Lobbareita, nanoja ja puheenjohtajuuskriisiä
Onpa taas ollut tapahtumarikas päivä. Illansuussa tuli tieto siitä, että Tshekin hallitus joutuu eroamaan saatuaan epäluottamuslauseen parlamentilta. Vielä emme tiedä, jatkaako pääministeri Topolanekin hallitus toimitusministeriönä. Parin viikon päästä Prahassa pitäisi olla EU-USA huippukokous, jossa Tshekin pääministerin tietysti pitäisi EU:n puolelta vetää keskusteluja Obaman kanssa. Mutta nyt näyttää siltä, että tämän roolin saakin Tshekin presidentti Vaclav Klaus. Siinä on se pikku ongelma, että Klaus on suunnilleen kaikesta tärkeästä eri mieltä EU:n kanssa, esimerkiksi ilmastonsuojelusta. Hän siis tuskin sanoo Obamalle, että USA:n ja EU:n on hyvin tärkeää toimia yhdessä, jotta Kööpenhaminan konferenssissa joulukuussa saadaan aikaan hyvä ja kattava kansainvälinen ilmastosopimus tuleviksi vuosikymmeniksi. Todennäköisemmin hän sanoo, että ilmastonmuutos on hölynpölyä. Ei se mitään jos hän puhuu tällaisia yksityishenkilönä. Mutta hänen – ainakin tähänastinen – ilmastolinjansa ei todellakaan edusta EU:ta.
Uutinen Tshekin hallituksen erosta tuli illalla vihreiden ryhmäkokoukseen. Dany Cohn-Bendit tokaisi tämänkin tilanteen osoittavan, miten tärkeää olisi saada EU:n ministerineuvostolle pysyvä puheenjohtaja. Lissabonin sopimushan sen toisi, jos se tulee voimaan.
Tavanomaisempiin, mutta merkittäviin asioihin kuului Europarlamentin, ministerineuvoston ja komission trilogineuvotteluissa saavutettu sopu seuraavasta askeleesta, jolla rajoitetaan teleyhtiöiden rahastusta kuluttajien kustannuksella. Ensi askelhan oli, kun asetettiin hintakatto ulkomailta puhuttaville matkapuheluille. Nyt on sovittu hintakatto tekstiviesteille ja datasiirrolle ulkomailta käsin. Huikeat laskut käynnistä netissä langattoman yhteyden kautta tulevat jäämään historiaan EU-alueella matkustettaessa.
Täysistunto hyväksyi kosmetiikkadirektiivin uudistuksen. Myös siitä on saatu trilogissa sopu, eli nyt hyväksytty teksti on lopullinen lakiteksti. Vihreät ajoivat erityisesti sitä, että direktiiviin tulee nanomateriaalien riskinarviointi ja tämä meni läpi. Tähän astihan on eletty villissä tilassa, kun kosmetiikkayritykset ovat lisänneet tuotteisiinsa nanomateriaaleja, vaikka niiden riskejä ei ole arvioitu. Esimerkiksi Suomessa mainostettiin aikaisemmin tänä vuonna nanohopeaa sisältävää deodoranttia. Nanomateriaaleja, eli läpimitaltaan millimetrin miljoonasosan suuruusluokkaa olevia hiukkasia on jo ehditty lisätä esimerkiksi huulipuniin, ryppyvoiteisiin ja aurinkorasvoihin, vaikka riskejä ei tunneta kunnolla. Nuo äärimmäisen pienet hiukkaset voivat tunkeutua soluihin ja verenkiertoon. Useat tutkijat varoittavat siitä, että nanomateriaaleista voi tulla uusi asbestiskandaali, ellei terveysvaaroja selvitetä ajoissa.
Iltapäivällä täysistunnossa puhui Britannian pääministeri Gordon Brown. Brittikollegat olivat tästä etukäteen täpinöissään. Tähän astihan Brown on lähinnä viitannut kintaalla EU:lle. Nyt hän ajaa sitä, että Lontooseen tulossa olevassa G20-maiden kokouksessa sovittaisiin maailman finanssijärjestelmän valvonnalle uudet tiukemmat säännöt, ja hän hakee tavoitteelleen tukea muun muassa Europarlamentista.
