Meksikoon

Kun tulin eilen Brysseliin, maa oli valkoinen. Täälläkin on siis epätavallisen kylmää, ihan niin kuin Suomessakin viime päivinä.

Tavallista kovemmat pakkaset talvella saattavatkin kertoa ilmaston lämpenemisestä, sanoo uusi tutkimus, joka on julkaistu Journal of Geophisical Research -lehdessä ja jota on selostettu myös joissakin suomalaisissa lehdissä.

Kun jää on sulanut Barentsin ja Karan meren alueilla Norjan ja Venäjän pohjoispuolella, paljastunut merivesi on lämmittänyt sulan yläpuolella olevaa ilmaa. Kun ilmakehän alin kerros näin lämpenee, se aiheuttaa voimakkaita ilmavirtauksia, jotka tuovat kylmää ilmaa Eurooppaan.

Tämä on mielenkiintoista saada tietää juuri, kun tämän vuoden kansainvälinen ilmastoneuvottelukokous on juuri alkanut Meksikon Cancunissa.

Itsekin matkustan tänään Meksikoon. Cancuniin menen kuitenkin vasta ensi maanantaina. Tällä viikolla tapaan Meksikon viranomaisia keskustellakseni heidän kanssaan Jyri Jaakkolan murhan tutkinnasta, joka on edennyt etanan vauhtia.

Huomenna Oaxacan osavaltiossa, jossa Jyri ja Bety Cariño ammuttiin huhtikuussa, astuu virkaan uusi kuvernööri. Heidän murhastaan hyvin todennäköisesti vastuussa oleva aseistettu ryhmä, nimeltään Ubisort, tunnetaan vanhan kuvernöörin Ulises Ruizin kavereina. Pyrin tapaamaan uuden kuvernöörin Cabino Cúen.

Vielä tässä vaiheessa elättelen toiveita, että uuden kuvernöörin aikana Jyrin murhaajat saadaan oikeuteen ja tuomitaan. Aika näyttää, käykö niin. Samalla uskoni Meksikon viranomaisten tahtoon saattaa syylliset vastuuseen alkaa rapista hyvin nopeasti, jos rikosprosessi vielä ensi kuussakin pysyy jumissa.

Jyrin ja Betyn murhallahan on monta eloonjäänyttä silminnäkijää. Tapauksen voisi siis rikostutkinnan kannalta olettaa aika selväpiirteiseksi.

Viime päivinä ilmastonmuutos näyttää taas palanneen otsikoihin, joskin tosi paljon pienemmin kuin vuosi sitten. Ainakin jos lehtiä lukee tarkasti, huomaa tutkijoiden sanovan, että itse ongelma ei ole kadonnut minnekään, eli ilmastonmuutos etenee, eikä viimevuotisen Kööpenhaminan kokouksen päättyminen mahalaskuun muuta tätä miksikään.

Muutama poiminta viime aikojen ilmastouutisista:

Kansainvälinen tutkijaryhmä varoittaa siitä, että tätä menoa maapallo voi lämmetä jopa 4 asteella ja pahimman skenaarion mukaan se voi tapahtua jopa jo vuoteen 2060 mennessä, eli minun lasteni elinaikana.

Tutkimus on julkaistu Royal Societyn eli Britannian tiedeakatemian lehdessä. Yksi sen tekijöistä, Kevin Andersson Manchesterin yliopistosta sanoo, että mahdollisuus pitää ilmastonmuutos alle 2 asteessa on käytännöllisesti katsoen jo menetetty. Hän sanoo myös, että tutkijoiden nykyisen käsityksen mukaan kaksikin astetta tarkoittaisi jo hyvin vaarallista ilmastonmuutosta.

4 asteen lämpeneminen tarkoittaisi muun muassa laajojen alueiden kuivumista ja aavikoitumista ja tekisi maanviljelyksestä mahdotonta ainakin laajoilla alueilla Afrikkaa ja Välimeren seutua. Jopa kolmen miljardin ihmisen puhtaan veden saanti olisi uhattuna.

