”Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Lobbarit kärähtivät valheista

Autoteollisuuden lobbarit ovat tällä viikolla jääneet valheesta kiinni.
 
Kaksi vuotta sittenhän EU-parlamentissa käytiin tosi kuuma kädenvääntö autojen hiilidioksidipäästörajoista. EU-komissio oli ehdottanut, että vuonna 2012 myytävien henkilöautojen keskimääräinen päästö ei saisi olla yli 130 grammaa kilometriltä.

Vaikka komission ehdotus oli jo vesitetty verrattuna siihen, mitä autoteollisuus oli aikaisemmin vapaaehtoisesti luvannut (120 g/km vuonnsa 2012), autoteollisuuden lobbarit kiersivät ympäriinsä itkemässä, että ehdotettu päästöraja on ihan mahdoton toteuttaa.

Lobbauskampanjalla autoteollisuus onnistui lypsämään päästörajoille kolme vuotta lisäaikaa, eli siirtämään määräaikaa vuoteen 2015.

Mutta kappas vaan, tällä viikolla julkaistut tilastot viime vuonna myydyistä autoista kertovat, että heti kun päästörajat oli säädetty, autojen päästöt ja samalla bensankulutus putosivat ennätysvauhtia.

Useat autonvalmistajat näyttävät pääsevän päästörajoihin etuajassa. Parhaiten päästöjen ja samalla bensankulutuksen vähentämisessä ovat kirineet japanilaiset firmat.

Toyotan Euroopassa myymien autojen keskipäästö oli viime vuonna 132 grammaa kilometriltä eli vain kaksi grammaa yli sen rajan, johon laki vaatii pääsemään vuonna 2015.

Muita päästöjen suitsimisessa hyvin kirineitä firmoja ovat Suzuki ja Mazda ja eurooppalaisista Peugeot Citroen ja Fiat.

Tämäkin esimerkki osoittaa, että kun ympäristövaatimuksia tiukennetaan, teollisuus ei romahda vaan panee hihat heilumaan ja parantaa tekniikkaa. Usein samalla paranee kilpailukyky. Näin on myös autojen päästörajojen kohdalla, ovathan kuluttajat alkaneet suosia bensapihimpiä autoja, niin meillä kuin muuallakin.

Kun auton hiilidioksidipäästö alenee, polttoaineen kulutus pienenee samalla. Maapallon lisäksi hyötyy bensalaskun maksaja. 130 grammaa kilometriltä tarkoittaa 5,5 litran bensankulutusta sadalla.

Suunnilleen joka kerran kun käsitellään ehdotuksia uusiksi ympäristölaeiksi, se teollisuudenala, jota esitys koskee, käy kiivasta kampanjaa ehdotuksen torpedoimiseksi tai vesittämiseksi. Vakioväite on, että ympäristönsuojelun tiukentaminen vie perikatoon teollisuuden ja sen myötä koko talouden ja työllisyyden.

Ja kerran toisensa jälkeen tosielämässä käy toisin, jopa päinvastoin. Teollisuus ja talous eivät romahtaneet, kun 1980-luvulla alettiin rajoittaa happosateita aiheuttavia rikkidioksidipäästöjä, eikä silloin, kun kiellettiin jääkaapeista ja suihkepulloista freonit, jotka tuhoavat yläilmakehän otsonikerrosta. Autoteollisuus ei romahtanut, kun katalysaattorit säädettiin pakollisiksi. Ja mahdottomaksi väitetyt hiilidioksidipäästörajat ollaan nyt toteuttamassa etuajassa.

Ilmastonsuojelusta puhuttaessa teollisuuslobbarien vakioargumentteihin kuuluu, että ”yksipuoliset” päästörajat asettavat eurooppalaisen teollisuuden epäreiluun kilpailuasemaan.

Jos paljon energiaa kuluttavat teollisuudenalat olisivat puheissaan vilpittömiä, ne tietenkin tekisivät parhaansa vauhdittaakseen ilmastolainsäädäntöä muissa maissa, erityisesti USA:ssa.

Tosiasiassa eurooppalaiset suursaastuttajat tekevät päinvastoin. Äskettäin käydyissä USA:n vaaleissa ne tukivat ilmastolainsäädännön vastustajia.

Kansalaisjärjestö Climate Action Network kokosi julkisista lähteistä tietoja vaalirahoituksesta USAn tämän syksyn vaaleissa ja julkaisi raportin ”Think globally, sabotage locally” eli ”ajattele maailmanlaajuisesti, sabotoi paikallisesti”.

Raportin mukaan isot eurooppalaiset firmat rahoittivat USAn äskeisissä vaaleissa ilmastolainsäädännön vastustajia, sekä republikaaneja että demokraatteja yli 240 000 dollarilla.

Näitä firmoja olivat sementtifirma Lafarge, kaasuyhtiö GDF-SUEZ, öljy-yhtiö BP, kemianteollisuusyritykset BASF ja Solvay, lääkefirma Bayer sekä teräsyhtiö Arcelor-Mittal sekä sähköyhtiö E.On – se sama muuten joka Fennovoimaksi naamioituneena haluaa rakentaa Pohjois-Suomeen ydinvoimalan.
 
Kun seuraavan kerran kuulet ison eurooppalaisen saastuttajafirman edustajan valittavan, että on se niin väärin kun EU:ssa päästöjä rajoitetaan ”yksipuolisesti”, kannattaa muistaa, että tämän valitusvirren veisaajat tekevät kaikkensa estääkseen ilmastonsuojelua myös USA:ssa.

Tämä on epärehellistä ja minun mielestäni myös epäeettistä.