Mikä Vanhasen geenimuuntelulinja oikein on?

Eilen yömyöhään venyneessä kokouksessa EU:n ympäristöministerineuvosto on päättänyt puolustaa Unkarin ja Itävallan oikeutta torjua geenimuunnellun maissin viljely alueellaan. EU:n komissio ehdotti, että nämä jäsenmaat pakotetaan sallimaan USA:ssa kehitellyn geenimuunnellun maissin viljely. Komissio jäi asiassa häviölle, sitä tuki vain kourallinen jäsenmaita, Britannia, Hollanti, Ruotsi, Suomi ja Viro.

Kokouksessa puhetta johtanut Tshekin vihreä ympäristöministeri Martin Bursik oli ympäristöministerien päätöksestä hyvin iloinen. Puhuin hänen kanssaan tänään puhelimessa, varsinainen asia koski toista asiaa, josta parhaillaan käydään neuvotteluja Europarlamentin ja ministerineuvoston välillä, mutta vaihdoimme muutaman sanan myös eilisestä ministerikokouksesta.

Suomen hallitus siis haluaa pakottaa EU:n jäsenmaat sallimaan geenimuunneltujen lajikkeiden viljely alueellaan. Kuitenkin pääministerimme Matti Vanhanen Hesarissa 15.2. visioi sitä, millainen hän haluaisi Suomen olevan kymmenen vuoden päästä, ja tässä visiossa ”Suomi on säilynyt geenimuuntelusta vapaana alueena”.

Jos tämä on Vanhasen linja, niin miksi Suomi EU:n ministerineuvostossa toimi aivan päinvastoin? Kuinka Vanhanen kuvittelee Suomen voivan pysyä itse geenimuuntelusta vapaana, jos Suomen hallitus samanaikaisesti EU-päätöksenteossa haluaa pakottaa jäsenmaita sallimaan geenimuunneltujen lajikkeiden viljelyn, silloinkin kun maan hallitus ja kansalaiset haluaisivat pitää maansa pellot geenimuuntelusta vapaina?

Mitenkähän johdonmukainen Vanhasen linja muutenkin on geenimuuntelun suhteen? Muutama vuosi sitten hän ja myös ministeri Anttila vaativat merkitsemään GM-merkinnällä sellaisten eläinten lihan, joille on syötetty geenimuunneltua rehua. Mielipidetiedustelujen mukaan suomalaisten valtaenemmistö tukee tätä vaatimusta. Sen jälkeen Vanhanen ja Anttila ovat olleet asiasta hiirenhiljaa.

Juuri nyt on kuitenkin käsittelyssä EU:n uuselintarvikeasetus, johon vaatimus geenimuunnellulla rehulla ruokittujen eläinten lihan merkinnästä voidaan saada, jos poliittista tahtoa löytyy.

Europarlamentin ympäristövaliokunta äänesti jokin aika sitten uuselintarvikeasetuksesta ja tuki juuri sitä, mitä Vanhanen ja Anttila pari vuotta sitten vaativat. Valiokunta siis vaati, eli että GM-merkinnällä tulee varustaa myös eläintuotteet, jotka ovat peräisin GM-rehulla ruokituista eläimistä.

Mikähän Suomen hallituksen linja tässä asiassa oikeasti on? Onko Vanhasen linja se, että hän pääministeri puhuu kauniita suomalaisissa medioissa, mutta kun EU:n ministerineuvostossa tehdään varsinaisia päätöksiä, hallitus toimiikin aivan päinvastoin?

