Minusta tuli päästövähennysten jaon raportööri – Eläinkokeista kipakka sananvaihto ENVI:ssä

Minusta tuli ilmastopaketin yhden osan raportööri. Viime viikollahan vihreät saivat poliittisten ryhmien välisessä neuvottelussa raportööriyden niin sanotussa velvoitejaossa, eli siinä miten EU:n päästövähennyssitoumus vuoteen 2020 jaetaan jäsenmaiden kesken, muiden kuin päästökauppaan kuuluvien sektorien osalta. Tänään vihreät päättivät, että minusta tulee raportööri. Melkein tuntui siltä, että rinta nousi vähän rottingille.

Ympäristövaliokunnassa käytiin valiokunnan ja komission kesken kipakka sananvaihto eläinkokeita korvaavien testimenetelmien hyväksynnästä. Europarlamentissahan kaikki poliittiset ryhmät olivat täysin yksimielisiä siitä, että uusi kemikaalilaki REACH kirjoitetaan siten, että aina käytetään eläinkokeille vaihtoehtoisia menetelmiä, jos niitä on olemassa. Komission alaisen ECVAM-viraston tieteelliset komiteat ovat todenneet viisi vaihtoehtometodia päteviksi. Ilmeni, ettei se riitä, tarvitaan vielä hallinnollinen validointi. Se takkuaa. ECVAM:in tieteelliset komiteat hyväksyivät yhden vaihtoehtotestin vuonna 2006 ja neljä muuta viime vuonna. Yhtään näistä ei ole vielä viety loppuun asti. Elin, jonka pitäisi valmistella testausohjeet, on saanut luonnoksen valmiiksi vasta yhden testin osalta. Kansallisten koordinaattorien pitäisi hyväksyä nämä ohjeet, mutta se kokoontuu vain kerran pari vuodessa. Lisäksi kansalliset koordinaattorit ovat kyseenalaistaneet ECVAM:in tieteellisten komiteoiden tuloksen. Kaiken kukkuraksi komissio haluaisi EU-päätöksenteon jälkeen vielä sysätä varsinaisen päätöksen OECD:lle, jossa vaaditaan yksimielisyys ja johon asia voi hautautua ties kuinka moneksi vuodeksi – vaikka lakia säädettäessä nimenomaan päätettiin, että EU päättää itse eläinkokeiden vaihtoehtojen hyväksymisestä.

Sain asiasta ensimmäisen puheenvuoron ja ripitin komissiota parhaani mukaan. Saksalaisdemari Dagmar Roth-Behrend oli vielä kipakampi. Kaikkien poliittisten ryhmien edustajat haukkuivat komissiota hitaudesta. Asia ei ole tärkeä vain kemikaalilainsäädännön toteuttamisen kannalta vaan myös kosmetiikkadirektiivin.

Lounaalla ja iltapäivän seminaarissa oli Globe-verkoston keskustelutilaisuus EU:n ilmastopaketista. Johdin seminaarissa puhetta, mutta totesin mielessäni, että olen jo ehtinyt olla sen verran monessa tätä asiaa koskevassa tilaisuudessa, että asia alkaa tuntua aika tutulta.

Muutama uusi pointti kuitenkin tuli esiin. Irlantilainen konservatiivimeppi Avril Doyle totesi, että komission päästökauppaesitys sisältää aika voimakkaan kannusteen energiaveron käyttöönottoon, koska pienempiä yrityksiä voi poistaa päästökaupan piiristä, jos niiden kasvihuonekaasupäästöihin kohdistuu vero. Kysymykseeni turpeesta komission edustajat vastasivat, että uusiutuvan energian määritelmä on tarkoituksellisesti ennallaan, eikä siis mahdollista turpeen luokittelua uusiutuvaksi. Sen sijaan komission ehdottama malli kannustaa biomassan (siis esimerkiksi energiapuun tai muun energiakasvin) korjuuseen entisille turvesoille perustetuilta pelloilta. Avril kommentoi, että jos turve luokiteltaisiin uusiutuvaksi, seuraavaksi kivihiilelle vaadittaisiin samaa. Hänenkin kotimaassaan on isot turvevarat.