Gordon Brown esiintyi minusta varsin hyvin. Aluksi hän kehui EU:ta oikein olan takaa. Finanssijärjestelmästä hän totesi, ettei riskejä pidä voida siirtää vapaasti maasta toiseen, riskeillä pitää olla vastuunkantaja. Alan itsesäätely ei riitä, tarvitaan kansainvälisiä normeja. Markkinoiden pitäisi palvella meitä eikä meidän markkinoita. Veroparatiisien loppu pitäisi panna alulle, veronkiertäjille ja varjopankkijärjestelmälle ei pidä sallia lymypaikkoja. Tätä kuunnellessa ajattelin, että eikös Britanniallakin ole ihan omia veroparatiiseja ainakin Man-, Cayman- ja Jersey-saaret. Ehkä raikuvimmat aplodit Brown sai sanoessaan että kehitysapurahoja ei saa leikata talouskriisin takia.
Suola- ja sokerilobbauksen saralla (josta kerroin laajemmin torstaina) uutiset tuntuvat huononevan koko ajan. Taustallahan on siis muutama vuosi sitten hyväksytty EU-asetus, joka sisältää säännöt sille, millä ehdoin elintarviketta saa markkinoida terveellisenä. Sen yksi keskeinen periaate on ravitsemusprofiilivaatimus. Se taas tarkoittaa selkokielellä, että ruokaa, jossa on runsaasti suolaa, sokeria tai tyydyttynyttä rasvaa, ei saa markkinoida terveyttä edistävänä. Nyt komissio on päättämässä noita suola-, sokeri- ja rasvarajoja. Joitakin viikkoja sitten sain tietää, että ainakin maitotuotteiden sokerirajasta on tulossa hyvin korkea (15 % eli kahden desin jogurttiannoksessa 10 palan verran sokeria, josta tosin lisättyä sokeria ”vain” seitsemän). Myöhemmin kuulin, että myös aamiaismurojen sokerirajasta on tulossa korkea ja että Saksan leipomoala lobbaa leipiin korkeaa suolarajaa. Tänään sain tietää, että itse Barroso on asettumassa tukemaan sitä, että ”perusruoille” kuten leivälle ja lihatuotteille, annetaan poikkeus. Niitä siis saisi mainostaa terveellisinä vaikka sokeria, suolaa ja tyydyttynyttä rasvaa olisi kuinka. Laki ei kyllä tietääkseni tunne mahdollisuutta tällaiseen poikkeukseen. Kaiken kukkuraksi informoidessaan Europarlamenttia Barroso on lähettänyt kirjeen EPP-ryhmän eli konservatiiviryhmän puheenjohtajalle eikä parlamentin puhemiehelle, kuten kuuluisi.
Euroopan ruokabisneksessä liikkuu joka vuosi satoja miljardeja euroja. Isot ylikansalliset elintarvikejätit ovat tosi isoja. Niillä on varaa palkata lobbareita puhumaan ympäri päättäjiä kaikilla mahdollisilla tasoilla. Ja vaikuttaa pahasti siltä, että tuo pari vuotta sitten hyväksytty EU-asetus, jonka uskoin lopettavan harhaanjohtavan terveellisyydellä ratsastamisen ruoan markkinoinnissa, vesittyy käytännössä ihan tyystin.
Ja vielä toinenkin lobbarien jymymenestys. Parlamentin suurimmat ryhmät (konservatiivit, demarit ja liberaalit) ovat sopineet uudistuksesta, joka tarkoittaa että uudessa Europarlamentissa lakeja koskevia äänestyksiä voidaan käydä valiokuntien yhteisäänestyksinä. Taustalla on teollisuuslobbarien harmistus siitä, että heidän linjansa niin usein vetää vesiperän ympäristövaliokunnassa. Tähän asti ympäristövaliokunnan asemaa on heikennetty sopimalla tiettyjen asioiden (kuten kemikaaliasetus REACH ja hiilidioksidin päästökauppa) käsittelyyn useamman valiokunnan (kuten ympäristö- ja teollisuusvaliokuntien) ”laajennettu yhteistyö”. Tulokset eivät ilmeisesti ole tyydyttäneet Business Europe-järjestöä, joka on EU-maiden teollisuuden kattojärjestö.
Vihreiden toinen puheenjohtaja Monica Frassoni kommentoi tätä suurten ryhmien diiliä sanoen, että tätä menoa Euroopan parlamentti muuttuu kansalaisten edustajasta ”VIP-lobbarien klubiksi”.