Tällä viikolla on tosi paljon neuvotteluja loppusuoralla olevista laeista. Tänä aamuna oli varjokokous eli parlamentin poliittisten ryhmien neuvottelu EU:n ympäristömerkin uudistamisesta, sen jälkeen varjokokous ekodesign-direktiivin uudistamisesta, illalla vielä varjokokous ja trilogi direktiivistä, jolla EU panee toimeen Montrealin pöytäkirjan uudistukset. Montrealin pöytäkirja on kansainvälinen sopimus niiden aineiden käytöstä poistosta, jotka heikentävät yläilmakehän otsonikerrosta. Tuo yläilmakehän otsonikerroshan suojaa meitä ylenpalttiselta ultraviolettisäteilyltä. Lakiteksti on tosi teknistä kemikaalipiikkilankaa. Montrealin pöytäkirjan ensimmäisissä versioissa poistettiin käytöstä pahimmat aineet, jäähdytysaineina ja suihkepullojen ponnekaasuina käytetyt freonit. Nyt on kyse muun muassa metyylibromidin, jota käytetään maatalouden tuholaistorjuntaan erityisesti lämpimissä maissa, kuten Välimeren alueella, käytöstä poiston aikataulusta, ja myös siitä, että freonien tilalle tulleet erittäin voimakkaat kasvihuonekaasut korvataan ilmastonmuutoksen kannalta vähemmän haitallisilla aineilla. Montrealin pöytäkirjan uusimpien muutosten ilmastohyöty vastaa 25 mrd tonnin hiilidioksidipäästövähennyksiä, eli teoriassa ilmastonsuojeluvaikutus on viisinkertainen Kioton sopimukseen verrattuna.

Trilogissa eli neuvottelussa EU:n ministerineuvoston ja komission kanssa olin ainoa meppi esittelijä Hans Blocklandin lisäksi. Neuvottelu kesti illalla useamman tunnin, mutta lopulta pääsimme sopimukseen, joka parantaa direktiiviä ympäristönsuojelun kannalta jonkin verran verrattuna siihen, mitä ministerineuvosto tarjosi.

Financial Timesissa on Nicholas Sternin ja Joseph Stiglitzin artikkeli ilmastonmuutoksesta ja talouskriisistä. Siinä mainitaan USA:ssa arvioidun, että jos käytetään asuntojen lämmöneristyksen parantamiseen 10 mrd dollaria, voidaan luoda 100 000 työpaikkaa ja saavuttaa vuotuisia säästöjä 1,4-3,1 mrd dollarin verran. Tämä on yksi niistä artikkeleista, joissa Maailmanpankin entinen pääekonomisti Nicholas Stern perustelee sellaisia talouden elvytystoimia, joilla samalla luodaan ilmastonsuojelua palvelevia ratkaisuja.

Tiistaina Deutrsche Bankin julkaisema analyysi kertoi, että maailman eri hallitusten hyväksymissä elvytyspaketeissa on ainakin 200 mrd dollaria fossiiliriippuvuuden vähentämiseen. Stern on esittänyt, että elvytysrahoista ainakin 20 % pitäisi käyttää ilmastotoimiin, ja vaikka rahat ovatkin isoja, ihan tähän ei ole päästy. Yksi suurimmista ”vihreistä” elvytyspaketeista on Kiinassa, joka on päättänyt käyttää 580 mrd dollarin elvytyspaketistaan kolmasosan ”vihreisiin” toimiin, kuten energiatehokkuuden parantamiseen.

Yksi kamalimmista uutisista, jo viime viikolta, kertoo Indonesian aikovan muuttaa 8 % suosademetsistään öljypalmuviljelmiksi. Indonesian suosademetsien paksu turvekerros on yksi maapallon suurimpia hiilivarastoja, Greenpeacen mukaan siellä on 37,8 mrd tonnia hiiltä. Jos siis tästä 8 % tuprutetaan ilmaan kun sademetsiä tuhotaan, se tarkoittaa noin 3 mrd tonnia hiiltä, joka hiilidioksidina on suunnilleen 11 mrd tonnia. Se on valtava määrä, samaa suuruusluokkaa kuin koko ihmiskunnan nykyiset vuotuiset päästöt. Se turpeen polttoa suosiva linja, jota Suomen hallitus ajoi EU:n ilmastopakettiin, muuten olisi tarkoittanut myös indonesialaisen turpeen polton suosimista.