Jos laajat alueet kuivuvat, toiset tulvivat, muun muassa merenpinnan nousun takia.

Tutkijoiden mukaan ilmastonmuutoksen vaarallisuus riippuu myös muutoksen vauhdista, ei pelkästään sen suuruudesta.

Tämä tutkimus on linjassa viime viikolla julkaistun YK:n ympäristöohjelman eli UNEP:in raportin kanssa, joka sanoo, että vaikka kaikki maailman maat toteuttaisivat Kööpenhaminassa antamiensa päästölupausten tiukemman rajan, eli siis muun muassa EU vähentäisi päästöjään 30 prosentilla, kasassa olisi vasta 60 % niistä päästövähennyksistä, jotka tarvittaisiin jotta ilmastonmuutos saataisiin pysymään kahden asteen alapuolella.

Viime viikolla New York Times julkaisi ison jutun merenpinnan noususta. Siinä selostettiin tutkimuksia, joiden mukaan merenpinta voi tällä vuosisadalla nousta metrin ja jopa kaksi. Lisäisin tähän, että jos merenpinnan nousu lähtee käyntiin mannerjäätiköiden sulamisen takia, se ei pysähdy vuonna 2100.

Maailman ilmatieteen järjestö WMO sanoo, että ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuudet ovat jälleen nousseet. Nyt ne ovat 38 % korkeammalla kuin ennen teollistumisen alkua. Nousu näkyy myös Suomen ilmatieteen laitoksen mittauksissa, jotka tehdään Pallastunturilla.

Yksi erityinen huolenaihe on se, että kahden viime vuoden aikana myös metaanin pitoisuus ilmakehässä on noussut. Tämä voi merkitä, että ikiroudan alla piilevät valtavat metaanijäävarastot alkavat nekin sulaa ja pulputa ilmaan. Se tarkoittaisi sitä, että ilmastonmuutos alkaisi itse kiihdyttää itseään, jolloin sen hillitseminen ihmisen toimin kävisi mahdottomaksi.

Kolme tutkimuslaitosta, Britannian Itä-Anglian CRU sekä USA:n NASA:n alainen GISS ja NOAA:n alainen NCDC ennustavatkin, että tästä vuodesta tulee mittaushistorian kuumin. Tähän asti kuumin vuosi on CRU:n mukaan ollut 1998 ja NASA:n mukaan 2005, tosin ero näiden välillä oli vain asteen sadasosa.

Tietysti vuoden 2010 lämpötilakeskiarvo riippuu myös joulukuusta, jota ei vielä ole nähty. Mutta jo tiedetään, että viime vuosikymmen oli mittaushistorian lämpimin vuosikymmen.

Tutkijoiden varoituksista huolimatta valtaosa maailman hallituksista pelkää enemmän ilmastonsuojelutoimia kuin itse ilmastonmuutosta. Cancunin kokouksesta ei kukaan tunnu odottavan jymymenestystä. Kukaan ei odota, että siellä saataisiin aikaan se kattava ilmastosopimus, jota Kööpenhaminassa yritettiin. Kyse on siitä, saadaanko Cancunissa aikaan edes jotakin.

Tärkeä syy Cancunin mataliin odotuksiin on tietysti se, että USA ei ole saanut aikaan päästöjä rajoittavaa lakia liittovaltion tasolla. USA:n energiaministeri Steven Chu varoitti eilen, että USA ottaa riskin jäädä Kiinasta jälkeen puhtaan energian kehittämisessä.

Chu puhui ”Sputnik-hetkestä”, viitaten tietysti siihen järkytykseen, jonka USA 1950-luvulla koki kun Neuvostoliitto laukaisi satelliitin kiertämään maapalloa maailman maista ensimmäisenä. Tämän jälkeenhän USA investoi tosi isosti fysiikan opetukseen ja tutkimukseen ja se tuottikin tuloksia, muun muassa miehitetyt lennot kuuhun Apollo-raketeilla.

