“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Naisen seksuaalisuus kiistakapulana

Reilun viikon päästä on kansainvälinen naisten päivä. Euroopan parlamentissa yksi itselleni oudoimpia asioita on ollut se, miten kuuma ideologinen kiistakapula naisten oikeudet ovat.

Suomessa pidetään itsestään selvänä, että nainen päättää itse, haluaako tulla raskaaksi ja milloin. Odottavien äitien terveyttä hoidetaan ja synnytyksiin kuolee ani harvoin. Viimeistään koulussa kerrotaan, mistä vauvat tulevat. Ehkäisyvälineitä ja neuvontaa saa. Ei-toivotun raskauden voi keskeyttää, sukupuolitauteihin saa hoitoa.

Politiikan slangissa näitä asioita kutsutaan seksuaali- ja lisääntymisterveysoikeuksiksi sekä seksuaali- ja lisääntymisterveystyöksi. Suomessa ne ovat niin selviöitä, että asiasta puhuminen melkein haukotuttaa.

Euroopan parlamentissa ei haukotella. Joka kerran, kun päätösehdotuksessa esiintyy ilmaisu ”seksuaali- ja lisääntymisterveys”, arvokonservatiivit ehdottavat kohdan pyyhkimistä yli. Aina he häviävät, mutta sinnikkäästi he toistavat ehdotuksensa, mikä kertoo asian tärkeydestä heille. Eivätkä he ole ihan piskuinen porukka, yleensä yli 200 meppiä.

Näitä äänestyksiä käydään esimerkiksi, kun EU-parlamentti ottaa kantaa sukupuolten tasa-arvon toteutumiseen Euroopassa tai naisten oikeuksien tilaan maailmassa tai EUn kehitysyhteistyöhön. Arvokonservatiivien rintama vahvistui, kun EUhun tuli uusia jäsenmaita Itä-Euroopasta. Mutta myös suomalaisia on mukana. Olen koonnut omille nettisivuilleni www.satuhassi.net esimerkkejä siitä, miten suomalaiset ovat äänestäneet eri aihepiireistä.

Naisen on turha haaveilla hyvästä elämästä, jos hän ei saa sukupuolivalistusta, ehkäisyvälineitä ja hoitoa. Parhaassa tapauksessa hänestä tulee synnytysautomaatti. Jos käy kehnommin, kuolee synnytykseen, laittomaan aborttiin tai AIDSiin. Tai päätyy hylkiöksi kun on vaurioitunut synnytyksessä eikä enää kelpaa seksiin, tai synnyttänyt aviottoman lapsen.

Kyse on myös koko yhteiskunnan kehityksestä. Kokemus osoittaa vastaansanomattomasti, että naisten oikeuksien, koulutuksen ja itsenäisten ansiomahdollisuuksien parantaminen on nopeimpia tapoja edistää yhteiskunnan kehitystä.

Rehellinen sukupuolivalistus on myös ihmisystävällinen tapa estää ekokatastrofia. Mitä isommaksi kasvaa ihmisten lukumäärä, sitä pienempi on se kulutus henkeä kohden, jonka planeetta kestää. YK:n mukaan tällä hetkellä maailmassa on yli 200 miljoonaa paria, jotka eivät saa haluamaansa ehkäisytietoa ja -välineitä.

Mutta ideologia tekee jutun vaikeaksi.

Presidentti Bushin kaudella USA veti pois rahoituksensa kaikilta kehitysapujärjestöiltä, jotka tekevät seksuaali- ja lisääntymisterveystyötä, mukaan lukien YK:n väestö- ja kehitysjärjestö. Perusteluna oli abortin vastustaminen. Kukaan ei pysty laskemaan, montako miljoonaa köyhää nuorta naista maailmassa tämän takia kuoli raskaus- ja synnytyskomplikaatioihin ja laittomiin abortteihin ja paljonko HIV-tartunnat lisääntyivät. Onneksi Obama yhtenä ensimmäisistä toimistaan kumosi Bushin päätöksen.

Ja onneksi EU-parlamentin enemmistö on ollut naisten oikeuksien puolella ja tukenut EUn kehitysyhteistyörahojen käyttöä seksuaali- ja lisääntymisterveystyöhön.

Bush suosi myös kotimaassa teinien lupauksia pidättyä seksistä ennen avioliittoa. Johns Hopkins yliopiston tutkijan Janet Rosenbaumin viime vuonna julkaisema tutkimus osoitti, että neitsyyslupaus ei millään tavalla ole vaikuttanut siihen, minkä ikäisinä nuoret aloittavat seksin eikä myöskään seksikumppanien määrään. Ainoa ero oli, että neitsyyslupauksen tehneet tiesivät ehkäisystä vähemmän kuin muut ja käyttivät vähemmän ehkäisyä, erityisesti kondomeita.

Suomessa aborttiluvut kuuluvat maailman alhaisimpiin. Tämä johtuu juuri sukupuolivalistuksesta, neuvonnasta ja hoidosta. 1990-luvun alun laman takia tehdyt säästötoimet heikensivät koulujen terveyskasvatusta ja tämä näkyi hetikohta teiniraskauksien määrän kasvuna.

Juuri nyt EU-parlamentissa on ajankohtainen asia, tulisiko EUssa säätää äitiys-, vanhempain- ja isyyslomille vähimmäispituus, jota missään jäsenmaassa ei saisi alittaa. Helmikuun lopulla parlamentin tasa-arvoasioiden valiokunta kannatti vähintään 20 viikon mittaista äitiyslomaa ja vähintään 2 viikon isyyslomaa, palkallisena. Tällä hetkellä palkallisen äitiysloman keskimääräinen pituus EU-maissa on 18 viikkoa. Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee 24 viikkoa.

Täysistunto äänestää äitiys- ja isyysloma-asiasta maaliskuun viimeisellä viikolla. Odotettavissa on taas äänestyksiä, joissa tulevat esiin ideologiset erot suhtautumisessa naisten oikeuksiin.
 
Satu Hassi

Hämeen Sanomille 26.2.2010