Siihen ehdotukseen, että paljon arvosteltu biopolttoaineen 10 %:n tavoite vedettäisiin direktiivistä yli, komission edustajat sanoivat, että heidän tavoitteenaan on luoda kansainvälisesti pätevät kestävästi tuotetun biopolttoaineen kriteerit. Jos EU luopuu määrällisestä tavoitteesta mutta hyväksyy kestävyyskriteerit, esimerkiksi Brasilia tulee tulkitsemaan viestiksemme, että ”toteuttakaa ne määrällinen tavoite, mutta me määräämme kriteerit”.

Energiaintensiivisen teollisuuden huoleen siitä, niiden alojen, jotka tulevat saamaan 100 % päästöoikeuksistaan ilmaiseksi, valinta menee liian myöhään. Komission ehdotushan on, että tästä päätetään vasta 2010. Komission edustajat perustelivat tätä sillä, että kansainvälisen sopimuksen sisältö varmistuu vasta 2009. Sitä, mitkä alat ovat niin sanotulle hiilivuodolle alttiita, ei voi tietää ennen kuin kansainvälisten neuvottelujen tulos tiedetään. Aloin miettiä, olisiko mahdollista tehdä nopeammassa aikataulussa päätös siitä, mitkä alat kuuluvat tähän ”kultapossukerhoon” siinä tapauksessa, jos kansainvälistä sopimusta ei synny.

Komission edustajat kertoivat myös, että EU:n nykyiseen päästökauppaan ovat liittyneet Norja, Islanti ja Lichtenstein. Australia ja Uusi-Seelanti ovat kehittämässä omaa päästökauppajärjestelmäänsä. Komission tavoite on, että vuodesta 2013 EU:n järjestelmä on helppo liittää muihin päästökauppajärjestelmiin, myös osavaltioiden, esimerkiksi Kalifornian.

Sementtiyhtiö Holcimin edustaja väitti, että päästökauppa tulee yhteiskunnalle kalliimmaksi, jos päästöoikeudet huutokaupataan. Jos päästöoikeudet jaetaan ilmaiseksi, kustannus on vain päästövähennysinvestointien hinta. Jos päästöoikeudet huutokaupataan, hintaan tulee päästövähennysinvestointien hinnan lisäksi tarvittavien päästöoikeuksien hinta. Huomautin, että tässä päättelyssä hän oletti päästöoikeuksien hinnan katoavan mustaan aukkoon. Todellisuudessa se tulee jäsenvaltioiden budjettien katteeksi, eikä siis katoa yhteiskunnasta minnekään.

Kemikaaliyhtiö Down edustaja oli huolissaan siitä, että biomassaa, jolla on arvokkaampia käyttöjä, poltettaisiin. Eli huoli on ihan sama kuin paperiteollisuuden. Komissio totesi tähän, että juuri siksi biomassalle ja biopolttoaineelle esitetään tiukkoja kestävyyskriteereitä.

Illalla olin EK:n lobbausillallisella, aiheena ilmastopaketti. Ensimmäinen puheenvuoro oli erään yritysjohtajan. Hän haukkui komission ilmastopaketin täysin epärealistiseksi ja sanoi energia-alan pitävän sitä niin mahdottomana, ettei siihen suhtauduta vakavasti. Oikeastaan hänen viestinsä kiteytettynä oli, että ilmastopakettia on täysin mahdotonta toteuttaa, jos nykyistä toimintamallia jatketaan. Mutta juuri tässähän on se pointti: nykyistä toimintamallia ei ole tarkoitus jatkaa, siitä yksinkertaisesta syystä, että se veisi ihmiskunnan perikatoon. Olen opiskellut 70-luvulla Otaniemessä ja siksi tunnen tämän ajattelutavan, se on useimpien minun sukupolveni insinöörien ajattelutapa.

