“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Meppien äänestyskäyttäytymisen seuranta helpottuu

Pitkästä aikaa olimme Kotkan saaristossa mökillä viikonlopun, ja Jukan kanssa ihan kahdestaan, pääsimme sinne jo perjantaina ja läksimme maanantaiaamuna. Viimeiset kaksi vuotta iso osa viikonlopuista on mennyt remonttihommissa, ja niistä harvoista viikonlopuista, jotka olemme olleet mökillä, iso osa on vietetty siellä isommalla porukalla. Olipa ihanaa päästä jopa riippumattoon löhöämään. Jukka seurasi tiiranpoikien lentoharjoituksia. Niiden pitää tosi pian kyetä lentämään tosi pitkälle, eteläiseen Afrikkaan. Aika rankkaa.

Nyt alkoi viimeinen työviikko Brysselissä ennen kesälomaa, vihdoin!

VoteWatch.eu –nettisivun ylläpitäjiltä tuli avoimuuden kannalta tervetullut uutinen. www.votewatch.eu –nettisivulta kansalaiset tulevat löytämään tietoja meppien äänestyskäyttäytymisestä ja aktiivisuudesta, myös ryhmiteltynä kansallisuuden tai puolueen mukaan. Näillä nettisivuilla, jotka perustettiin toukokuussa, on jo käynyt kymmeniätuhansia ihmisiä. Onpa hienoa, että näitä nettisivuja jatketaan ja kehitetään! Minun mielestäni yksi tärkeä syy alhaiseen äänestysaktiivisuuteen Europarlamentin vaaleissa on se, että tähän asti on ollut niin vaikea saada tietoa, miten mepit ovat äänestäneet. Ja ilman tätä tietoa on vaikea hahmottaa, mitä väliä on sillä, millaisia yksilöitä ja minkä puolueiden edustajia siellä istuu.

Sen sijaan avoimuuden kannalta pöyristyttävä uutinen on se, että EPP- ja demarimepit estivät budjetin valvontavaliokunnassa Marta Andreassenin valinnan budjetin valvontavaliokunnan varapuheenjohtajaksi. Andreassen on entinen EU-komission kirjanpitäjä, joka sai potkut julkistettuaan väärinkäytöksiä. Valiokuntien puheenjohtajien ja varapuheenjohtajien paikathan sovitaan poliittisten ryhmien välisissä neuvotteluissa, ja sen jälkeen kukin ryhmä nimeää henkilöt saamilleen ”prestiisipaikoille”. Vastoin normaalia käytäntöä budjetin valvontavaliokunnassa toimitettiin varapuheenjohtajista suljettu lippuäänestys, saksalaisen kristillisdemokraatin Ingeborg Grässlen vaatimuksesta. Siinä EPP ja demarit tiputtivat EU-vastaisen UKIP-puolueen listalta valitun Andreassenin. Tämän jälkeen hän itse ehdotti tilalle vihreiden belgialaista Bart Staesia, joka valittiin.

Muutamia poimintoja uutisvirrasta:

Autoteollisuuden iltalypsy ei lopu ikinä. Viime vuonna se onnistui lobbauksellaan vesittämään autoille tulevat hiilidioksidipäästörajat pahan kerran. Nyt autoteollisuus on vaatinut lykkäämään autojen ilmastointilaitteita koskevien uusien määräysten toimenepanoa. Kyse on siitä, että ilmastointilaitteiden jäähdytysaineena on käytetty kaasua HFC-134. Se on 150 kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi ja siksi viime parlamenttikaudella säädettiin laki, joka vaatii poistamaan tämän kaasun käytöstä 2011. Kuinka ollakaan, autoteollisuus on mankunut lisäaikaa 2-3 vuotta. Onneksi EU:n teollisuuskomissaari Verheugen on tyrmännyt nämä vaatimukset. Joskus sentään Verheugenkin osoittaa selkärankaa suurteollisuuden vaatimusten edessä.

EU:n maatalousministerit ovat kokouksessaan viime viikolla ensi kertaa ottaneet esille sen, että ilmastonmuutos tulee vaikuttamaan maatalouteen ja siihen pitää varautua.

Irlannin vihreät ovat päättäneet tukea ”kyllä” –puolta kansanäänestyksessä Lissabonin sopimuksesta. 60 % kantaa ottaneista oli tällä kannalla.

