Mediatähtenä Oaxacassa

Nytpä on sitten tullut oltua mediatähtenä Oaxacassa eteläisessä Meksikossa. Syy oli se, että pääsin viime perjantaina tapaamaan Oaxacan uutta kuvernööriä Gabino Cúeta. Pyysin tätä tapaamista vauhdittaakseni Jyri Jaakkolan murhan tutkintaa. Toimittajia oli tosi paljon ja he tulivat ihan liki, mikä oudoksutti suomalaiseen meininkiin tottunutta.

Uusi, 1.12. virkaansa astunut kuvernööri lupasi vaalikampanjassaan lopettaa Oaxacaa riivaavan väkivallan kierteen ja toimia murhaajien saamiseksi oikeuteen. Jyrin ja meksikolaisen kansalaisaktiivin Bety Cariñon murha liittyy osavaltion tulehtuneeseen tilanteeseen.

Kävin Meksikossa jo kesä-heinäkuun vaihteessa yhdessä saksalaisen kollegani Ska Kellerin kanssa. Nyt vein kuvernööri Cúelle meidän yhdessä allekirjoittamamme kirjeen, jossa pyysimme häntä pitämään vaalien alla antamansa lupaukset. Samat lupaukset hän oli lähettänyt kirjeitse myös EU-parlamentin ihmisoikeusalivaliokunnan kokoukseen 8.11.

Mukanani oli edustajat sekä Suomen että EU:n Meksikon lähetystöstä.

Kuvernööri yllätti myönteisesti. Se ei yllättänyt, että hän sanoi tekevänsä voitavansa, jotta murhaajat saadaan oikeuteen. Mutta lisäksi hän kertoi konkreettisemmista toimenpiteistä. Hän kertoi perustavansa uuden erityissyyttäjän viran.

Erityissyyttäjän tehtäväksi tulee tutkia ihmisoikeuspuolustajia vastaan tehtyjä rikoksia, mukaan lukien Jyrin ja Betyn murha, ja samoin vuonna 2006 ammutun yhdysvaltalaisen toimittajan Brad Willin murha, ja muutkin vuoden 2006 mielenosoitusten osanottajia kohtaan tehdyt rikokset.

Kuvernööri kertoi, että erityissyyttäjän nimitys käsitellään itse asiassa muutamaa tuntia myöhemmin alkavassa Oaxacan uuden kongressin istunnossa.

Tämä oli sikälikin myönteinen uutinen, että ihmisoikeusaktiivit olivat jo ehtineet huolestua, kun Cúe virkaanastujaispäivänään ilmoitti että Oaxacan yleisenä syyttäjänä jatkaa toistaiseksi sama henkilö kuin entisen kuvernöörin aikana.

Suomessahan tällainen ei olisi yhtään kummallista, mutta Oaxacassa on kyse siitä, että aika monen murhan takana näyttävät olevan entisen kuvernööri Ulises Ruizin tukemat joukot. Kukaan ei usko, että Ruizin alaisena toiminut syyttäjä veisi eteenpäin oikeusjuttuja Ruizin käskyläisiä vastaan.

No, sen lisäksi että Oaxacaan tulee tämä uusi erityissyyttäjä, myös ”tavallinen” yleinen syyttäjä oli jo vaihtumassa.

Kysyin kuvernööriltä myös sitä, mitä hän aikoo tehdä elämän normalisoimiseksi San Juan Copalan kylässä.

Ja miksi tämä on tärkeää? Kerrataan vähän taustaa. Sen jälkeen kun Oaxacassa oli vuonna 2006 ollut Ulises Ruizin valtaa vastaan laajoja mielenosoituksia, jotka Ruiz tukahdutti väkivalloin – kuolleiden joukossa oli muun muassa edellä mainittu Brad Will – San Juan Copalan kylä, joka on triqui-alkuperäiskansan perinteinen keskuspaikka, julistautui autonomiaksi.

Alueella on kolme keskenään kiistelevää ryhmää. Ensimmäinen niistä, MULT, on perustettu 50-luvulla ajamaan triquiden oikeuksia. Oaxacassa yli 80 vuotta – 30.11.2010 asti – valtaa pitänyt PRI-puolue perusti MULT:ille vastavoimaksi UBISORT- ryhmän, ja alkoi rahoittaa sitä. Kyseessä on siis klassinen hajota ja hallitse-taktiikka.

