Miennajärvet
Tänään läksimme kävelemään kohti Miennajärviä, joista Jukka on puhunut niin paljon, että ne ovat alkaneet kuulostaa suorastaan myyttisiltä. Jukka lupasi nousua vain alkumatkasta, loppumatkaan pelkkää laskua. Tosiasiassa alkumatka oli paljon helppokulkuisempi, loppupuolella oli tosi paljon rakkaa, jouduimme kipuamaan ylös alas pieniä kivisiä harjanteita. Näytti siltä kuin valtava maansiirtokone olisi möyrinyt täällä ja jättänyt jälkeensä erikokoisia kivikasoja ja -harjanteita. Mietimme, tarkoittaako tämän alueen nimi Gappatrappat rakkaharjanne-erämaata. Lounaan söimme tosi sievällä paikalla vedenjakajajärven laskujoen suulla kallionkielekkeen alla. Siinä oli valmis nuotiopaikkakin ja jopa aiempien kulkijoiden jättämää valmista polttopuuta.
Miennajärvien leiripaikka on myös oikein kaunis, mutta olimme aika puhki poikki kun reilut kuusi tuntia kuljettuamme pääsimme perille. Emme ole nähneet yhtään ihmistä maastossa, joskin Miennajärvien luona on kuulunut lentokoneen ääntä. Luultavasti kalastajia on mennyt vesitasolla järvien toisella laidalla Miennoaivin juurella olevalle tuvalle, joka leiripaikastamme tiirailtuna näyttää uudelta ja isolta.
Satoi eilisillasta melkein yhtä soittoa tähän iltapäivään asti. Päätimme jäädä Levsejärvelle toiseksikin yöksi. Jukka sai muutaman taimenen, paistoimme ne nuotiolla. Kun sää kaunistui, kävelin järven ympäri, se oli noin tunnin lenkki.
Kukkia on paljon. Täällä kukkii moni laji, joka etelämpänä on alkukesän kukka, kuten kullero, kurjenpolvi, metsätähti, kannusruoho, puolukka. Tunturikasveista kukkii ainakin kurjenkanerva ja mätäsrikko.