“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Mahdollisuus turvalliseen ydinvoimalaan monenlaisten alihankkijoiden ja epäselvien vastuiden toimintakehyksessä

KIRJALLINEN KYSYMYS KOMISSIOLLE
Satu Hassi (Verts/ALE) 20.7.2009

 
Arevan rakentamalla Olkiluoto 3 ‑ydinvoimalalla Suomessa on ollut jatkuvia ongelmia siitä asti, kun rakentaminen alkoi. Ensimmäinen skandaali, vuonna 2005, oli perustuksen liian huokoinen betonivalu. Ongelmia on ollut esimerkiksi rakennuksen teräksen hallinnassa, koska puolalaisella alihankkijalla ei ollut tarvittavaa asiantuntemusta eikä teknologiaa. Olennaisia osia rakennuksesta jouduttiin purkamaan ja rakentamaan uudelleen, koska Intiassa sijaitseva, suunnittelusta vastannut insinööritoimisto ei ollut tietoinen Suomen talven ja kesän välisistä suurista lämpötilaeroista.

Hiljattain Suomen säteilyvalvonnasta ja ydinturvallisuusvalvonnasta vastaava viranomainen Säteilyturvakeskus (STUK) vaati selvitystä mikroskooppisista halkeamista, joita pääkiertojärjestelmän teräsputkista on löytynyt. Vähän aikaisemmin STUK oli varoittanut Arevaa siitä, että rakentaminen voidaan keskeyttää, koska automaation suunnittelussa on ilmennyt merkittäviä puutteita. Nämä molemmat turvallisuuteen liittyvät viat tulivat esiin toukokuun ensimmäisellä puoliskolla.

Vuonna 2006 STUK tutki hankkeen laadun ja turvallisuuden valvontaa ja löysi monia vakavia ongelmia ja rikkomuksia. STUK:n tekemän tutkimuksen aikana raportoitiin 700 poikkeavuudesta. Vuonna 2008 STUK arvosteli sekä Arevaa että suomalaista ydinvoimayritystä TVO:ta siitä, että ne ovat epäonnistuneet asianmukaisen laadun varmistamisessa ja turvallisuusperusteiden noudattamisessa, mikä on pakottanut viranomaiset puuttumaan hankkeeseen liian usein. Hankkeen aikana vastuullisilla yrityksillä, TVO:lla ja Arevalla, on ollut vastuita koskevia erimielisyyksiä, jotka ovat edelleen ratkaisematta.

Kokemukset Olkiluoto 3:sta herättävät kysymyksen, onko olemassa mitään tapaa sen varmistamiseksi, että nykyaikaisia turvallisuusstandardeja noudatetaan ydinvoimalan rakentamisessa sellaisen liiketoimintamallin mukaan, jossa yksityiskohtainen suunnittelutyö ja varsinainen rakentaminen on hajautettu useista maista oleviin lukuisiin yrityksiin, ja jossa käytetään pitkiä alihankkijoiden ketjuja ympäri maailmaa, mikä johtaa myös epäpätevien alihankkijoiden käyttöön. Tämä on Euroopan asia, koska missä tahansa Euroopassa sijaitsevassa ydinvoimalassa tapahtuvasta vakavasta onnettomuudesta olisi vakavia seurauksia monille Euroopan maille.

Onko komissio tietoinen jatkuvista ongelmista Olkiluoto 3:n rakentamisessa? Aikooko komissio tutkia näitä kokemuksia pystyäkseen arvioimaan, onko mitään tapaa varmistaa, että nykyaikaisia turvallisuusstandardeja noudatetaan, kun ydinvoimalaa rakennetaan sellaisella liiketoimintamallilla, jossa suunnittelu ja rakentaminen ovat jakautuneet useiden eri puolilla maailmaa olevien yritysten kesken?
 

Andris Piebalgsin komission puolesta antama vastaus
9.9.2009 

EU pitää ehdottoman tärkeänä, että ydinturvallisuus taataan parhaalla mahdollisella tavalla. Tärkeä edistysaskel tähän suuntaan on ydinturvallisuutta koskevan yhteisön kehyksen perustamisesta annettu direktiivi 2009/71/Euratom(1), jonka luomassa oikeudellisessa kehyksessä määritellään EU:ssa sijaitsevien ydinlaitosten turvallisuuteen liittyvät velvoitteet ja perusperiaatteet.

Arvoisten parlamentin jäsenten mainitsemat ongelmat Olkiluoto 3:n rakentamisessa ovat komission tiedossa. Vastuu siitä, että ydinvoimalan rakentamisessa (myös alihankkijoiden toiminnassa) noudatetaan tiukimpia mahdollisia turvallisuusvaatimuksia, on kansallisella sääntelyviranomaisella. Suomessa sääntelystä ja tarkastuksista vastaa siten Säteilyturvakeskus (STUK), joka lopulta myös myöntää vaadittavan toimiluvan.