“Tässä työssä auttaa, että on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua.”

Lipposen ärinä jatkuu

Hesarin yleisönosastossa Paavo Lipponen vastaa aiemmin julkaistuun minun kirjoitukseeni.

Lipponen syyttää Heidi Hautalaa ja minua väistelystä ja leimaamisesta. Lipponen itse kuitenkin väistää sen, onko puhemiehelle sopivaa ryhtyä yhden eturyhmän, tässä tapauksessa ydinvoimateollisuuden äänitorveksi.

Minusta on myös aika omituista kuitata ”leimaamiseksi” sen sanominen ääneen, että hänen johdollaan valittu energiapolitiikka on kolissut kiville. Sehän on yksinkertainen fakta. Ne kaksi asiaa, joiden perusteella Olkiluotoon rakenteilla olevalle ydinvoimalalle annettiin lupa, ovat osoittautuneet toiveajatteluksi. Ydinvoimalan piti toteuttaa leijonanosa Kioton sopimuksen mukaisista päästövähennyksistä. Mutta voimala valmistuu niin myöhään, ettei se ehdi auttaa Kioto-päästövähennyksissä. Jos ylipäänsä valmistuu koskaan. Ydinvoimalan piti myös olla edullinen. Mutta myös sen talouslaskelmat ovat pettäneet pahan kerran.

Lipponen penää, ovatko hänen Foratom-lobbausjärjestöltä siteeraamansa luvut vääriä. Foratomin väite siitä, paljonko ydinvoimalat vähentävät EU-alueen hiilidioksidipäästöjä, perustuvat kahteen oletukseen, ensinnäkin siihen, että sähkön kokonaiskulutukseen ei voida vaikuttaa, ja toiseksi siihen, että muussa tapauksessa sähkö tuotettaisiin fossiilisilla. Nämä ovat molemmat oletuksia, joita ei voi todentaa. Siis väite on tyypillinen lobbausargumentti. Toiseksi Lipponen sanoo, että ydinvoimaa pitäisi EU-maissa rakentaa joka vuosi lisää 3000 megawattia, jotta ydinvoiman osuus kokonaisenergiasta ei laskisi. Tämä lukuhan osoittaa vain, että ydinvoiman osuus tulee laskemaan. Ei nimittäin ole mitenkään näköpiirissä, että EU-maissa tilattaisiin joka vuosi 2-3 suurta ydinvoimalaitosta. Ainoa, joka on tilattu 1990-luvun alun jälkeen on juuri se Olkiluotoon rakenteilla oleva.

Lopuksi Lipponen kyselee vihreiden suhteesta öljyteollisuuteen ja viittaa Eija-Riitta Korholan Hämeen sanomissa esittämiin ”tosiasioihin”. Korholahan sanoi, että Heidi Hautala aikoinaan teki autojen polttoaineen laatuvaatimuksia koskevaan direktiiviin suoraan Neste Oy:n ehdottaman muutosesityksen.

1990-luvun lopulla, kun Heidi oli liikennepolttoaineen laatuvaatimuksia koskevan EU-lainsäädännön esittelijä, hän sai tietää Nesteeltä ja eräiltä muilta tahoilta, että on mahdollista tuottaa dieselöljyä, jonka päästöt ovat paljon puhtaammat kuin perinteisen dieselin. Tästä ”citydieselistä” oli saatu hyviä kokemuksia Helsingin liikennelaitoksen busseissa. Neste ajoi polttoaineelle tiukempia laatuvaatimuksia. Euroopan öljyteollisuuden lobbausjärjestö Europia ja isot öljy-yhtiöt kuten BP ja Shell ajoivat päinvastaista linjaa. Ne paisuttelivat kustannuksia, joita laatuvaatimusten tiukennuksista seuraisi ja saivat komissionkin puolelleen. Heidi sai kuitenkin polttoaineen tiukemmat laatuvaatimukset läpi ensin parlamentissa ja sitten lopulliseen lainsäädäntöön. Tästä saavutuksesta hän sai Britannian autoliiton ympäristöpalkinnon ja ruljanssi vaikutti siihenkin, että European Voice-lehti nimesi Heidin yhdeksi ehdokkaaksi Vuoden eurooppalainen-äänestykseen.

Minä puolestani olen ollut Europia-lobbausjärjestön kanssa napit vastakkain, kun olin laivojen polttoaineen rikkipitoisuutta käsittelevän direktiivin esittelijä. Siinä rajoitettiin ensi kertaa laivojen polttoaineen rikkipitoisuutta. Itämerellä ja Englannin kanaalissa liikennöivien laivojen osalta rikkipitoisuus pudotettiin puoleen entisestä ja satamissa oleville laivoille asetettiin vielä tiukemmat rajat. Europian vastustuksesta huolimatta sain ajettua läpi sen, että laivapolttoaineen rikkipitoisuuden alentamista jatketaan myös tulevina vuosina. Suurin osa laivoistahan poltaa moottoreissaan ns bunkkeriöljyä, joka on öljynjalostamoiden jätettä, paksua mönjää joka jää jäljelle, kun raakaöljystä tislataan pois arvokkaammat aineet, kuten bensiini ja dieselöljy.