USA:n poliittisen keskustelun ilmapiiriä kuvaa edustajainhuoneen jäsenen John Shimkusin kommentti jokin aika sitten. Hän totesi, ettei ilmastonmuutoksesta tarvitse olla huolissaan, sanoihan Jumala Raamtun mukaan Nooalle, ettei aio tuhota maata vedenpaisumuksen jälkeen.

Vaikka Kiinan päästöt kasvavatkin yhä, Kiinasta on todella jo tullut suurvalta uudessa energiatekniikassa. Greenpeacen Kaisa Kosonen kirjoitti blogissaan viime viikolla, että Kiina pystytti viime vuonna keskimäärin yhden tuulivoimalan joka tunti.

Myös maailman mitassa uusi energiatekniikka etenee huimaa vauhtia. Kahtena viime vuonna maailmassa on investoitu enemmän uusiutuvaa energiaa käyttävään sähköntuotantoon kuin fossiilienergiaan.

Viime viikolla julkaistun uutisen mukaan USA ja Etelä-Afrikka kisaavat siitä, kumpi pystyttää maailman suurimman aurinkovoimalan. USA:n laitos pystytetään Kalifornian Blytheen ja sen tehoksi on tulossa 1000 MW, eli siis suunnilleen yhtä paljon kuin Loviisan kaksi ydinvoimalaa yhteensä.

Mutta Etelä-Afrikassa suunnitellaan aurinkovoimalaa, jonka teho tulisi olemaan peräti 5000 MW. Se tulisi kattamaan 10 % koko maan sähköntarpeesta.

Ilmastotoimien puolella yksi hyvä uutinen on se, että EU:n komissio aikoo kieltää räikeimmän ”väärän rahan” kansainvälisessä päästökaupassa, eli päästöhyvitysten ostamisen HFC-23 –kaasun hävittämisestä. HFC-23 on erittäin voimakas kasvihuonekaasu ja sen tuhoaminen on tietenkin ilmaston kannalta hyvä.

Mutta HFC-23:n tuhoaminen on muuttunut ongelmaksi, kun sitä on alettu varta vasten valmistaa, vain tuhoamista ja sen kautta saatavien päästöhyvitysten myyntiä varten. Ainakin Kiinassa tehdään tätä. Näin voidaan tehtailla hyvin halpoja ”päästövähennyksiä” ja myydä niitä firmoille, jotka voivat näin korvata sen, etteivät vähennäkään omia päästöjään.

Viime viikolla EU:n komissio ilmoitti, että se ei tule sallimaan HFC-23 –päästöhyvitysten käyttöä EU:n hiilidioksidipäästökaupassa enää vuodesta 2013 alkaen. Jo oli aikakin, sanon minä. Myös YK kaavailee rajoituksia HFC-23 –päästöhyvitysten käyttöön. Ne tietysti koskisivat koko maailmaa. EU:n komission mukaan on ihan riittävästi mahdollisuuksia sellaisiin projekteihin, jotka oikeasti vähentävät päästöjä.

Ja lopuksi Suomen ilmastopolitiikasta: WWF julkaisi viime viikolla Ecofys-konsulttifirmalla teetetyn tutkimuksen EU-maiden ilmastopolitiikasta. Sen mukaan käynnissä on vasta kolmasosa niistä toimista, jotka tarvittaisiin siihen, että EU:n päästöt vuosisadan puolivälissä olisi saatu painettua 80-95 % alle vuoden 1990 tason.

Parhaatkin maat, jotka olivat Saksa, Tanska, Irlanti ja Ruotsi saivat vain D-”energialuokituksen”. Huonoimpien eli F-luokan maiden joukossa oli Suomi, yhdessä muun muassa Puolan, Bulgarian, Romanian ja Kreikan kanssa. Raportissa huomautetaan Suomesta, että kaikki uusiutuvan energian tukitoimet ovat vain vapaaehtoisia. Mutta edelleen meillä Suomessa moni luulee meidän olevan maailman puhtain ja ilmastoystävällisin maa.