Lobbausta karhunkatselun puolesta

Aamulla huomasin, että katulamppujen valokiila huojui ikkunassa. Lamput roikkuvat kadun ylle ripustetussa vaijerissa. Tästä päättelin, että tuuli oli navakanpuoleinen.

Tapasin Islannin edustajia. Islanti on ETA-maana (Euroopan talousalue) mukana hiilidioksidin päästökaupassa ja maassa selvitetään myös liittymistä EU:n jäseneksi, mikä tarkoittaisi että heitä koskisi myös ”Effort sharing” eli muita kuin päästökauppa-aloja koskeva EU-maiden keskinäinen päästöjyvitys. Koska olen Europarlamentin raportööri tässä asiassa, he haastattelivat minua siitä, mitä ”Effort sharing” tarkoittaa jos seuraava kansainvälinen ilmastosopimus syntyy.

Välillä hoidin kotiasioita Brysselistä käsin ja taas koin että ei aina ole ihan helppoa olla kunniallinen kansalainen. Taloomme muuttaa kuun vaihteessa vuokralainen. Olen yrittänyt varmistaa että sekä vuokralaisen että meidän vakuutukset ovat kunnossa. Samassa yhteydessä ryhdyin tarkistamaan, tietävätkö nuohoojat, että talossamme asutaan nyt vakituisesti (talohan oli tyhjillään yli 5 vuotta), joten sen savupiiput pitää nuohota kerran vuodessa. Soitin Tampereen kaupungin keskukseen, joka yhdisti minut pelastuslaitokselle. Siellä keskus ensin yritti yhdistää minua jonnekin, mutta sanoi sitten että nuohoustoimi on yksityistetty. Sain perustetun uuden nuohousfirman nimen ja puhelinnumero. Siellä puhelimeen vastannut henkilö selitti, että kyllä ”varmaan” meidän talomme tiedot ”pitäisi” olla kunnossa. Niin varmaan pitäisi, minä sanoin, mutta haluan tietää, ovatko oikeasti. Langan toisessa päässä oleva ihminen ei osannut vastata, eikä edes tuntunut tietävän, miten ottaa asiasta selvää.

Kaikenlaisten julkisten palvelujen yksityistäminen on johtanut siihen, ettei kukaan oikein missään enää tiedä mistään mitään. Esimerkiksi Elisa ei tunnu tietävän, että taloomme on jo yli vuosi sitten tuotu tietoliikennepiuhat. Tietoliikennekaapelia on myöhemmin tarjottu meille useita kertoja sekä puhelimitse että paikan päällä käyden. Ja kun vuokralainen tilasi nettiyhteyden, Elisa väitti, ettei taloomme tule piuhoja.

Tapasin lobbareita, joille lupasin jättää nimissäni heidän ehdottamansa muutosehdotuksen. Lobbarit edustivat Birdlife-järjestöä. Heidän huolensa liittyy tuiki ikävystyttävältä kuulostavaan asiaan, EU:n eläinsivutuoteasetukseen. Eräs luontovalokuvaaja otti minuun yhteyttä samasta asiasta jo viime syksynä, kun kävin Kajaanissa, ja olen jo käynyt asiasta kirjeenvaihtoa EU:n komission kanssa.

Kyse on siitä, millä tavalla pitää käsitellä teurasjätteitä, tiloilla kuolleita eläimiä ynnä muuta sellaista eläinperäistä, joka ei ole tarkoitettu ihmisravinnoksi. Komission ehdotus on laadittu niin tiukaksi, että se estäisi esimerkiksi kuolleiden sikojen viemisen sikaloista uhanalaisten villieläinten ruokintapaikoille. Espanjassa on suurehko haaskalintukanta, joka on riippuvainen ympäristöjärjestöjen järjestämästä ruokinnasta. Nämä linnut hakivat vuosisatojen ajan ruokansa maalaiskylien yhteisiltä kaatopaikoilta, joille kuolleet eläimet vietiin ja jotka on nyt lopetettu. Suomessa taas komission ehdotuksen tiukka soveltaminen voisi estää haaskojen käytön esimerkiksi karhujen houkutteluun kuvauspaikoille ja myös paikoille, joille järjestetään karhunkatseluretkiä. Ilman tällaista ruokintaa Suomen merikotkakanta olisi luultavasti 1970- ja 1980-luvuilla kuollut sukupuuttoon Itämeren kalojen suurten ympäristömyrkkypitoisuuksien vuoksi.