Muistelin mielessäni myös sitä, että yhtä vakuuttuneesti vuonna 2001 suomalaiset yritysjohtajat sanoivat EU:n hiilidioksidipäästökaupan tappavan Suomen talouden. Siitä ei ole havaintoa.

No, käytiin illallisella relevantimpaakin keskustelua. Siellä kuulin myös Suomelle hyvin huonon uutisen: tuulivoimaloita valmistava Winwind on myyty intialaisille. Hinta oli kuulemma niin iso, ettei yhdelläkään suomalaisella ollut sitä varaa maksaa. Niinpä. Intialaiset ostajat siis tajusivat, että tästä osaamisesta kehkeytyy vielä iso ja rahakas bisnes. Tämä on mielestäni todella huono uutinen, on äärimmäisen valitettavaa, että Suomesta ei löydy tarpeeksi rahakkaita ja vaikutusvaltaisia tahoja, jotka tajuaisivat, että tuulivoimaosaamisen myyminen ulkomaille vastaa sitä, että Nokia olisi myyty pois 90-luvun alkupuolella.

Hesarin mukaan kokoomuksen kansanedustaja Sanna Perkiö on lyönyt lyttyyn SDP:n ehdottaman windfall-veron. Hänen mielestään se on ”mission impossible” ja ristiriidassa ilmastotavoitteiden kanssa. Perkiö sekoittaa nyt puurot ja vellit. Sellainen windfall-vero, joka perittäisiin kaikista päästökaupan tuomista ansiottomista voitoista, olisikin hyvin vaikea toteuttaa. Mutta SDP esittääkin veroa vanhoille vesi- ja ydinvoimaloille. Se on tosi järkevä ajatus. Kun nuo voimalat aikoinaan rakennettiin, ympäristö ei painanut vaa’assa pätkääkään. Nyt päästökauppa on tuonut niiden tuottamaan sähköön lisähinnan, joka ei ole lainkaan omistajien ansiota. On täysi oikeus ja kohtuus periä tuo ansioton voitto valtiolle. SDP olisi vain voinu
t keksiä tämän idean jo ollessaan vallassa, kun puolueen puheenjohtaja Heinäluoma oli valtiovarainministeri.

Mission impossible taitaa olla se, että Suomen kokoomuslaisten vaaleansinisten silmälasien läpi näkisi mitään muuta energiatekniikkaa kuin isoja ydin- ja vesivoimaloita.

USA:n alkuviikosta ilmoittamasta valmiudesta sitoviin päästövähennyksiin on tullut lisätietoa. USA ilmoittaa G8-kokouksessa Japanissa ensi kesänä sen, minkä tasoisiin päästövähennyksiin se on valmis. Ehtona on, että muutkin ”isot talousmahdit” tulevat mukaan sitovilla vähennyksillä, ja tällä he tarkoittavat Kiinaa ja Intiaa. Kiinalle ja Intialle voi toki vaatia sitovia päästörajoja, mutta ainakin yhtä suuret päästövähennykset ovat kuolleena syntynyt idea. Vuonna 2006 USA:n päästöt henkeä kohden olivat noin viisinkertaiset verrattuna Kiinaan ja yli kymmenkertaiset verrattuna Intiaan.

USA:n pohjoisimmassa osassa eli Alaskassa, Kivalinan inuiittikylä joudutaan evakuoimaan ilmastonmuutoksen vuoksi. Kylän rantoja suojasivat ennen jäät. Nyt ne ovat sulaneet ja merenkäynti syö rantoja. Kyläläiset ovat haastaneet oikeuteen 5 öljy-yhtiötä, 14 sähköyhtiötä ja maan isoimman hiilikaivosyhtiön.