Euroopan kemianteollisuuden kattojärjestö Cefic on poistettu EU:n lobbarirekisteristä, koska komissio epäilee sen valehdelleen lobbaukseen käyttämänsä todellisen rahamäärän. Mielenkiintoista, jotain hampaita sentään tuossa lepsussa vapaaehtoisessa lobbarirekisterissä. Erottaminen sai alkunsa siitä, kun Maan ystävät kanteli komissiolle, että Ceficin ilmoittama lobbausbudjetti, 50 000 euroa, ei voi olla totta, koska se on alle prosentti putiikin vuosibudjetista. Minunkin havaintojeni mukaan Cefic käyttää lobbaukseen rahaa kohtalaisen hulppeasti, 50 000 vuodessa ei tunnu uskottavalta.

Britannian hallitus on viime viikolla julkaissut ilmastostrategian. Ainakin brittilehtien mukaan se on ensimmäinen minkään maan hallituksen julkaisema yksityiskohtainen suunnitelma siitä, miten kasvihuonekaasupäästöt saadaan alas. Strategian taustalla on Britannian ilmastolaki, joka asettaa valtakunnalle vuotuiset päästökatot. Strategiaan sisältyy muun muassa seuraavaa
– 40 % sähköstä tuotetaan päästöttömästi vuonna 2020 (ydinvoima mukaan lukien),
– 120 mrd punnan investoinnit tuulivoimaan,
– asuntojen energiatehokkuutta parannetaan 3,2 mrd punnan investoinneilla ja lainoilla, jotka maksetaan takaisin sitä mukaa kun energiansäästö tuo rahallista säästöä,
– joka kotiin asennetaan älykkäät sähkömittarit vuoteen 2020,
– ultravähäpäästöisiä autoja tuetaan,
– kotitaloudet saavat tukea siihen, että tuottavat itse tarvitsemansa energian,
– 400 000 ”vihreää” työpaikkaa.

Strategia on saanut yllättävän myönteisiä kommentteja joiltakin ympäristöjärjestöiltä, mutta sitä on myös arvosteltu liiallisesta luottamisesta päästövähennysten ulkoistamiseen, eli siirtämiseen maksua vastaan kehitysmaissa toteutettavaksi. Viime viikolla George Monbiot esitti Guardianissa (14.7.) mainion laskelman siitä, miksi päästövähennysten ulkoistaminen ei globaalissa mitassa voi toimia, vaikka se kunkin yksittäisen teollisuusmaan kannalta näyttäkin houkuttelevalta. Jos globaalit päästöt puolitetaan vuoteen 2050 ja kaikki teollisuusmaat ulkoistavat puolet päästövähennysvelvoitteestaan, kuten Britannia suunnittelee, silloin muiden, eli siis kehitysmaiden, pitää pelkästään meidän päästövähennystemme takia leikata nykyisiä päästöjään 42 %. Jos globaalit päästöt samalla puolitetaan, kehitysmaiden pitää vähentää päästöjään 60 %, kun rikkaat maat vähentävät vain 40 %. Ei oikein toimi, kun päästöt henkeä kohti ovat rikkaissa maissa moninkertaiset verrattuna kehitysmaihin.

Homma näyttää vielä hankalammalta, jos seurataan IPCC:n neljännessä arvioraportissa esitettyä tiukinta skenaariota. Siinä globaaleja päästöjä vähennetään 85 % vuoteen 2050, mikä nostaisi aika suureksi sen todennäköisyyden, ettei maapalloa lämpene yli 2 astetta. Nyt kasvihuonekaasupäästöt henkeä kohden ovat maailmassa keskimäärin 4,48 tonnia ja 85 %:n vähennys tarkoittaisi pudotusta 0,67 tonniin. Teollisuusmaiden nykyinen keskipäästö henkeä kohden on 9,98 tonnia, jota pitäisi siis alentaa 93,3 %. Jos puolet tästä ulkoistetaan kehitysmaihin, niiden pitää leikata 125 % nykyisistä päästöistään.

