Lobbauskiista jatkuu…

Strasbourgissa seuraan aina aamuisin hotellihuoneessa aamutelkkaria, toisin kuin Suomessa. Tänään BBC World kertoi Saksassa tehdystä tutkimuksesta, jonka mukaan akupunktio hoitaa selkäkipuja tehokkaammin uin lääkkeet. 21 maassa tehdyn mielipidetiedustelun mukaan selvä enemmistö ihmisistä katsoo ilmastonmuutoksen ihmisten aiheuttamaksi ja vaatii pikaisia ilmastonsuojelutoimia.

Parlamentin taidenäyttelykäytävällä on tällä viikolla harvinaisen hauska näyttely, erilaisia versioita Mona Lisa-teemasta, jotkut oikein hykerryttävän humoristisia.

Täysistunnossa keskusteltiin muun muassa leluskandaalista, siitä että satojatuhansia Kiinassa valmistettuja leluja on vedetty pois markkinoilta, koska niissä on lyijymaalia ja muita vaarallisia aineita. Vihreät toivat esille sen, että perusongelma on liian lepsu lelulainsäädäntö. Laki asettaa vain yleisluontoiset vaatimukset lelujen turvallisuudelle. Yksityiskohtaisten vaatimusten muotoilu on jätetty standardointielimille, jotka ovat teollisuuden omia elimiä. Toisin sanoen pukki on pantu kaalimaata vartioimaan. Vihreät vaativat lelulainsäädännön uusimista.

Äänestyksessä hyväksyttiin päätöslauselma uusiutuvan energian edistämisestä. Parlamentti haluaa vuonna 2020 uusiutuvan energian osuudeksi 25 % komission esittämän 20 %:n sijasta ja ”tiekartan” siitä, miten edetään 50 %:iin vuonna 2040. Parlamentti haluaa myös sektorikohtaiset tavoitteet, sähkölle vähintään 32 % vuonna 2020. Parlamentti tukee biopolttoaineille 10 %:n osuutta edellyttäen että biopolttoaine tuotetaan kestävällä tavalla.

Istunto hyväksyi myös lakipaketin junamatkustajien oikeuksista. Jos juna myöhästyy tunnin ja kahden tunnin väliltä, matkustaja saa lipun hinnasta takaisin 25 %, ja yli kahden tunnin myöhästymisestä puolet lipun hinnasta. Hyvä!

Myös sokerireformista äänestettiin. Parlamentti tukee sokerin tuotannon leikkaamista, mutta haluaa myös nostaa sokerin tuottajille tästä maksettavia korvauksia.

Istunnon jälkeen juttelin kahvipöydässä muutaman suomalaisen toimittajan kanssa. Nämä kertoivat, että kokoomuskollegani olivat omassa aamukahvitilaisuudessaan torjuneet ehdotukseni lobbauksen sääntöjen tiukentamisesta. Toimittajien mukaan kokoomuslaiset olivat sanoneet, että jos on niin heikko lobbarien edessä niin sitten Europarlamentti on väärä työpaikka.

Anteeksi nyt vaan arvoisat kokoomuskollegat, mutta juuri heidän oman ryhmänsä EPP:n jäsenet kaikkein useimmiten toistavat papukaijana teollisuuslobbarien argumentteja.

Ei se vielä mitään, kun karkkiteollisuuden lobbari väittää kirkkain silmin, ettei lisääntyvällä sokerin syönnillä ole mitään yhteyttä yhä yleistyvään lasten lihavuuteen ja ettei mainonta vaikuta ihmisten elintarvikeostoksiin. Mutta se on minusta jo jotakin, kun EPP-mepit yhdessä liberaalien kanssa toistavat tätä samaa valiokunnissa ja ajavat täysistunnossa läpi lakiversion, joka antaisi luvan mainostaa sokeri-, rasva-, ja suolapommeja terveellisinä. Tämä tapahtui keväällä ja kesällä 2005 niin sanotun terveysväittämäasetuksen ensimmäisessä käsittelyssä. Onneksi ministerineuvosto kampesi asian järkevälle tolalle.

Kemian teollisuuden lobbarit toistivat toistamasta päästyään tiettyjä iskulauseita: Komission ehdottama kemikaalilaki REACH on järjettömän kallis, se vie Euroopan talouden ja työllisyyden turmioon, se on byrokraattinen hirviö ja suhteeton. Valiokunnissa kuulin täsmälleen samoja väitteitä kollegojen suusta yhä uudestaan ja uudestaan, enimmäkseen konservatiivien mutta myös liberaalien ja muutamien demarienkin suusta. Lopputulos oli se, että parlamentti vapautti kemian teollisuuden melkein 20 000 kemikaalin testausvelvollisuudesta.

