Naistenpäivää ja nuorkauppakamarinaisia

Läksin kotimatkalle tavanomaista aikaisemmin, koska olin luvannut esiintyä Helsingissä Havis Amandan nuorkauppakamarin naistenpäivätilaisuudessa.

Guardian-lehti kertoi Britannian yrittävän saada ilmastonmuutosta YK:n turvaneuvoston asialistalle. Hyvä! Britanniasta tulee turvaneuvoston puheenjohtajamaa huhtikuussa.

Al Gore on ylistänyt EU:n ilmastopolitiikkaa. No, kyllä se USA:n politiikalle pärjääkin.

Eilen foorumi, jossa on 300 brittiläistä liike-elämän järjestöä, joilla on 500 000 jäsenyritystä, julkisti ilmastojulistuksen. Järjestöt sitoutuvat ottamaan kasvihuonekaasujen päästövähennykset osaksi niiden toimintastrategiaa.

Eilen olin tavannut ryhmän suomalaisia naistenlehtien toimittajia ja saanut heiltä lämpimäisiksi naistenlehtiä. Anna-lehden ”kauneusnumerossa” oli mielenkiintoinen näkemys selluliitista. Professori Rudolf Weyegans sanoo, että 1960-luvun alkuun asti vain kolmannes länsimaisista naisista kärsi selluliitista, nyt 80 %. Hänen mielestään ratkaiseva käänne tapahtui vuonna 1977, kun progesteronijohdannaisia alettiin käyttää lihakarjan tehokasvatukseen. Tämä hormoni pehmentää eläimen sidekudosta, ja näin sidekudos antaa periksi ja sallii eläimen nopean kasvun. Ikävä kyllä hormonit päätyvät myös ihmisiin ja heikentävät sidekudosta myös meissä. Pehmennyt sidekudos huonontaa rasvakerroksen aineenvaiduntaa, sinne jää kuonaa, joka paisuttaa rasvasoluja pahkuroiksi, mikä näkyy selluliittina. Valkoinen sokeri ja vehnä sekä liikkumattomuus pahentavat asiaa. Sama mies on kehittänyt selluliittihoitoja, joten en nyt aivan purematta niele, mutta mielenkiintoista kuitenkin.

Amandojen tilaisuus oli oikein kiva ja mielenkiintoinen. He ovat tehneet haastattelututkimuksen johtajuudesta, sen mukaan johtajille tärkeiksi asioiksi arvioitiin kokonaisuuksien hallinta ja ihmissuhdetaidot. He olivat kutsuneet minut puhumaan uranuurtajana, koska olen aikoinani ollut Tampellan ensimmäinen naisinsinööri. Oikeastaan olin ensimmäinen Tampellan metalliteollisuudessa, koko firmassa taisin olla toinen. Kun olin kertonut kokemuksistani äärimmäisen shovinistis-patriarkaalisessa työympäristössä, Titta Lindqvist, Suomen ensimmäinen naiskadetti, aloitti sanomalla että 20 vuotta myöhemmin hän koki ihan saman.