USA:n senaatissa taas demokraatit kiistelevät hiilidioksiditullista. Erityisesti senaattorit sellaisista osavaltioista, joissa perinteiset teollisuudenalat ovat vahvoja, eivät halua hyväksyä lakia ilman tätä hiilidioksiditullia. John Kerry, joka yrittää koota tarvittavaa enemmistöä lain taa, argumentoi suunnilleen samoin kuin EU:n komissio vastaavassa keskustelussa rapakon tällä puolen. Vain pieni osa teollisuudesta joutuisi oikeasti epäreiluun kilpailuasemaan ja näiden teollisuudenalojen asema voidaan turvata muilla tavoin. Pew Centerin selvityksen mukaan jos USA:ssa hiilidioksidipäästöt maksaisivat 15 dollaria tonnilta, ”hiilivuodon” uhan alaisten teollisuudenalojen tuotanto voisi laskea 1 %:n verran, ja tämä voidaan kompensoida toisenlaisilla toimilla.

USA on selvästi aktivoinut myös ilmastodiplomatiassa. USA:n energiaministeri Steven Chu ja kauppaministeri Gary Locke, joilla molemmilla on kiinalaiset sukujuuret, ovat käyneet Kiinassa hieromassa ilmasto- ja teknologiayhteistyötä. Matkalla sovittiin muun muassa yhteisestä puhtaan energian tutkimuskeskuksesta, jossa molempien maiden tutkijat tekisivät yhteistyötä. Yhteistyön tavoitteena ovat myös polttoainepihimmät autot ja energiatehokkaammat rakennukset.

International Herald Tribunen mukaan Chu on pitänyt reippaa
nlaisen puheen Tshinghuan yliopistossa. Hän sanoi, että ellei ilmastonmuutosta aiheuttavia päästöjä saada kuriin, merenpinnan nousu pakottaa Kiinassa enemmän ihmisiä evakkoon kuin missään muussa maailman maassa, Bangladesh mukaan lukien. Jos Kiinan kasvihuonekaasupäästöt kasvavat samaa tahtia kuin viimeisen 30 vuoden ajan, niin seuraavien 30 vuoden aikana Kiina tupruttaa ilmakehään enemmän kasvihuonekaasupäästöjä kuin USA koko historiansa aikana.

USA on aktivoitunut muillakin tasoilla. Maan kansallinen tiedeakatemia otti kantaa siihen, että ilmastonmuutoksen tutkimista pitäisi tukea ja helpottaa. Muutamaa tuntia myöhemmin sisäministeriö julkaisi tuhat satelliittikuvaa Pohjoisen jäämeren jäästä. http://gfl.usgs.gov/ Kuvissa jää erottuu metrin tarkkuudella, mikä on suuri parannus tutkijoiden käytössä aiemmin olleeseen aineistoon verrattuna.

Viime viikolla pidetyllä ”kestävän kehityksen aamiaisella”, jonne en ehtinyt, on esitetty lukuja siitä, kuinka suuressa osassa EU-maissa tehdyistä julkisista hankinnoista on käytetty ”vihreitä” kriteereitä. Parhaat maat ovat Saksa, Ruotsi, Itävalta ja Britannia, niissä yli puolessa valtion ja kuntien hankinnoista on asetettu ympäristökriteereitä. Suomi noin 40 %:lla tulee seuraavana. Huonoin on Belgia, alle 10 %. Julkiset hankinnat ovat kuitenkin 16 % kansantuotteesta, eli suuntaamalla ostojaan energiatehokkaisiin ja muuten ympäristöystävällisiin vaihtoehtoihin valtiot ja kunnat pystyisivät vaikuttamaan markkinoihin tosi paljon.

Pakistanissa on tehty puiden istuttamisen ennätys ja päästy Guinnesin ennätysten kirjaan. 300 vapaaehtoista istutti 541 176 mangroven tainta yhdessä ainoassa päivässä. Aiempi ennätys tehtiin Intiassa, se oli 447 874 puuta. Oikein kannatettava kisa! Mangrovemetsäthän auttavat sekä rannikkoalueiden suojelussa että hiilidioksidin imemisessä ilmakehästä.

Intiassa puolestaan korkein oikeus on päättänyt vapauttaa jäissä olevien rahastojen varoja 2,3 miljardin dollarin edestä metsien parantamiseen. Tavoitteena on saada metsien puusto tiheämmäksi ja elvyttää metsien ekosysteemeitä. Intian ilmastotoimenpideohjelmassa metsityksellä on keskeinen osuus. No, samaan aikaan Intian ympäristöministeri on moittinut USA:a painostuksesta, kun USA vaatii myös isoimpia kehitysmaita sitoutumaan päästörajoituksiin.