Autoteollisuuden lobbarien suusta olen kuullut, että terveyden kannalta on täysin haitatonta, jos ilman saasteiden päiväraja-arvot ylittyvät, vain vuosiraja-arvoilla on merkitystä. Tämä on täysin vastoin sitä, mitä terveysasiantuntijat sanovat. Mutta tuota väitettä toistettiin paitsi valiokuntakeskusteluissa, myös niissä neuvotteluissa, joissa sorvattiin isoimpien poliittisten ryhmien välinen kompromissipäätös. Ilmalaatudirektiivin ensimmäisessä käsittelyssä parlamentin enemmistö kannatti jo voimaanastuneiden ilmansaastenormien voimaantulon myöhentämistä ja lisää sellaisia päiviä, jolloin saasteiden raja-arvot saa ylittää.

Olen tietysti täysin puolueellinen. Mutta kyllä omat havaintoni viittaavat vahvasti siihen, että tarvitaan tiukemmat säännöt.

En halua kieltää lobbausta, haluan vain tehdä siitä avointa, euroslangilla ”läpinäkyvää”.

Kerrataan vielä. Sylttytehdas näkyviin. Toisin sanoen lobbausorganisaatioiden pitäisi julkistaa rahoittajansa, toimeksiantajansa ja se, mihin päätöksiin he pyrkivät vaikuttamaan.

Toiseksi pitää taata tasapuolisuus. Kustakin asiasta keskeisimmät neuvottelut käyvillä raportöörillä ja varjoraportööreillä tulisi olla velvollisuus kertoa, keiden edustajia ovat kyseisen asian merkeissä tavanneet.

Kolmanneksi pitäisi estää pukkien pääsy kaalimaan vartijaksi, eli pitäisi luoda jääviyssäännöt. Juuri siksi, että raportöörillä on suuri valta, kenenkään ei pitäisi voida toimia raportöörinä asiassa, joka liippaa omaa tai lähisukulaisen etua, tai siviilityönantajan tai vaalirahoittajan merkittävää intressiä. Esimerkiksi autoteollisuudelta vaalirahaa saaneen ei pitäisi voida toimia autopäästöjen tai ilmanlaatunormien raportöörinä, ja samat sanat lääketeollisuudesta ja lääkelainsäädännöstä, pankeilta ja pankki- tai rahanpesulaeista sekä kemikaaliteollisuudesta ja kemikaalilainsäädännöstä.

Koko lobbauksen maine voisi parantua, jos se tehtäisiin avoimeksi. Sillä sinänsähän on aivan oikein, että eri tahojen, esimerkiksi ammattiliittojen, maakuntaliittojen, kuluttaja- ja ympäristöjärjestöjen ja firmojen edustajat pyrkivät päättäjien puheille kertomaan oman näkökulmansa asioihin.

Muutamia poimintoja uutisvirrasta:

Point Carbon on julkaissut analyysin, jonka mukaan EU pystyy vähentämään päästöjään 20 % vuoteen 2020, jos hiilidioksiditonni maksaa 33,5 €. Jos päästöjä vähennetään 30 %, hiilidioksiditonnin hinnaksi tarvitaan 70 €. Nämä päästövähennykset maksaisivat EU:n kansantaloudelle 16-43 mrd euroa, eli vain 0,2-0,45 % viime vuoden kansantuotteesta. Yli puolet 20 %:n päästövähennystavoitteesta toteutuu, jos EU nostaa uusiutuvan energian osuuden 20 %:iin vuoteen 2020.

YK:n päämajassa on koolla ilmastohuippukokous. Al Gore ja Schwarzenegger ovat saapuneet paikalla, presidentti Bush ei, tämä isännöi omaa ilmastokokoustaan myöhemmin tällä viikolla. Bushilla näyttää olevan suuri tarve esittää suurta ilmastonsuojelun johtajaa, mutta samalla hän haluaa pitää hajuraon oikeisiin ilmastoneuvotteluihin, jotka käydään YK:ssa.

Yli puolet maailman 500 suurimmasta yrityksestä on ottamassa käyttöön päästövähennystoimet. Hienoa! Määrä on vuodessa kasvanut nopeasti.

Montrealissa on viime lauantaina päästy sopimukseen siitä, että yläilmakehän otsonikerrosta vahingoittavat HCFC-kaasut poistetaan käytöstä nopeutetulla aikataululla. Se on hyvä uutinen myös ilmastonsuojelun kannalta! Nämä kaasut ovat nimittäin voimakkaita kasvihuonekaasuja.

International Herald Tribune kirjoittaa Belgian kriisistä ja hajoamisuhasta. Lehti esittää aivan saman vision kuin mitä olen itsekin miettinyt eli että Brysselistä tulee vähän kuin Washington DC, ihan erillinen pikku alue, joka ei kuulu yhteenkään EU:n jäsenmaahan.

Illallisen söin suomalaisten ammattiliittojen Brysselin toimiston edustajien kanssa. Illalliskeskustelu oli harvinaisen hauska. Sanailimme täälläkin Belgian tilanteesta. Yksi paikallaolijoista kertoi yleisönosastokirjoituksesta Financi
al Timesissa. Siinä eräs belgialainen sanoi, että valloonit ja flaamit ovat kuin vanha aviopari, jotka ovat riidelleet aina eivätkä osaa elää ilman tätä riitaa. Mutta ne eivät voi erota, koska silloin pitäisi ratkaista rakkaan lapsen eli Brysselin huoltajuus.