka voi etsiä pikemminkin teollisuuslobbarien papereista. Uusiutuvan energian lisäämisvelvoitteesta luopumista ajaa ainakin paperiteollisuus, joka pelkää saavansa raaka-aineelleen kilpailevan ostajan. Turpeen hyväksymistä biopolttoaineen raaka-aineeksi ajaa Vapo ja ylipäänsä turveteollisuus.

Ympäristövaliokunnan keskustelussa kukaan ei puoltanut turpeen hyväksymistä biopolttoaineen raaka-aineeksi. Olinpa ilahtunut, kun jopa konservatiiviryhmän koordinaattori John Bowis sanoi: ”No to peat.”

Biopolttoaineista puheen ollen: tämän päivän International Herald Tribune kertoo Barack Obaman olevan lähellä USA:n bioetanolibisnestä.