Muovia linnunruoaksi – tai sitten ei
Pohjanmeren linnuista 94 prosentilla on muovia mahassaan, 20 linnusta siis keskimäärin vain yksi on muovista puhdas. Kaikkiaan muovia on löydetty 180 meressä elävästä lajista.
Aika moni on kuullut Tyynessä meressä kelluvasta valtavasta – ja kasvavasta – muoviroskalautasta, jonka koko on 3,4 miljoonaa km2, yhtä iso kuin Eurooppa. Mutta myös Atlantissa kelluu oma muovilauttansa. Joskus linnut, kalat ja jopa valaat erehtyvät nielemään niin isoja muovinpaloja, että se tukkii suoliston ja tappaa otuksen. Useimmiten eläinten suuhun kuitenkin osuu meressä pieneksi jahautunutta muovisilppua.
Muovihan ei maadu, ainakaan satoihin vuosiin, se vain jauhautuu pienemmiksi ja pienemmiksi paloiksi.
Muovi ei ole kunnon ruokaa kenellekään. Terveyden, niin merenelävien kuin ihmistenkin kannalta vielä pahempaa on se, että muovi kerää merivedestä pintaansa myrkyllisiä yhdisteitä, myös erityisen pahoina pidettyjä POP-kemikaaleja, pysyviä orgaanisia ympäristömyrkkyjä.
Tunnettuja POP-aineita ovat esimerkiksi surullisen kuuluisat DDT ja PCB. Muovin pinnalla saattaa olla POP-yhdisteitä jopa miljoonakertaisina pitoisuuksina verrattuna aineiden pitoisuuteen merivedessä. Syöty muovihiukkanen voi siis olla varsinainen myrkkypilleri.
Kalojen ja äyriäisten mukana muovi kulkeutuu myös meidän ihmisten ruokalautasille.
Vuonna 2004 analysoiduissa merivesinäytteissä oli muovihiukkasia 6 kertaa niin paljon kuin planktonia. Ei siis ihme, että sadat erilaiset meren elävät erehtyvät syömään muovisoppaa. Muovimurua kertyy myös rannoille. Havaijin hiekkarannoilta on laskettu 5000 muovinpalasta neliömetriä kohden.
Meriin päätyneestä roskasta arviolta 80% on peräisin maalta. Kyse on siis roskasta, joka on tahallaan heitetty tai muusta syystä päässyt ”lentoon”, ja lopulta päätynyt mereen.
EU-maissa kulutetaan muovikasseja melkein 100 miljardia kappaletta vuodessa. Komission mukaan näistä noin 8 miljardia pussia leviää ympäri ämpäri ympäristöä roskaamaan.
Keskimäärin EU-kansalainen kuluttaa vuodessa melkein 200 muovikassia ja -pussia, enemmän kuin yhden päivässä perhettä kohti. 90% niistä on ohuita, alle 0,05 mm paksuisia pusseja, joita ei ole tarkoitettu useampaan kertaan käytettäväksi ja jotka ovat ympäristön roskaantumisen kannalta pahimpia.
Jotain tarttis tehdä. Tällä viikolla EU-komissio julkisi ehdotuksensa muovipussien käytön vähentämiseksi. Valitettavasti ehdotus on tosi löysä, komissio toteaa vain että jäsenmaat saavat itse keksiä toimia. Komissio sanoo, että jos eniten pusseja tuhlaava maa petraisi parhaan maan tasolle, muovipussien kulutus voisi vähetä 80%.
Tarkoittaako sellainen EU-laki yhtään mitään, joka vain sanoo että jäsenmaiden pitäisi tehdä jotakin? No voi se ihan vähän tarkoittaa. Joissakin Euroopan maissa on nimittäin emmitty ryhtyä rajoittamaan muoviroskaantumista siinä pelossa, että joku firma riitauttaa kansalliset lait ja päätökset tuomioistuimessa EU-sisämarkkinoiden vastaisena sooloiluna. Tällaista ei tarvitse pelätä, jos EU nimenomaan sanoo, että jäsenmaiden pitää ryhtyä toimiin.
Monissa maissa – ja kaupungeissakin – on jo tehty järeämpiä päätöksiä. Los Angelesin kaupunginvaltuusto päätti keväällä kieltää muovipussit ruokakaupoista. Kaliforniassa jo 40 kaupunkia on kieltänyt muovipussit, samoin Washington DC. Kieltoja ovat päättäneet myös useat Australian ja Intian osavaltiot sekä Afrikan maista ainakin Etelä-Afrikka, Kenia, Ruanda ja Kongo. Joissakin maissa, kuten Meksikossa ja Hong Kongissa, on kiellettyä antaa kaupoissa muovipusseja ilmaiseksi.
Myös EU:ssa toimet muoviroskaantumista vastaan voisivat olla selkeämpiä ja tehokkaampia. Tulisi esimerkiksi asettaa selkeät ja sitovat tavoitteet, mitä vauhtia kunkin EU-maan pitäisi vähentää muovipussien määrää. Voitaisiin säätää myös toimia, joista jäsenmaiden tulisi panna toimeen ainakin osa. Niitä voisivat olla esimerkiksi ohuidenkin muovipussien maksullisuus tai muovin erilliskeräily kaupungeissa, samaan tapaan kuin nyt jo kerätään metallia, lasia ja kartonkia, tai se että muovipussien materiaalista vähintään tietyn osuuden pitää olla uusiomuovia.
Jos ohuita muovipusseja saisi valmistaa vain biohajoavasta materiaalista, ne eivät jäisi luontoon ikuiseksi riesaksi, vahingoittamaan lintujen, kalojen ja kalaa syövien ihmisten terveyttä.
Kolumni Hämeen Sanomille 7.11.2013.