”Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Miten terroristi kasvatetaan?

Mistä terrorismi kumpuaa, sitä on Charlie Hebdo -lehden toimituksen joukkomurhan jälkeen kysytty. Suomalaisissa lehdissä olen nähnyt pääasiassa pohdintaa siitä, paljonko maassamme asuu ihmisiä, joilla on yhteyksiä terroristiryhmiin, ja siitä, onko terrorismilla yhteys islamiin ja jos niin millainen.
Syyskuussa 2001 New Yorkin World Trade Centeriä vastaan tehdyn terrori-iskun jälkeen terrorismin juuria on analysoitu paljonkin.
Yksi havainto on, että helpointa terroristiryhmien värväystyö on siellä, missä on paljon työttömiä nuoria miehiä, joilla ei ole realistisia mahdollisuuksia kulttuurinsa mukaiseen ”tosimiehen” uraan. Turhautuneiden nuorukaisten kasaumia muodostuu maissa, joissa on korkea syntyvyys ja ikäpyramidissa ”nuorisopullistuma”.
Mutta terroristiryhmät ovat onnistuneet värväämään myös Länsi-Euroopassa kasvaneita. Ja meidän ikäpyramidissamme ei nuorisopattia ole, päinvastoin. Mutta millainen on toisenlaisesta kulttuurista tänne muuttaneiden vanhempien lasten usko omaan tulevaisuuteensa?
Nuorten työttömyysprosentti on suunnilleen aina korkeampi kuin yleinen työttömyysprosentti, samoin maahanmuuttajien. Entä kun on sekä nuori että maahanmuuttajataustainen? Tästä yhdistelmästä on Pariisin lähiöissä siinnyt mellakoita ainakin vuosina 2005 ja 2009.
Ihmiset, joiden ulkonäkö eroaa valtaväestöstä, joutuvat usein vastaantottamaan tympeitä ja vihamielisiä kommentteja. Täytyy olla aika vahva pystyäkseen kestämään sitä. Myöskään työhönotossa ”ulkomaalaisen näköisiin” ei aina suhtauduta reilusti.
Bangladeshista Suomeen pikkulapsena adoptoitu Anu Mylläri kirjoitti muutama vuosi sitten kirjan kokemuksistaan. Kirjassa hän kertoo töitä hakiessaan edenneensä usein työhaastatteluun asti. Nimen ja puhelinkeskustelun perusteellahan häntä ei erota kenestä tahansa Suomessa kasvaneesta. Mutta kun ruskeaihoinen ja pikimustatukkainen työnhakija tuli tapaamiseen, työhaastattelija usein takelteli jotain tyyliin ”öh, tämä paikka onkin jo täytetty”.
Monenkin uskonnon nimissä on perusteltu sotaa ja tappamista. Mutta väkivalta ja viha eivät ole minkään uskonnon ydin. Terrorismin estämiseksi pitää etsiä sitä mikä ihmisiä yhdistää; rakentaa eikä polttaa siltoja.
Mitä enemmän kylvetään ennakkoluuloja ja vihaa, sitä suuremmalla todennäköisyydellä joku vinksahtaa niin paljon, että kuvittelee terroriteoilla tulevansa suureksikin sankariksi.