Keneltäkään politiikkaa seuraavalta ei liene jäänyt huomaamatta, että hallituksessa kiistellään turpeesta. Mistä on kyse? Isoin asia taustalla on se, että ilmastokriisi pitää saada aisoihin. Miksi? Koska planeetta Maa on ihmiskunnan ainoa koti. Ihmislaji, yhteiskunnat ja ekosysteemit, jotka mahdollistavat elämämme, ovat jääkauden jälkeen sopeutuneet melko vakaaseen ilmastoon.

Nyt ihmiskunta on astumassa pois siitä ilmastohaarukasta, jossa tiedämme yhteiskuntien kykenevän toimimaan. Planeetta on jo noin asteen kuumempi kuin ennen teollistumisen alkua. YKn ilmastopaneeli IPCC:n noin kolmen vuoden takaisen raportin mukaan jo 1,5 asteen kuumeneminen aiheuttaa vakavia haittoja, mutta niihin kyetään jotenkuten sopeutumaan. Mutta 2 astetta aiheuttaisi isoja, peruuttamattomia ja yhteiskunnille tuhoisia vahinkoja.

Tämä tarkoittaa että fossiilisten polttoaineiden poltosta pitää päästä eroon mahdollisimman nopeasti. IPCC:n e.m. raportin jälkeen Suomessa mm 8 puoluetta ja Elinkeinoelämän keskusliitto lupasivat Suomen tekevän osuutensa  jotta ilmaston kuumeneminen ei ylitä 1,5  astetta. Tämän pohjalta Rinteen-Marinin hallitus asetti tavoitteeksi Suomen hiilineutraaliuden vuoteen 2035 mennessä. Tuona vuonna päästöt siis saavat olla korkeintaan samansuuruiset kuin mm metsien muodostamat hiilinielut. Suomen johdolla EUn sitoutui hiilineutraaliuteen 2050.

EUn vanavedessä kerhoon on sittemmin tullut mm USA, Japani ja Etelä-Korea. Kiina on luvannut olla hiilineutraali 2060. Tässä artikkelissa (maksumuurin takana), todetaan että jos kaikki maat toteuttavat nykyiset ilmastositoumuksensa, planeetta lämpenee 2,6 oC vuoteen 2100, mutta jos kaikki hiilineutraaliustavoitetta harkitsevat maat oikeasti toteuttavat sen, ilmastonmuutos suitsittaisiin 2,1 asteeseen 2100 mennessä. Ilmastokriisin hillintä tarkoittaa, että kyllä, Suomessakin pitää opetella tekemään monia asioita uudella tavalla. Ensimmäiseksi päästöjä on alettu vähentää sähköntuotannossa. Seuraavaksi fossiilisista pitää luopua kaukolämmön tuotannossa.

Helsingissä ja joissakin muissa rannikkokaupungeissa kaukolämpöä tuotetaan vielä kivihiilellä. Mutta Sen lopettamisesta on jo päätökset. Helsinki päätti oma-aloitteisesti sulkea Hanasaaren hiilivoimalan 2024 (vihreiden ehdotuksesta muuten). Sipilän hallituksen aikana säädettiin laki, jolla hiilen energiakäyttö loppuu vappuun 2029 mennessä. Me vihreät äänestimme lain puolesta, vaikka olimme silloin eduskunnassa oppositiossa. Mutta monen paikkakunnan kaukolämpö tuotetaan edelleen turpeella.

Takarajaa turpeen poltolle ei ole saatu sovittua. Nykyisen hallituksen ohjelma lupaa vain ”vähintään puolittamaan” turpeen polton vuoteen 2030 mennessä. Turpeen poltto tupruttaa hyödyksi saatua energiayksikköä kohden vielä isommat päästöt kuin kivihiili. Turpeen kaivu tuhoaa suoluontoa ja samentaa vesistöjä. Soistamme yli puolet on ojitettuja. Jo pelkkä suo-ojitus aiheuttaa ilmastolle haittaa. Ojittamaton suo on hiilinielu ja -varasto. Kun suo ojitetaan ja suoperään tulee ilmaa, turpeen hiili alkaa hapettua hiilidioksidiksi.

Turpeen laaja poltto ei ole ”ikimuistoista”. Se alkoi 1970-luvun energiakriisin yhteydessä. Silloin huomattiin soissa piilevä energiavarasto. Ilmastolle ja vesistöille tuskin tuolloin uhrattiin montakaan ajatusta. Valtion energiaturvebisnestä alkoi hoitaa Vapo, jonka alkuperäinen tehtävä oli ollut toimittaa rautateille puuta. Siitä alkaen turpeen poltto on nauttinut erivapauksia. Turve nauttii erityisalaisesta energiaverosta vielä tänäkin päivänä. Ilman verosuosintaa turpeen poltto tuskin enää olisi kaupallisesti kannattavaa.

1990-luvun loppupuoliskolla Vapossa huomattiin, että ilmastosta saattaa tulla ongelma. Silloinen Vapon johtaja kävi minunkin puheillani eduskunnassa esittämässä että pitäisi tehdä poliittinen päätös siitä, että turve on uusiutuvaa energiaa. Energianlähteen uusiutuvuutta ei tietenkään voi päättää poliittisesti, se on luonnontieteellinen kysymys. IPCC arvioi, ehkä turvealan vaatimuksesta, turpeen uudestaan 2005 ja siirsi sen luokasta ”fossiiliset” omaksi luokakseen ”turve”. Päästöarvio pysyi samana kuin ennen.