2000-luvulla MULT:ista erosi MULT-I, MULT Independent. Kaikilla näillä ryhmillä on aseita, mutta ylivoimaisesti vahvin aseistus on Ubisortilla.

No, San Juan Copala julistautui autonomiaksi ja autonomian kannattajien mukaan kaikki sujui hienosti, kunnes viime vuoden marraskuussa Ubisort aloitti San Juan Copalan aseellisen piirityksen. Ubisort julisti julkisesti, että yksikään mies ei elävänä kulje kylään eikä sieltä ulos.

Sen jälkeen normaali elämä kylässä muuttui tietenkin mahdottomaksi. Koulut ja terveysasemat lakkasivat toimimasta. Kylä eli pitkiä aikoja ilman sähköä ja vesijohtoa. Naisten ruoanhakumatkat olivat vaarallisia. Keväällä käydyt rauhanneuvottelut menivät mönkään.

Huhtikuussa yhdistyksissä, jotka puolustavat alkuperäiskansojen oikeuksia ja ylipäänsä ihmisoikeuksia, heräsi ajatus että kansainvälinen ihmisoikeustarkkailijaryhmä voisi päästä piirityksen läpi. Toisin kävi, 27.4. kylään yrittänyttä autosaattue joutui väijytykseen ja siinä tulituksessa Jyri ja Bety kuolivat.

Tämän jälkeenkin tappaminen on jatkunut. Ska ja minä sanoimme kesällä Meksikon liittohallituksen edustajille, että meistä on käsittämätöntä että valtiovalta antaa tällaisen tilanteen jatkua. Mutta sen jälkeen tilanne on vain pahentunut, syyskuussa San Juan Copalan jäljellä olleet asukkaat ajettiin ulos kylästä.

Liitohallituksen edustajat ovat levitelleet käsiään sanoen, että kyse on trquiden sisäisestä konfliktista. Minä olen sanonut tähän, että jos Suomessa jossain saamelaiskylässä aseistetut porukat alkaisivat tappaa toisiaan ja yksi aseistettu ryhmä alkaisi piirittää kylää, se kyllä loppuisi lyhyeen. Kukaan ei ajattelisi, että murhat ovat alkuperäiskansan sisäinen asia.

Olin siis tosi iloinen, kun Cúe kertoi suunnitelmistaan elämän normalisoimiseksi San Juan Copalassa. Hän kertoi yhden ministereistään saaneen tehtäväkseen sovintoneuvottelujen auttamisen käyntiin tässä ja muissakin paikallisissa ristiriidoissa.

Cúe sanoi ihan saman kuin Ska ja minä kesällä sanoimme liittohallituksen edustajille, eli että San Juan Copalan ihmisillä on oikeus julkisiin palveluihin, kuten kouluihin ja terveydenhoitoon.

Tapasin Oaxacassa myös kansalaisjärjestöjen edustajia. Osa heistä suhtautui hyvin toiveikkaasti uuteen kuvernööriin. Osa taas oli kyynisiä ja tuntui uskovan että kaikki poliitikot ovat samanlaisia sikoja, kehenkään ei voi luottaa.

Tapasin myös ryhmän triqui-naisia, jotka ovat pitäneet leiriä Oaxaca Cityssä sen jälkeen kun aseistettu joukko ajoi asukkaat ulos San Juan Copalasta. Heidän leirinsä oli ensin Zocalossa eli keskusaukiolla, mutta Ruiz tyhjennytti aukion ja sen jälkeen he ovat majailleet läheisen kirkon luona.

Uusi tuuli-yhdistys, jossa Jyri toimi, oli kerännyt keskuudestaan rahasumman triqui-naisten auttamiseksi. Olin saanut tehtäväkseni viedä rahat perille. Kun annoin rahat naisille ja kerroin mistä ne tulevat, naiset pyyhkivät kyyneliä silmistään.

