Mannerheim kukitettiin homofobian vastaisen päivän kunniaksi

Olin Vihreiden puoluekokouksessa Mikkelissä. Henki oli tosi hyvä ja poliittinen keskustelu oli kaiken kaikkiaan mielestäni parempi kuin aikoihin.

Parhaiten jäi kuitenkin mieleen oheistapahtuma, Vihreiden Nuorten ja Opiskelijoiden (ViNo) järjestämä Mannerheimin patsaan kukitus Mikkelin torilla. Kukituksen aiheena oli europarlamentin julistama Euroopan homofobian vastainen päivä, joka sattui juuri täksi päiväksi, 17.5. Jyrki Kasvi piti oikein hyvän puheen, jossa hän sanoi sen kertovan asenteista suomalaisessa yhteiskunnassa aika paljon, että ihmisen esittäminen homona – vaikka vain fiktiivisessä animaatiossa – koetaan pahimmaksi mahdolliseksi loukkaukseksi kyseistä ihmistä kohtaan. Toisin sanoen homofobia on todellisuutta meilläkin.

Varsinaisen puoluekokouksen puheenvuoroista aika monessa kommentoitiin vaalirahoitusta. Heidi Hautala sanoi sen näkyvän suomalaisessa rakennetussa ympäristössä, että rakennusliikkeet ja kaupan yritykset ovat antaneet vaalirahaa johtaville poliitikoille monissa kunnissa. Niinhän se on.

Olisivatkohan suomalaiset kaupungit ja kirkonkylät niin täynnä rumia monistettuja betonielementtikennostoja kuin ovat, ellei melkein joka kunnassa isoimpien puolueiden johtavilla poliitikoilla olisi vuosikymmenet ollut sangen ”ystävälliset välit” rakennusfirmojen kanssa?

Muistanpa, kun Tampereella 80-luvun loppupuolella ehdotin, ettei rakennusfirmoissa johtavassa asemassa olevia ihmisiä pitäisi valita rakennus- ja kaavoituslautakuntiin eikä kaupunginhallitukseen. Kyselin myös, onko oikein, että kaupunginvaltuuston puheenjohtajan paikasta (vuonna 1988) kisasi kolme pankinjohtajaa, yksi Kansallispankin, toinen Yhdyspankin ja kolmas Säästöpankin paikallinen kiho. Sitä pidettiin vain äärimmäisen epäasiallisena häiriköintinä.