Maan tapa
Vihreä lanka, 13.4.2010
Tiedot vaalirahoituksesta ja sen vaikutuksesta poliitikkojen toimintaan luovat valoaan siihen, miksi suuri on kaunista suomalaisessa kaupassa.
Ehkä hamassa tulevaisuudessa saamme valaistusta siihenkin, miksi suuri on meillä kaunista myös energiapolitiikassa. Ehkä – siis joskus sen jälkeen, kun eduskunta on uusimmista ydinvoimaluvista äänestää prätkäyttänyt.
Se on ainakin selvää, että Suomessa ydinvoimaan suhtaudutaan toisin kuin maissa, joihin haluamme samastua.
Useita ydinvoimaloita samassa maassa on rakenteilla vain Aasiassa, Venäjällä ja Itä-Euroopassa. Ydinvoiman määrä maailmassa on 2000-luvun junnannut suunnilleen paikallaan, joinakin vuosina jopa laskenut.
Scientific American julkaisi marraskuussa artikkelin, jonka mukaan maailma voisi pyöriä uusiutuvan täysin energian varassa jo vuonna 2030. Pääsiäisen alla konsulttiyhtiö Pricewatershouse Coopers kertoi, että EU pystyisi tuottamaan kaiken sähkönsä uusiutuvalla energialla vuonna 2050. Eikä maksaisi maltaita, vaikutus kansantuotteeseen olisi pari prosenttia 40 vuoden jaksolla. Suunnilleen samaa sanoo McKinsey tällä viikolla julkaistussa raportissa. Uusiutuvan energian yksikköhinnat laskevat, fossiilien ja ydinvoiman nousevat.
Uusia tuulivoimaloita käynnistettiin viime vuonna yli 37 000 megawattia. Ne tuottavat vuodessa sähköä lähes saman verran kuin kahdeksan Olkiluoto kolmosta – jonka valmistuminen on uskon varassa. Ruotsi käynnisti viime vuonna 500 MW tuulivoimaa. Sama määrä oli Suomen tavoite viime vuosikymmeneksi. Sitä ei yritettyään toteuttaa.
Meillä uskotellaan, että ydinvoimalat rakennetaan bisnespohjalta, vaikka sokea Reettakin näkee, että ainakin ranskalaisten veronmaksajien rahaa uppoaa Olkiluoto kolmoseen ja rutosti. Britanniassa Citigroup analysoi ydinvoimaa sijoituskohteena ja totesi viime marraskuussa, että ilman valtion tukiaisia ei nouse, niin riskibisnestä on.
Saksassa ydinjätteen loppusijoituspaikan ensimmäinen ehto on, että paikka on kuiva ja pysyy kuivana miljoona vuotta. Suomen peruskalliossa pohjavesi on kaikkialla. Meillä pidetään itsestään selvänä, että ydinjätetynnyrien hautapotero jää veden valtaan.
Saksassa valvojat kiertävät joka syksy toreja tarkastamassa sieniä ja jos löytävät EU-rajan ylittävää radioaktiivisuutta, myyjä saa sakot. Itse en ole tavannut suomalaisilla toreilla yhtään myyjää, joka olisi kuullut sienten radioaktiivisuuden mittaamisesta, en edes Tampereella, joka kuuluu pahan laskeuman alueeseen. Hyvämaineisen kauppaliikkeen myymälästä Helsingin lentokentältä en saanut vastausta kuivattujen suppisten radioaktiivisuudesta kuin vasta useamman tivaamisen jälkeen yli puolen vuoden viiveellä. Vastaus oli, että tutkitun erän radioaktiivisuus ylitti EU-rajan.
Mitä tähän voi sanoa? Maassa maan tavalla? Hullut päivät?