“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Meksikoa, syanidia ja pukkeja energiakaalimaalla

Suomesta tullut uutinen kertoi aamulla, että oikeuskansleri selvittää elinkeinoministeriön energiavirkamiehen Taisto Turusen roolin Outokummun hallituksessa suhteessa ydinvoimayhtiö Fennovoimaan. Turunen on ollut Outokummun hallituksessa silloin, kun firma päätti mennä mukaan Fennovoimaan.

Turunen on jo yli 20 vuotta ollut energia-asioiden johtava virkamies ministeriössä. Jos hän on myös ollut Fennovoiman yhden omistajayhtiön hallituksessa, se on jo tosi paksua.
Jo on aikakin selvittää, monellako tuolilla erinäiset vaikutusvaltaiset herrat – ehkä rouvatkin – Suomessa istuvat.

Mahtaakohan Turusen asema olla aivan irrallinen siitä, että hallitus esittää Fennovoimalle ydinvoimalupaa, vaikka ei ole vielä mitään tietoa, minne ydinvoimalan radioaktiiviset jätteet pannaan? Ja siitä, että Säteilyturvakeskus juuri ilmoitti poistavansa ydinvoimalan suojavyöhykkeen asukasmäärärajan. Kas kummaa, juuri Fennovoiman Simoon suunnittelemasta laitospaikasta 5 kilometrin säteellä asuu 3000 ihmistä, kun entinen raja suojavyöhykkeellä on ollut 200.

Ja kas kummaa, eduskunnassa suunnitellaan ennätysnopeaa aikataulua ydinvoimalupien käsittelylle – niin nopeaa, että röyhkeinkään runnoja ei kehdannut ehdottaa sellaista 1993 tai 2002. Täysistuntoäänestyksen runnominen juhannuksen alle tarkoittaisi, että eduskunnan valiokunnat eivät ehtisi käydä asiantuntijoiden kuulemiskierrosta normaalilla ja asiallisella tavalla. Vuonna 2002 käsittely vei eduskunnassa kolme kuukautta. Vuonna 1993 se kesti keväästä syksyyn.

Ydinvoimalobby ilmeisesti pelkää, että ensi syksynä heidän haavissaan olevat kansanedustajat voivat alkaa epäröidä, kun vaalit ovat jo lähellä. Käsittelyaikataulun avainhenkilö eduskunnassa on Jouko Skinnari, talousvaliokunnan puheenjohtaja, joka on Fennovoiman osakasyrityksen Lahti Energian hallituksen varapuheenjohtaja.
Kuinkahan monta pukkia Suomessa kaiken kaikkiaan on vartioimassa energiakaalimaita?

EU-komissiossa onneksi näytetään kunnioittavan edes jonkinlaisia siistin pelin sääntöjä. Teimme Heidi Hautalan kanssa komissiolle kirjallisen kysymyksen siitä, onko TVO:n ja Fennovoiman yritysmuoto, niin sanottu “Mankala-malli” oikeasti enää nykymaailmassa laillinen. Mankala-mallissahan sähköyhtiö myy tuottamansa sähkön omistajafirmoilleen omakustannushintaan. Olen pitkään ihmetellyt sitä, voiko tämä olla laillista, koska yleensä osakeyhtiö ei nykymaailmassa saa myydä tuotettaan osakkailleen erikoishintaan. Komissio vastasi tällä viikolla, että se ei tunne tätä yritysmuotoa, mutta selvittää asian. Pikkulinnut kertoivat, että komission kysely Suomen hallitukselle on jo lähetetty.

Tein komissiolle kysymyksen myös siitä, onko Talvivaarassa kaivoksen omistavan yhtiön suunnitelma ruveta “ottamaan talteen” myös uraania laillinen, eli toisin sanoen onko laillista noin vain muuttaa ihan muuta asiaa varten perustettu kaivos uraanikaivokseksi. Komissiolta tuli pitkä vastaus, jossa luetellaan liuta EU-lakeja joita pitää noudattaa. Uraanikaivoksen perustaminen edellyttää Euratom-sopimuksen 4:nnen artiklan mukaista ennakkolupaa, Suomen viranomaisten tulisi toimittaa komissiolle tiedot radioaktiivisen jätteen hävittämissuunnitelmista vähintään kuusi kuukautta ennen kuin Suomessa voidaan lupia myöntää, kaivosyhtiön tulee antaa komissiolle tieto kyseisestä investointihankkeesta, jos investoinnin arvo ylittää 20 miljoonaa euroa (Talvivaarassa kaivosyhtiön ilmoituksen mukaan 30 miljoonaa), jne. Eli ei se taida ihan läpihuutojuttu olla muuttaa mitä tahansa kaivosta uraanikaivokseksi.

Euroopan parlamentissa joutuu tavallisenakin päivänä hoitamaan tosi monia erilaisia asioita. Tänään on tuntunut, että teemoja on ollut aivan erityisen laidasta laitaan.

Täysistunnossa äänestimme muun muassa päätöslauselmasta, jossa parlamentti vaatii komissiolta lakiehdotusta syanidin kieltämiseksi kaivoksissa. Taustalla on se, että useissa uusissa jäsenmaissa, kuten Romaniassa, Bulgariassa, Unkarissa ja Slovakiassa on vireillä avokaivoshankkeita, joissa malmista erotettaisiin kultaa ja hopeaa syanidin avulla. Poliittiset rajat ylittävä rintama pyrkii estämään tämän.

Päätöslauselma hyväksyttiin äänin 488-48, ja keskeinen vesitysyritys (ehdotus muuttaa syanidin käyttökielto pelkäksi “vaikutusarvioksi”) kaatui äänin 161-415.

Erikoiseksi tämän asian teki se, että Suomesta tuli viime vaiheessa kiivasta lobbausta tätä päätöslauselmaa vastaan, Kittilän kultakaivosfirman suunnalta. Päätöslauselma ei kuitenkaan kiellä syanidia päivässä. Lain syntymiseen menee vähintään 2-3 vuotta ja käytännössä aina annetaan vanhoille laitoksille siirtymäaikaa. Turvallisempi teknologia on kuitenkin olemassa ja se perustuu bakteereita käyttävään katalyyttiseen prosessiin. Tässäkin asiassa vanha ja vaarallisia aineita käyttävä menetelmä on kiellettävä jotta terveydelle ja ympäristölle parempi vaihtoehto otetaan käyttöön.

Omalaatuisin tilanne tänään oli, kun meksikolaisen Proceso-lehden toimittaja haastatteli minua Jyri Jaakkolan murhan johdosta. Siihen asiaan liittyvien selvittelyjen yhteydessä olen oppinut, että Meksiko näyttää olevan luisumassa vaaralliseen väkivaltakierteeseen. Samalla seudulla, jolla Jyri Jaakkola tapettiin, jo 19 ihmistä on joulukuun jälkeen tapettu eikä yhtään murhaajaa ole saatu oikeuteen. Toivottavasti monien ihmisten yhteiset ponnistukset johtavat tämän murhan selvittämiseen ja osaltaan auttavat murtamaan “rankaisemattomuuden kulttuuria” maassa.