Jos jokainen maa/alue voisi luokitella energianlähteet mielensä mukaan, tilastot olisivat vertailukelvottomia. Hiili olisi uusiutuvaa Puolassa ja öljy Saudi-Arabiassa. Siksi kaikki käyttävät IPCC:n lukuja. Silti pötyväitettä, että turpeen ei-uusiutuvuus olisi Suomen eduskunnassa tehty äänestyspäätös, kuulee silti edelleen. Turpeen voimakas verosuosinta jatkuu. Tämän vuoden alusta turpeen veroa kyllä korotettiin jonkin verran, mutta vain saman verran kuin muidenkin polttoaineiden. Euroina veroetu energiayksikköä kohden on sama kuin viime vuonna, mutta suhteellinen veroetu kapeni hieman.

Turpeen poltto on kuitenkin vähentynyt paljon ennusteita jyrkemmin. Tämä ei johdu niinkään tuoreesta veronkorotuksesta vaan siitä, että hiilidioksiditonnin hinta EUn päästökaupassa on noussut. Vielä nelisen vuotta sitten se oli noin 5 €, nyt 40 €.

Turpeen käyttö voikin puolittua nopeasti. Se on tietenkin ongelma turvealan yrittäjille ja kaikille, joiden työpaikat ovat turveketjussa, ja lisäksi kunnille, joiden kaukolämpö on tuotettu turpeella. Hallitus on sitoutunut reiluun siirtymään eli huolehtimaan ilmastotoimien vuoksi hiipuvien alojen työntekijöistä. Marinin hallitus on yksimielinen siitä, että turveyrittäjiä ja alan työntekijöitä tuetaan työllistymisessä ja mm kouluttautumisessa. Erimielisyyttä on siitä, pitäisikö verorahoja käyttää myös turpeen polton pitkittämiseen. Vihreiden mielestä ei pitäisi, ilmastolle haitallisia tukia ei todellakaan pidä lisätä.

Suomi ei ole yksin tämän asian kanssa. Irlannissa turpeen poltolla on pidemmät perinteet kuin Suomessa. Siellä turpeen poltto päättyy 2023. Maassa on päätetty tukipaketista, jolla autetaan ihmisiä työllistymään. Isoin potti apupaketista menee soiden ennallistamiseen. Myös maissa, joissa on kotimaista kivihiiltä, on laadittu toimenpidekokonaisuuksia, joilla ihmisiä autetaan työllistymään. Niitä esitellään tässä Sitran raportissa.

Eduskuntaan sataa nyt sähköposteja joissa kysytään, onko venäläisen turpeen ja hakkeen tuonti Suomeen ympäristöystävällistä. Turpeen polton CO2-tonnin hinta on sama aivan siitä riippumatta minkä valtion alueelta turve on kaivettu. Myöskään puuhake ei ole kestävä tapa korvata turvetta. Hallitusohjelma sitoutuu siihen, että fossiiliset korvataan kaukolämmön tuotannossa pääasiassa muilla kuin polttoon perustuvilla menetelmillä. Siihen tuskin löytyy ”yhdenkoon sukkahousua”, ratkaisua joka sopii kaikille. Valmis tekniikka ovat isot lämpöpumput, jotka hyödyntävät erilaisia teollisia hukkalämpöjä. Kivihiilestä luopuva pääkaupunkisejutu kehittää ratkaisuja joista moni soveltunee myös turvepaikkakunnille, kuten lämpöakkuja sekä syvää ja keskisyvää maalämpöä.

Turpeen polton nopea väheneminen on herättänyt huolta myös eläin- ja puutarhatiloilla, joilla turvetta käytetään kuivikkeena ja kasvualustana. Kun turpeen energiakäyttö päättyy, siitä ei automaattisesti seuraa, että käyttö kuivikkeena ja kasvualustana päättyy samalla. Mutta hinta kyllä todennäköisesti nousee, koska nykyisin turve on alihinnoiteltua turpeen polton suuren verotuen takia. EU:n päästökauppa ei kuitenkaan koske kasvu- ja kuiviketurvetta, joten ainakin teoriassa niiden käyttö voisi jatkua pidempään.

Mutta ilmaston, vesistöjen ja suoluonnon kannalta kasvu- ja kuiviketurve eivät ole parempia kuin polttoturve. Edellä mainitussa Sitran raportissa käydään läpi turpeen vaihtoehtoja myös kasvihuoneissa ja eläintiloilla. Tämänkään asian kanssa Suomi ei ole yksin. Esimerkiksi Britanniassa ympäristötietoiset puutarhurit etsivät vaihtoehtoa kasvuturpeelle.

Eläin- ja puutarhatiloja ei tietenkään saa jättää pulaan. Uskallan luvata, että vihreät tukevat lämpimästi myös valtion varojen käyttöä vaihtoehtojen kehittämiseen kuivike- ja kasvuturpeelle. Mielenkiintoista kyllä oltuani tiistain A-studiossa keskustelemassa turpeesta olen saanut sähköpostia kahdelta yrittäjältä, joista toinen kehittää vaihtoehtoa kuiviketurpeelle ja toinen kasvuturpeelle. Myös tässä kirjoituksessa esitellään työtä vaihtoehtojen kehittämiseksi.

Satu Hassi

Julkaistu alunperin Twitter-ketjuna 25.4.2021.