Mikä on henkilökohtaisuutta?

Ruokapöytämme vieressä olevasta ikkunasta näkyvä punaisena loistanut hieno vaahtera on tiputtanut lehtensä, mutta pyörämatkalla ”arkivihreiden” vaalitilaisuuteen ihailin Aleksanterin kirkkopuiston vaahteroita ja lehmuksia, jotka ovat vielä kirkkaankeltaisia.

Hesarissa on tänään juttu Eija-Riitta Korholan ja minun ilmastopolitiikkaa koskevista kiistoista. Anna-Mari Sipilä esittää ihan hauskan pointin, on hienoa kun edes joku poliitikko välittää jostain asiasta niin paljon että riitelee kunnolla. Hän sanoo, että Korhola ja minä olemme menneet ihailtavan henkilökohtaiselle tasolle. No jaa, mitä sitä nyt laskee henkilökohtaiseksi. Korhola on heittänyt minun persoonastani adjektiivin jos toisenkin, minä en muista tehneeni vastaavaa. Mutta olen viime päivinä todennut sen tosiasian, että hänen ja Karl-Heinz Florenzin ja muutaman muun allekirjoittama ehdotus hiilidioksidipäästöoikeuksien ilmaisjaosta päästökaupassa on kirjoitettu Euroferin eli terästeollisuuden lobbausjärjestön toimistossa. Se on fakta, Korholan teko euroedustajana, ei kommentti hänestä henkilönä. Jokainen, joka haluaa tarkistaa asian, voi lähettää minulle sähköpostin osoitteeseen satu.hassi@europarl.europa.eu ja saa paluupostissa kyseisen ehdotusten nipun. Klikkaamalla ensin kohtaa ”file” ja sen alta ”properties” näkee, että tekstin on laatinut Bernhard Kohl, EUROFER. Karl-Heinz Florenz myöntää ihan reilusti, että kyseinen muutosehdotusnippu on laadittu Euroferissa, Korhola taas kiemurtelee kiemurtelemasta päästyään.