Yksi naisista kertoi miehensä tulleen ammutuksi tänä syksynä. Toinen, iäkkäämpi nainen oli saanut luodin jalkaansa. Oli kestänyt useita päiviä ennen kuin hän pääsi lääkäriin, haava oli ehtinyt tulehtua ja jalkaa särki edelleen aika lailla.

Naiset kertoivat kaipaavansa kotiin. Kun kysyin, uskovatko he sovintoneuvottelujen olevan mahdollisia, he sanoivat että murhaajat pitää ensin saada oikeuteen, vasta sitten voidaan neuvotella sovinnosta.

Kyselin myös siitä, millaista elämä San Juan Copalassa oli ollut ennen. He kertoivat, että kylässä oli vuosittain kolme isoa uskonnollista juhlaa, johon väkeä tuli ympäri Meksikon, ja USA:stakin, muitakin kuin triquita. Tärkeimpään juhlaan, joka on pääsiäisen aikaan, tuli kuulemma tuhansia ihmisiä. Päätin, että jos normaali elämä saadaan palaamaan alueelle, yritän kyllä kerran elämässäni nähdä jonkin näistä juhlista.

Ennen Oaxacan matkaa tapasin Meksiko Cityssä ulkoministeriön ja liittovaltion yleisen syyttäjänviraston edustajia. Keskustelimme itse asiassa samoista murhatutkinnan avainasioista kuin kesälläkin. Viimeksi Meksikon edustajat vain selittivät, miksi ne ja ne asiat ovat niin hankalia. Nyt saimme heiltä itse asiassa aika täsmällisiä lupauksia tietyistä asioista. Mutta koska ne liittyvät murhatutkintaan, en selosta yksityiskohtia julkisesti.

Tapaamiseni sekä Meksiko Cityssä että Oaxacassa antoivat siis hyviä tuloksia. Mutta lupaukset ovat vasta lupauksia, todellinen testi on se, saadaanko murhaajat oikeuteen. Oikeasti heidän identifioimisensa ei voi olla vaikeaa, 27.4. hyökkäyksessä eloonjääneitä silminnäkijöitä on niin monta.

Meksikon hallituksen ja varsinkin maan EU-suurlähettilään toiminta herättää kyllä ihmetystä. Kun suurlähettiläs viime keväänä tapasi minut ja Heidi Hautalan ja esitti maansa hallituksen pahoittelut Jyrin murhan johdosta (tosin hän ei puhunut murhasta vaan ”onnettomuudesta”), hän kutsui meitä Meksikoon ja Oaxacaan  paikan päälle tutustumaan tilanteeseen.

Mutta kun Ska ja minä ilmoitimme tulevamme, hän ja Meksikon ulkoministeriö tekivät kaikkensa jotta muuttaisimme mielemme, ja vakuuttaakseen myös EU:n Meksikon suurlähetystön siitä että tulomme on huono idea. Silloin perustelu oli, että vierailumme osui juuri Oaxacan vaaleja edeltäviin päiviin.

Matkustimme silti, ja se oli hyvä, ja heinäkuun alun blogistani löytyy lisää. Kerroin tulevani uudelleen joulukuun alussa.

Kun joitakin aikoja sitten ilmoitin tulevani joulukuun alussa, kuten aikaisemmin on kerrottu, taas annettiin ymmärtää, että idea on huono ja ajankohta ainakin väärä. Meksikon EU-suurlähettiläs kiirehti ilmoittamaan, että Oaxacan kuvernööri ei mitenkään pysty vastaanottamaan minua. Mutta kun Cúeen otettiin suoraan yhteyttä, tapaaminen järjestyikin.

Viikonloppuna olen ollut Meksikon senaatissa Globe-parlamentaarikkoverkoston kokouksessa. Siellä on keskusteltu ilmastoneuvotteluista kansanedustajien kesken. Paikalla oli kansanedustajia ainakin Kiinasta, Indonesiasta, Koreasta, Meksikosta, Brasiliasta, Venäjältä, Saksasta, Britanniasta, Ranskasta ja EU:sta. USA oli poissa.

Ja tänään siirryn Cancuniin, missä ilmastoneuvottelukonferenssin toinen viikko on alkamassa. Näissä neuvotteluissa toinen viikko, jolloin paikalle tulevat ministerit, on perinteisesti aina tärkein.