Lisää valaita

Kiersimme oppaamme Margaritan kanssa luostaria, joka on aika vaikuttava kokonaisuus. Remontoitavaa riittää.

Luostariin oli alettu rakentaa kivirakennuksia joskus 1500-luvulla. Kysyin, mistä työvoima siihen saatiin. Vastaus oli, että luostari omisti laajalti maita, sillä alueella maata viljelevien velvollisuus oli tehdä luostarille töitä. Tsaari Iivana julma antoi rakennustöihin tuhat ruplaa, mikä oli siihen aikaan iso raha. Tämä nyt ainakin vahvisti sen, että luostari oli vähintäänkin yhtä paljon valtapoliittinen kuin hengellinen laitos.

Alkuiltapäivästä menimme uudestaan valasniemelle. Valaita näkyi taas useita kymmeniä, mutta tällä kertaa ne eivät enää tulleet laivamme viereen. Mutta muutama meistä, myös minä, pääsi kumiveneellä itse niemelle, josta näimme valaita lähempää. Pitkiä aikoja valaita oli pinnalla koko ajan, ja useita yhtä aikaa. Näky toi mieleeni ison käärmeen, näytti siltä kuin veden pinnalla olisi ollut kiemurtelevia lonkeroita. Mietin, ovatko muinaisten merimiesten tarinat valtavista merikäärmeistä peräisin juuri tästä, jonkin matkan päässä matalikolla välillä pintaan ja välillä veteen pomppivista valaista.

Mieleeni tuli myös se, että jos merenpinta aikaa myöten nousee useita metrejä ilmaston lämpenemisen vuoksi, valaat voivat hyötyä siitä, vaikka ihmisyhteiskunnat kärsivätkin. Mene ja tiedä, voi olla että ihminen tuhoaa itsensä mutta valaat jäävät.

Meillä oli tosi hyvä onni säiden suhteen. Sekä yöllä että tänään iltapäivällä oli aurinkoista ja tyyntä, kun katselimme valaita.