Me teemme valinnan

Meksikonlahdelta tulvii surullisia kuvia öljyn tahrimista linnuista. Delfiinit kärsivät öljyn lisäksi kemikaaleista, joilla mereen pulpunnutta öljyä yritetään hajottaa.
 
Maailman energiakehityksellä on kahdet kasvot. Surullisella puolella siirrytään yhä hankalampiin ja riskialttiimpiin fossiili- ja ydinenergian muotoihin. Öljyä porataan yhä syvempien merenpohjien alta ja arktisten jäiden keskeltä. Kanadassa ja Afrikassa laajoja öljyhiekkapitoisia alueita muutetaan kuumaisemaksi. Kaivosyhtiöt hamuavat yhä pienemmän uraanipitoisuuden kallioita, Suomessakin. Öljy pönkittää aggressiivisia sortohallituksia, kuten Iranissa.
 
Iloisten kasvojen puolella uusiutuvan energian vuosi-investoinnit ovat ylittäneet 100 miljardia euroa. Viime vuonna käynnistetyt tuulivoimalat tuottavat sähköä lähes saman verran kuin kahdeksan Olkiluoto kolmosta – joka toistaiseksi tuottaa pelkkää luulivoimaa. Ydinvoiman määrä väheni viime vuonna.
 
Uuden energiatekniikan nousun käynnisti ilmastonsuojelu. Mutta yhä selvemmin sitä tuuppaa eteenpäin halu parantaa energiaomavaraisuutta ja silkka bisnesvainu.
 
"Keskitetyn aurinkosähkön tekninen potentiaali on valtava. (…) USAn lounaisten osavaltioiden potentiaali kattaisi moninkertaisesti koko USAn sähköntarpeen. Lähi-Idän ja Pohjois-Afrikan potentiaali kattaisi noin satakertaisesti Lähi-Idän, Pohjois-Afrikan ja Euroopan nykykulutuksen. Lyhyesti sanottuna keskitetty aurinkosähkö pystyisi tuottamaan hiiletöntä tai vähähiilistä sähköä tarpeeksi koko maailman kulutuksen tyydyttämiseen."
 
Näin sanoo Kansainvälinen energiajärjestö (International Energy Agency, IEA), teollisuusmaiden energiajärjestö viime kuussa ilmestyneessä raportissaan. Vielä vähän aikaa sitten IEAn ennusteissa fossiilienergian kulutus kasvoi aina hamaan tulevaisuuteen eikä uusiutuvaa energiaa isommin mainittu. Mutta nyt IEAkin on "nähnyt valon", kuten European Enery Review asian ilmaisi.
 
Tänä vuonna on suorastaan satanut "isojen poikien" raportteja, jotka osoittavat, että muutamassa vuosikymmenessä on mahdollista rakentaa uusiutuvaan energian varassa pyörivä Eurooppa ja maailma.
 
Huhtikuussa European Climate Foundation julkaisi selvityksen, jonka tekijöissä oli muun muassa konsulttitoimisto McKinsey – se sama jolta on pyydetty apua Suomen seuraavan hallitusohjelman tekoon. Raportissa laskettiin, mitä maksaisi Euroopan päästötön energiantuotanto vuonna 2050. Vertailussa oli useita vaihtoehtoja, joissa uusiutuvan energian osuus oli 40 %, 60 %, 80 % ja 100 %. Loput tuotettiin ydinvoimalla sekä fossiililaitoksilla, joiden hiilidioksidi otetaan talteen.
 
Kaikki vaihtoehdot osoittautuivat teknisesti ja taloudellisesti mahdollisiksi. Tekijöiden yllätykseksi kaikkien vaihtoehtojen hinta oli suunnilleen sama. Uusiutuva energia vähensi teknologiaepävarmuuksia, ydinvoiman ja fossiilienergian osuuden kasvattaminen taas pahensi sitä.
 
Mutta Suomessa meille uskotellaan, että tuulivoima maksaa kuluttajille maltaita. Kokemus ei tätä tue. Tänä keväänä ilmestynyt Pöyry-yhtiön raportti kokoaa yhteen eurooppalaiset selvitykset tuulivoiman vaikutuksesta sähkön hintaan. Sen mukaan tuulivoima on pienentänyt sähkölaskuja.
 
Mutta eikö sähkön hinta nouse, kun tuulivoimaa tuetaan markkinahintaa korkeammalla takuuhinnalla eli syöttötariffilla? Kyllä. Mutta samaan aikaan tuulivoima alentaa sähkön markkinahintaa. Se nimittäin määräytyy kalleimman toimivan voimalan tuotantokustannuksen mukaan. Valmiin tuulivoimalan tuotantokustannus on melkein nolla. Mitä enemmän tuulisähköä on tarjolla, sitä enemmän kallista sähköä tuottavia fossiililaitoksia se syrjäyttää verkosta. Tämä alentaa sähkön markkinahintaa.
 
Suomalaisen politiikan "maan tapoihin" kuuluu vakuuttaa kansalle vaihtoehdottomuutta. Nyt meille uskotellaan, että lisäydinvoima olisi ainoa tai ainakin varmin tapa turvata Suomen sähkönsaanti.
 
Mutta oikeasti teemme valinnan. Voimme ihan oikeasti valita myös ryhtyä rakentamaan uusiutuvan energian varassa toimivaa Suomea. Se tarkoittaa myös turvallisinta ja varminta tulevaisuutta.
 
Ydinvoima, jonka uraani hankitaan Venäjältä ja ties mistä epävakaista maista, ei ole kotimaista. Se, että tuotamme ydinjätettä, joka pysyy vaarallisen radioaktiivisena satojatuhansia vuosia, ei ole turvallista. Vielä 100 000 vuoden kuluttuakin käytetty ydinpolttoaine on yli tuhat kertaa radioaktiivisempaa kuin tavallinen suomalainen kallio.
 
Haluammeko tukea ydinvoimaa sallimalla alennetut vahingonkorvausvastuut sekä epärealistisen alhaiset hinta-arviot voimaloiden purkamiselle ja sysäämällä ydinjätteiden riskit tuleville polville? Vai haluammeko tukea vauhtiin uusiutuvaa energiaa, sen osaamista ja uusien suomalaisten vientituotteiden kehittymistä?
Haluammeko kantaa suomalaisen osaamisen korren koko maailman kestävän kehityksen kekoon? Vai haluammeko kotiimme Euroopan reunalle ydinvoiman teema-, vaara- ja jätepuiston?

Hämeen Sanomille 11.6.2010