Maailman voimavirta on uusiutuva energia

Aamulehti 14.5. antoi ymmärtää ydinvoiman olevan nousukiidossa. Todellisissa investoinneissa uusiutuva energia on kuitenkin ohittanut ydinvoiman jo vuosia sitten. Ydinvoimalobbarien suuret puheet eivät tätä asiaa muuta.

Keskeneräisistä 57 ydinvoimalasta kolmasosa on ollut "rakenteilla" jo yli 20 vuotta. Maita, joissa tekeillä on yhtä aikaa enemmän kuin yksi ydinvoimala, on vain Aasiassa, Venäjällä ja Itä-Euroopassa. Haluammeko oikeasti Suomen tähän joukkoon?

Tuulivoima on jo muutaman vuoden ajan ollut suurin uuden sähköntuotannon muoto Euroopassa. Toisena tulee maakaasu ja aurinkosähkö nousi viime vuonna kolmoseksi.

Tuulivoimaa käynnistettiin maailmassa viime vuonna 37 466 megawattia. Olkiluoto kolmosen tehoksi on luvattu 1600 MW – sikäli mikäli laitos joskus valmistuu.

Kun otetaan huomioon, että tuulivoimala toimii keskimäärin kolmasosalla maksimitehostaan, viime vuonna käynnistetyt tuulivoimalat tuottavat sähköä lähes kahdeksan Olkiluoto kolmosen verran. Ydinvoiman määrä väheni viime vuonna, toista vuotta peräkkäin. 

Uusiutuvan energian investoinnit ylittivät 100 miljardia euroa jo pari vuotta sitten. Alasta on tullut monta "uutta Nokiaa", ikävä kyllä muualle kuin Suomeen.

Suomen etu on havahtua ydinvoimahypnoosista ja lähteä mukaan vihreän älyenergian aikakauteen. Ydinvoimaan investoiminen olisi yhtä viisasta kuin 1990-luvulla olisi ollut panna pelimerkit lankapuhelimiin matkapuhelimien sijasta.

Läntisistä teollisuusmaista vain Suomessa uskotellaan, että ydinvoima kannattaa ilman veronmaksajien tukea. Yhdysvaltojen ydinvoimakeskustelu keskittyy siihen, millaisilla valtion tukikepeillä firmat uskaltaisivat investoida ydinvoimaan. Britanniassa Citigroup analysoi viime vuonna ydinvoimaa sijoituksena ja päätyi siihen, että ilman valtion tukiaisia ydinvoimaloita ei synny, riskit ovat niin valtavat.

Suomessa ydinvoimalle annetaan piilotukea ja riskeihin suhtaudutaan käsittämättömän sinisilmäisesti. Ydinvoimaloilta ei vaadita vakuutusta pahimman mahdollisen onnettomuuden varalta. Jos käy tosi pahasti, vahingon kärsijät jäävät nuolemaan näppejään. Radioaktiivisen jätteen käsittely ja sen kustannukset ovat auki. Säilytyksen pitäisi olla turvallinen satojatuhansia vuosia, eli useiden tulevien jääkausien yli, mutta professori Matti Saarniston tutkimus osoittaa, että jääkauden aikana routa ulottuu suunniteltua luolaa alemmas. Luolissa jäätyvä pohjavesi voi siis rikkoa radioaktiiviset jätetynnyrit, eikä tilannetta helpota, että jääkausien alkuun ja loppuun usein liittyy maanjäristyksiä.

Satu Hassi, Euroopan parlamentin jäsen