Tässä on kerrankin sellainen asia, jossa olen halukas ottamaan nimiini lobbarien ehdotuksen melkein sellaisenaan, ja lupasin kysyä ehdotuksen taakse myös muiden puolueiden neuvottelijoita. Birdlife oli laatinut ehdotuksen vain peto- ja haaskalintujen ruokinnan näkökulmasta, muutan tekstiä niin, että se mahdollistaa myös muiden uhanalaisten eläinten kuin lintujen ruokinnan.

Illalla ympäristövaliokunnan koordinaattorit tapasivat Tshekin ympäristöministeri Martin Bursikin. Nythän Tshekki on EU:n ministerineuvoston puheenjohtajamaa, ja Bursik on vastaavasti ympäristöministerineuvoston puheenjohtaja. Keskustelimme muun muassa Kööpenhaminassa joulukuussa pidettävään ilmastoneuvottelukokoukseen valmistautumisesta.

Obama on tänään astunut virkaan. En ehtinyt katsoa televisiosta suorana hänen puhettaan, mutta muutama ystävä kertoi tekstiviesteillä vuodattaneensa kyyneleitä. Luin puheen vain tekstinä. Hyvä veto, että Obama ei ruvennut lupailemaan kuuta taivaalta, vaan sanoi, että ajat ovat vaikeat, niin kuin ovat. Olin iloinen siitä että hän puhui myös ilmastonmuutoksesta ja uudesta energiatekniikasta. ”… joka päivä saadaan uutta todistusaineistoa siitä, että tapa, jolla käytämme energiaa, hyödyttää vastustajiamme ja uhkaa planeettaamme.” ”Tulemme hyödyntämään aurinkoa ja tuulta ja maaperää tuottamaan polttoainetta autoihimme ja pyörittämään tehtaitamme.”

Taputan käsiäni myös Obaman lupaukselle lobbauksen sääntöjen tiukentamisesta ja hallinnon avoimuuden parantamisesta. Jo ennestäänkin lobbauksen säännöt ovat USA:ssa tiukemmat kuin EU:ssa.

EWEA, Euroopan tuulivoimayhdistys, kertoo tiedotteessaan että 5 viime vuoden aikana Euroopan tuulivoima-ala on luonut 33 uutta työpaikkaa joka päivä. Vuoteen 2020 mennessä työpaikat voivat kaksinkertaistua nykyisestä 154 000:sta yli 300 000:n.

Abu Dhabissa pidetyssä tuulivoima-alan kokouksessa taas ennustettiin, että vielä tällä vuosikymmenellä tuulivoima-alan työpaikkojen määrä maailmassa nousee yli miljoonan, talouskriisistä huolimatta. Tilaisuudessa sanottiin, että myös vuonna 2008 tuulivoima kasvoi 30 %. Goldman Sachs kuitenkin varoittaa sekä tuuli- että aurinkoenergia-alan kohtaavan rahoitusvaikeuksia.

Tanskan ympäristövirasto on pistokokeissa havainnut, että markkinoilla on niin sanotun RoHS-direktiivin vastaisia tuotteita. Kyseinen direktiivi kieltää tietyt vaaralliset aineet elektroniikkalaitteissa. Tutkituista 24 sähkölelusta kolmessa oli lyijyä, vaikka se on direktiivissä kielletty.

Lelut tuntuvat olevan ylipäänsä tuoteturvallisuuden villi alue. Niistä löytyy milloin mitäkin terveydelle vaarallista. Pitäisiköhän alkaa vaatia, että EU:n rajoilla tarkastetaan joka ikinen tänne tuleva lelu? Se nostaisi lelujen hintaa, mutta suoraan sanoen se olisi minusta vain hyvä, nykyajan lastenhuoneet pursuavat leluja aivan yli äyräiden. Leluja oli liikaa jo 30 vuotta sitten, jolloin omat lapseni olivat pieniä, ja aina vaan on mennyt hullummaksi.